torstai 31. maaliskuuta 2011

Pitkä lenkki ja juomarepun testausta

Nyt oli korkea aika aloittaa viikottaiset pitkät juoksulenkit.
Eilen sain puolimaratonin verran kilometrejä kasaan, eli 21 kilometriä ja aikaa siihen vierähti 2 tuntia.
Juoksu tuntui kohtuu hyvältä 15 km asti, mutta sen jälkeen alkoi olla jalat aika jäykät.
Ilmeisesti painoi lauantain 18,5 km lenkki jonkin verran jaloissa.

Testasin tällä lenkillä ensimmäistä kertaa jokin aika sitten ostamaani camelbak ocatane xct juomareppua.
Aikaisemmin olen lantiovöillä tms yrittänyt kantaa yhtä pulloa pitemmillä lenkeillä mukana, mutta niitä en koskaan ole saanut aseteltua hyvin paikalleen. Tämä reppu oli kyllä hyvä niihin lantiovöihin verrattuna.
Täytin säiliöön noin 1,5 litraa vettä, joka riittää jo tosi pitkälle lenkille. Lenkin aluksi esiintyi hölskymistä, mutta kun sain repun säädettyä paremmin hölskyminenkin loppui.
Ainut miinus oli kun säädöt eivät pysy olkaremmeissä paikallaan, vaan niitä sai olla kiristämässä ajoitain. Mutta ei se menoa paljoa haitannut.

Lenkin jälkeen alaselkä oli kipeä ja selän lihakset arat. Ilmeisesti sen verran uutta rasitusta tulee, että paikat kipeni jonkin verran. Ehkä tämäkin rauhoittuu kun muutaman lenkin on reppuselässä juossut.

keskiviikko 30. maaliskuuta 2011

Flunssa podettu ja seuran tri perusteet ilta?

Edellisestä kirjoituksesta onkin jo vierähtänyt pari viikkoa.
Silloin perheen pienin oli kipeänä ja niinhän siinä sitten kävi, että itsekin flunssaa podin viikon verran. Kuumetta ei nostanut, mutta muuten todella kurja olo. Jo aikoja sitten olen päättänyt, että en harjoittele kipeänä ja sairastelun jälkeen pidän riittävän levon. Ei siinä voi kuin hävitä jos hätäilee turhaan.

Viimeviikolla olo alkoi jo normalisoitumaan ja viikonloppuna oli reissu Tahkolla perheen ja muutaman ystävän kera. Ei ihan perinteinen Tahko reissu :) vaan tulihan siellä vähän urheiltuakin. 2 hiihtolenkkiä ja 2 juoksulenkkiä, toinen juoksulenkki jopa 18,5 km.

Tämä viikko on vielä kovin huono harjoituksellisesti tulevan viikonlopun äijä mökkireissun vuoksi, mutta ensiviikolla sitten on ruvettava takomaan kunnon tuntimääriä. Katselin äsken kalenteria ja huomasin että, eihän tässä ole Tukholman maratonille kuin 6 täyttä treeni viikkoa kun ennen maratonia pitää keventää vähintään viikkoa aikaisemmin.

Eilen oli seuran järjestämä TRI-perusteet ilta, jossa käytiin läpi triathlon harjoittelua ja kokemuksia. Pari seuran jäsentä kertoi omia kokemuksia triathlon harjoittelun alkutaipaleesta. Oikein mukava parituntinen ja oli kiva huomata kuinka paljon itseni lisäksi oli uusia jäseniä sekä ensimmäiselle triathlon matkalle harjoittelevia =)

Päällimmäisenä itselle jäi mieleen, että uintia ryhmässä on syytä harjoitella ennen Joroisen puolimatkaa. Ei sitä ruuhkassa uintia oikein osaa edes kuvitella, miltä se tuntuu tai miten se sujuu.
Olisikohan tämän videon tyyppisestä harjoituksesta apua startin simulointiin =)

maanantai 14. maaliskuuta 2011

Yövalvontaa ja yleistä väsymystä

Tämä viikko meni harjoituksellisesti todella kevyesti. Määrä tuli vähiten sitten vuoden vaihteen, yhteensä 5 tuntia. 2 juoksua, 1 uinti, 1 spinning. No nyt pitäisi olla taas sit voimaa täynnä lähteä määrää nostaa =)

