City Run ja Felt kisakuntoon

Eilen jouksin muutaman muun osallistuneen kanssa Helsinki City Run puolimaratonin. Sää oli mitä mainioin, noin 12 astetta lämmintä, lievää virkistävää tuulta ja auringon paisteta. Tapahtumassa oli hyvä tunnelma ja mielestäni matkanvarrellakin oli aikaisempia vuosia enemmän katsojia paikalla. Ehkä Suomestakin tulee joskus hamassa tulevaisuudessa jossa olaan myötämielisiä isoille urheilutapahtumille sekä niiden aiheuttamille liikennejärjestelyille.

Starttasin juoksuun kohtalaisen alkupäästä, aikaisempien vuosien kokemuksesta viisastuneena. No nyt olin ehkä hieman liiankin läheltä kärkeä. Ensimmäinen kuusi kilometria tuli juoksua noin 4.30 min/km vauhtia tai hieman alle. Sen jälkeen alkoi jo takareiden jäykistyä ja ylämäet tuntua raskailta. Tästä eteenäin vauhti oli noin 4.45 min/km aina 14 kilometriin asti. Silloin jalat oli yksinkertaisesti tyhjät. Vauhti hiipui entisestään ja ylämäkiä raahauduin ylöspäin minkä pökkelöjaloilla pystyin. Aivan viimeisiä kilometrejä en eden jaksanut tsempata kunnolla, ajattelin kuitenkin tulevia palatumisia, joten en halunnut jalkoja rääkätä enempää. Parin viimeisen kilometrin aikana alkoi vatsassa tuntua todella huonolta ja viimeisellä kilometrillä joutui ajoittain pidättelemään ettei yleisön nähden tarvitsisi tyhjentää vatsalaukun sisältöä.

No maaliin selvisin ja aika oli ihan ok minulle 1.39.05. Onhan se kuitenkin kolme minuuttia parempi kuin vuosi sitten. Tosin mielestäni osittain reitti oli helpompi tänä vuonna, kun keskuspuistossa pari lyhyttä jyrkkää mäkeä kierrettiin. Täältä löytyy juoksun gepsi jälki.

No juoksun jälkeen sitten alkoikin minun osalta selviytymisosuus. Maha tuntui tosi huonolta ja muutenkin oli aika väsynyt fiilis. Varusteiden vaihdon ja uimastadikalle kävelyn jälkeen vähän aikaa turisin muutaman kaverin kanssa ja sitten pyörällä kotiin päin. Jo alkumatkassa alkoi tuntua että mitenkähän tästä loppuun päästään ja vilkuilin sopivia paikkoja jos täytyy käydä oksulla. Pari kertaa matkalla pysähdyin kakomaan ja lopulta kilometri ennen loppua tyhjensin vatsan sisällön ojan pohjalle. Tämä paranti oloa hetkeksi ja pääsin sentään kotiin.

Kotona join hieman vettä ja menin pesulle. No ei vedetkään pysyny heti sisällä ja sen jälkeen alkoi sellainen heikotus, tärinä ja vapina sekä kuumeinen olo että ei pystynyt olla kuin makuullaan peiton alla. Varovasti siemailin mustikkakeittoa ja toivoin että olo alkaisi helpottaa. No puolen tunnin torkun jälkeen olo oli jo hieman parempi ja tavara pysyi sisällä joten nesteitä lisää sisään ja olo alkoi pikkuhiljaa kohentua.

Vatsan oireilu on lähtöisin todennäköisesti muussa perheessä jo viikon aikana olleessa noroviruksessa. Olin jo ajatellut että välttyisin siltä, mutta toisin kävi. Näin jälkeen päin ajatellen ennen juoksua syömäni pasta-aterialla vatsa tuntui jotenkin turvonneelta. Olisi pitänyt silloin ajatella järkevästi ja jättää juoksu väliin. No tyhmästä päästä kärsii koko ruumis.

Tänään laitoin sitten Feltin ns. kisakuntoon. Eilen aamupäivällä liimasin tuubit kiekkoihin ja nyt kiekot pyörään kiinni. Vaihdoin myös jarrupalat samalla hiilarikiekoille ystävällisempiin korkkisiin paloihin. Eiköhän tuolla pyörällä nyt tiistaina pääse kovaa =) (jos tästä nyt mitenkään palautuu siihen mennessä) Ei mun suoritus ainakaan varusteiden puolesta jää kiinni tänä vuonna.