Ironman Copenhagen 2013 kisaraportti

Heti alkuun varoitus ja pahoittelut koska tästä tekstistä taitaa tulla aika pitkä. Halusin kuitenkin ihan itseänikin varten kirjoittaa kokemuksestani asiat ylös aika tarkkaan. Kirjoitin tekstiä myös monessa osassa iltaisin, joten tekstin ajatus saattaa hieman poukkoilla. Toivottavasti tästä tarinasta kuitenkin saa selvää. 

Matka ja valmistautuminen

Lensimme Kööpenhaminaan hyvissä ajoin torstaina. Olimme liikkeellä isolla porukalla, Katja ja lapset, lisäksi Katjan vanhemmat sekä minun äippä. Tällä tavalla Katjalla oli mummit ja ukki apuna lapsia hoitamassa, kun minä olin joka päivä kisaan liittyvissä touhuissa. Matka meni hyvin ja kaikki tavarat tulivat ehjänä perille. Ensimmäistä kertaa kuljetin pyörää lentokoneessa, joten pieni jännitys oli pyörälaukkua avatessa kämpällä =) Majoituimme yksityisen henkilön vuokraamassa huoneistossa kohtalaisen lähellä keskustaa. Noin 15 minuutin kävelymatka Rådhusplatsen:lle jossa rekisteröinti ja kisainfo olivat. Kävin torstai-iltana hoitamassa rekisteröinnin ja ostamassa co2 patruunat sekä pitstop aineen. Kasasin torstai-iltana vielä pyörän valmiiksi.

Perjantai aamupäivällä kävimme Kööpenhaminan eläintarhassa ja sieltä tulin suoraan iltapäivällä kisainfoon. Kisainfon jälkeen kämpille ja lyhyelle pyörälenkille ennen pastapartya. Pastapartyssä törmäsin kuuteen porilaiseen triathleettiin, joiden kanssa tuli pastan syönnin ohella juteltua ja heitettyä aika levotonta läppää. Hauskoja heppuja nuo porilaiset =) Heistä yksi oli aikaisemmin suorittanut Ironman matkan ja muut olivat ensikertalaisia. Karol Mattila myös liittyi hieman myöhemmin samaan pöytään ja hänen kanssaan vaihdoin kuulumiset ja tunnelmat.

Uintityyliä ala Jääkarhu. Etutassut tekevät töitä ja takatassut lepää

Kisainfo hienoissa puitteissa kaupungintalolla

Lauantai aamupäivällä muu porukka lähti akvaarioon ja minä päätin jättää sen reissun välistä. Aamupäivällä laitoin juoksu ja pyöräpussit valmiiksi rekisteröintiä varten. Iltapäivällä oli sitten pyörän katsastus ja juoksu ja pyöräpussien luovutus. Tämän jälkeen kävin vielä lyhyellä uinnilla kisareitillä ilman märkäpukua. Vesi oli mukavan raikasta noin 19 asteista Muutamia meduusoja näin uidessa, mutta onneksi niitä ei ollut kuitenkaan erityisen paljoa. Uinnin jälkeen käytiin vielä perheen kanssa Tivolissa pyörimässä. Lapset tykkäsivät kovasti. Minä lähdin Tivolista kahdeksan aikaan pois, kun muut vielä jäivät hetkeksi ilottelemaan. Illan aikana laitoin vielä aamuksi valmiiksi after race kassin ja uimavarusteet.

Pyörä valmiina

Pyöräpussitelineet heti uinni rantausumisen jälkeen

Elmosta kiinnostavinta Tivolissa oli riikinkukon jahtaaminen =)

Autoilua

Tankkauksesta

Joroisen kisan jälkeen olin päättänyt että en tähän täydellekään matkalle tee mitään erikoisen suuria tankkauksia. Kisaviikolla keskiviikosta lähtien pyrin syömään pastaruokavoittoisesti ihan kohtuu normaaleja annoksia. Mitään turhia ähkyjä en halunnut syödä. Pastan lisäksi join torstai-lauantai välillä joka päivä yhden 0,75 pullon maltoa. No täytyy myöntää, että ruuan ja malton lisäksi sallin vielä itselleni hieman herkkuja. Jälkiruokia ja hieman karkkia sai nyt hyvällä omatunnolla syödä :) Kevyemmällä tankkauksella pyrin pitämään vatsan toiminnan kunnossa kisaa varten. Joroisilla tämä oli osoittautunut minulle aika toimivaksi.

Kisa-aamu

Minun startti aika oli 7:15 ja sen myötä herätys 3:00. Aikaisempien kokemusten myötä minun on syötävä noin neljä tuntia ennen starttia, jotta lähdön aikana olisi sitten tyhjä vatsa. No heräsin vessahätään 1:45 ja sen jälkeen en saanut enää kunnolla nukuttua ennen herätystä. Alkoivat perhoset pyöriä vatsassa ja varsinkin uinnin lähtö oli se joka pyöri mielessä. 

Söin reilun aamiaisen: mysliä ja jugurttia, leipää kinkulla ja juustolla, banaanin, vanukkaan proteiini jauhon kera, sekä mehua. Aamupalan jälkeen laitoin kisavaatteet päälle ja tarkastin mukaan otettavat varusteet, sen jälkeen siirryin sohvalle makoilemaan. Join vielä 0,5 l urheilujuomaa aamupalan ja 4:55 välillä. 4:55 lähdin kävelemään metroasemalle Metrolla Amager Strandille ja metroasemalta lyhyt kävely starttipaikalle.