Alkuviikko meni sunnuntain hiihdosta toipuessa, olin tälläkertaa päättänyt palauttaa kunnolla, etten vedä itseä taas ihan jumiin. No sitten tiistaina perheen pienimmällä nousi kuume ja seuraava yö menikin hyvin lyhyillä yöunilla. Onneksi kuumeilu loppui yhteen päivään, mutta sen jälkeen onkin hänellä ollut flunssa päällä. Lapsi kun hengittää normaalisti nenän kautta, niin yöllä tuntuu heräävän vähän väliä kun happi ei kierräkään nenän kautta normaalisti.

Viikon yöt ovat olleet siis vähäuniset ja sen on huomannut päivisin. Ei tunnut virtaa riittävän mihinkään ja keskittyminenkin on hyvin hankalaa. Päivisin töissä toimistolla joutuu todella paljon skarppaamaan että mitään saa aikaiseksi. Sitten onkin työpäivän jälkeen jo ihan rikki ja harjoituksiin lähteminen tuntuu todella vaikealta. Lisäksi harjoituksetkin menee vähän ns puolivaloilla, joten laatu kärsii.

Nostan kyllä hattua teille kaikille äideille, jotka olette valvoneet lukemattomat yöt ja päivisin vilkkaan lapsen kanssa touhuilette, sekä kaiken lisäksi pidätte kodin järjestyksessä! Olette huikeita!

maanantai 7. maaliskuuta 2011

Pirkanhiihto 2011

Sunnuntaina oli sitten hiihtokauden huipentuma Pirkanhiihto 90 km vapaalla.
Aamulla aikainen herätys 5 aikaan ja sen jälkeen lähdin ajelemaan Tamperetta kohti. Valmistautuminen sujui kohtuullisen hyvin, vaikka lauantaina kevyt hiihtolenkki ei tuntunut kevyeltä niin fiilis oli hyvä.
Sukset voitelin lauantai iltana ja ajomatkalla näytti jo siltä että sää tulee olemaan aika hyvä suksien voiteisiin nähden. Muutenkin sää näytti muodostuvan mainioksi, kirkas aurinkoinen sää ja pientä pakkasta.

Hetkeä ennen starttia.

Lähtölaukaus kajahti ja reilu tuhat hiihtäjää lähti Niinisalosta kohti Teivon ravirataa. Lähdössä on monta eri latua vierekkäin, jotka yhdistyvät noin kilometrin jälkeen yhteen. Ensimmäiset kilometrit oli jonossa hiihtämistä, ohittelua ja välillä pientä ruuhkaa. Noin viiden kilometrin jälkeen pääsi hiihtämään omaa vauhtia. Latu oli todella jäinen ja hieman epätasainen, joten ajottain oli hieman hankala hiihtää rennosti.

Ensimmäiset pari kymppiä meni aika lujaa. Alussa maasto on hyvin tasaista ja sukset luisti mainiosti niin se oikein lisäsi intoa antaa mennä reippaasti. Parin kympin kohdalla muodostui hyvä ryhmä jonka mukana oli hyvä hiihdellä.  Hiihto tuntui kohtuullisen hyvältä vaikka jo parin kympin jälkeen huomasin, että ylämäkien kohdilla jalat menee helposti tukkoon. Varsinkin vasemman jalan pakara ja takareisi tuntui tosi jäykiltä. Tasaisemmilla osuuksilla jalat eivät vaivanneet, joten annoin mennä vaan reippaasti ilman mitään himmailuja, vaikka tiesin viidenkympin jälkeisien pitkäen ylämäkiosuuksien olevan vaikeat.

Viidenkympin kohdalla oli aikaa vierähtänyt joitain minuutteja yli kaksi ja puoli tuntia. Vauhti oli siis ollut todella paljon kovempaa mihin oli ajatellut. Hieman yli viidenkympin kohdalla on Kyrönkosken keskusta, jossa oli reilun kilometrin kävelyosuus. Kevyesti hölkäten pyrin välttämään ettei jalat pääse jäykistymään. Kävely osuudella jäin jälkeen ryhmästä jonka kanssa oli hiihtänyt.
Tästä alkoi sitten ylämäkivoittoiset osuudet joista ensimmäinen (noin 53 - 56km) meni ihan kohtuullisen hyvin ja toinen (noin 66-70km) olikin jo vähän vaikeampaa. Näiden nousu osuuksien jälkeen oli pakko hidastaa vauhtia. Alkoi matkan rasitukset tuntua jaloissa aika pahasti.

Sitten alkoikin ongelmat ja todellinen taistelu maaliin pääsystä. Noin 73 km kohdalla alkoi vatsakrampit. Muistui hyvin mieleen kauan aikaa sitten kokemukset nuorten SM hiihdoista Iisalmessa perinteisen 15 km kisassa, jonka jouduin keskeyttämään voimakkaiden vatsakramppien vuoksi pari kilometriä ennen maalia. Tässä vaiheessa miekäläisen rooli kuntohiihtäjästä muuttui turistiksi. Hiihdin eteenpäin hyvin varovasti pyrkien välttää kramppien voimistumista. Juottopaikoilla yritin saada kurkusta alas vähän vettä ja suolakurkkuja, pakko oli yrittää jotain saada vatsaan vaikka etominen olikin tosi voimakasta.

Sitten reilun 80 km jälkeen kun maasto muuttui ylämäkien osalta lyhyiksi ja jyrkemmiksi, sain kokea elämäni ensimmäiset reisien krampit. Todella veikeen tuntuista kun etureisiä kramppaa :). Siinä ei auttanut kuin yrittää jotenkin vääntäytyä eteenpäin ja hieman venyttää taukopaikalla jalkoja.


Viimeiset pari kilometria on loivapiirteistä harjunpäällä kulkevaa maastoa, jonka pystyin hiihtämään jo hieman reippaampaa.
Lasku maaliin!

Maalissa oli loistava fiilis näiden taisteluiden jälkeen ja kun katsoin aikaa 5 h 3min olin aika hämmästynyt. En olisi uskonut, että sain senkin verran pidettyä vauhtia lopussa, että näin hyvään aikaan pääsin. Kaikenkaikkiaan reissu oli oikein mukava ja sää oli aivan mahtava niin mikäs siinä hiihdellessä =)

Todella loistava sää!

perjantai 4. maaliskuuta 2011

Parin päivän lepo saa ihmeitä aikaan

Pidin maanantain ja tiistain täysin lepoa ja lihashuoltoa.
Keskiviikkona päätin uskaltautua suksille ja kokeilee miltä jalat tuntuvat ja oli todella positiivinen yllätys. Kahdessa päivässä oli jalat palautunut oikein hyvin ja hiihto tuntui kohtuullisen hyvältä. Otinkin pari reippaampaa vetoa ihan kokeilumielessä kuinka lihaksisto ottaa vastaan hieman nopeampaa hiihtoa. Ei vauhtia tarvinnut paljoakaan laittaa lisää kun verenmaku tulee suuhun. Kaukana on vielä ne tunteet että saisi oikein kunnolla iskettää. No tyytyväinen tähänkin vauhtiin olen kun peilaa viime tai varsinkin toissa talven hiihtovauhteihin =)

Eilen oli sitten seuran uintivuorolla oikein hyvä Kristan vetämä treeni. Uinnista jäi itselle positiivinen ja vahva fiilis. En osaa sanoa liikuinko miten lujaa vai hiljaa mutta ainakin tunne oli hyvä =) Minulla on uinnissa ongelmana jalkojen käyttö tai oikeastaa käyttämättömyys. Meinaan unohtaa välillä ne melkein kokonaan. Eilen vedoissa Krista muistutti jalkojen käytöstä ja pyrinkin painottamaan voimakkaasti potkuja.

Näistä hyvistä tunnelmista onkin mukava valmistautua sunnuntain Prikan hiihtoon. Tänään ihan kevyt juoksu ja huomenna hiihtoa verrytellen vajaa tunti.