Metroasemalta kävellessä tunnelma oli rauhallinen ja hiljainen. Kilpailijat kävelivät kaikki omissa ajatuksissa ja pienissä ryhmissä kohti lähtöaluetta. Taivas oli pilvinen ja tumman sininen, hieman viileä tuuli tuli lounaan suunnasta. Vaihdoin muutaman sanan kävellessä paikallisien triathlonistien kanssa. Kaikilla oli hyvät fiilikset ja tunnelma oli odottava.

Lähtöpaikalla

Saavuttuani lähtöalueelle noin 5:40 lähtöön oli aikaa 1h 35 min. Menin heti pyöräni luokse kiinnittämään geelit, juomapullot, co2 patruunat sekä pitstop aineen pyörään. Sen jälkeen sain ystävällisesti viereiseltä kilpailijalta jalkapumpun lainaan ja pumppasin renkaat. Laitoin paineeksi noin 10,5 baaria. 

Pyörän ollessa valmis menin tarkastamaan bike bagin ja vielä kerran reitin uinnista vaihtoalueen läpi pyörälle. Sen jälkeen vain vessajonoon viimeistä tyhjennystä varten. Tapasin lähtöalueella vielä suomalaisia, sekä pastapartyssä tapaamani porilaisia että seurakavereita. Muutamat sanat ja tunnelmat vaihdettiin sekä sykkeitä ihmeteltiin =) Itsellä oli vielä maltillisesti 70 paikkeilla syke, joten suurempaa jännitystä ei ollut vielä päällä.

40 minuuttia ennen starttia lähdin pukemaan märkäpukua ja sen jälkeen luovutin after race kassin. Puolituntia ennen starttia menin tekemään uintiverryttelyä, joka oli tekosaaren toisella puolella noin 50 metrin päässä starttipaikalta. Verryttelemään lähtiessä huomasin heti, että saaren toisella puolella olikin meduusoja todella tiheään. Eihän siellä meinannut mahtua uimaan kunnolla kun joka puolella tuntui tulevan meduusoja vastaan, enkä todellakaan halunnut mennä niiden lähelle. No rannan myötäisesti aika matalassa vedessä uiden sain kuitenkin tehtyä riittävän verryttelyn, jotta kädet lämpisivät ja sain uinnin hengityksen rennoksi sekä rytmistä tuntumaa. Sen jälkeen 12 minuuttia ennen lähtöä odottamaan omaa vuoroa.

Uinti

Lähdössä olin päättänyt että lähden aivan ulkoreunasta vaikka tämä tarkoittaakin ylimääräistä kiertoa ensimmäisellä poijulla, jos vältän ylimääräiset painimiset, niin rennompi lähtö olisi todennäköisesti nopeampi. Sijoitin lähdössä itseni ihan vasemmalle ehkä kolmanteen tai neljänteen riviin.

Viimeiset minuutit lähtökarsinassa odotellessa tuntuivat matelevan eteenpäin. Katsoin kelloa lukemattomia kertoja ja tuntui että aika ei etene ollenkaan. Vihdoin viimeinen minuutti ja sitten jo soi lähtösireeni. Veteenmeno rauhallisesti ja hakemaan omaa paikkaa. Kirkkaassa vedessä on huomattavan helppo löytää oma paikka ja linja uida. Heti alkuun sain hyvän rennon rytmin päälle ja hengityksen toimimaan. Nopeasti olikin jo erittäin luottavainen olo uintiin ja sitten aloin kiristää vauhtia. Ihan alkuun oli ahdasta löytää ohitustilaa, mutta ensimmäisen poijun jälkeen, jonka huomasin kiertäväni toooodella kaukaa, olikin tilaa ohitella enemmän. Ensimmäisen poijun kohdalla katsoin myös oikealla puolella uivaa ryhmää ja totesin olevani jossain puolessa välissä ryhmää ja että monta sijaa olin ylimääräisellä kierrolla hävinnyt, se ei kuitenkaan harmittanut yhtään koska olin hyvässä vauhdissa ja aloin ohittelemaan muita.

Koko uintimatkan oli hyvä fiilis ja tunne uintiin. Kädet toimivat ja sain mielestäni hyvän otteen veteen. Jonkin verran suunnistin välillä miten sattuu kun en edessä olevien uimareiden yli nähnyt parasta uintilinjaa, sekä välillä joutui kiertämään ulkokautta ohitse, jolloin ideaalista linjaa pitkin ei voinutkaan uida.

Kuvalähde kmdironmancopengahen facebook sivu, kuvaaja Flemming Gernyx

.

Toisen käännöksen jälkeen alkoi pitkä suora ja vastatuuli osuus. Onneksi tämä osuus uidaan hyvin lähellä rantaa, joten mitään suuria aaltoja ei ollut. Pientä aallokkoa johon olin kesän aikana tottunut hyvin harjoitellessa Oittaalla. Ensimmäisen käännöksen jälkeen alkoi tulla vastaan myös ensimmäiset 10 minuuttia ennen lähteneet naiset. Vauhtiero oli aika suuri, mutta kirkkaassa vedessä hitaampienkin uimareiden ohittaminen oli helppoa ja vauhtia ei tarvinnut sen vuoksi hidastaa. 

Ainoa harmittava asia lähtöpaikan valinnassa oli se, että siinä jäin omaa vauhtia uivista jälkeen ja missään vaiheessa en saanut oikeastaan peesiapua. Ainoa lyhyt 100 m osuus, jonka uin toisen perässä oli vajaan kolmen kilsan kohdalla, kun siirryttiin kapeammalle kanaaliosuudelle.

Viimeisen käännöksen jälkeen suunta maalia kohti ja matkaa jäljellä noin 800 metriä. Kiristin vielä loppuun vauhtia kun käsissä tuntui riittävän voimia hyvinkin. Aivan viimeisillä kymmenillä metreillä aloin rauhoittelemaan ja miettimään vaihtoa. 

Vedestä noustessa katsoin kelloa, aika oli joitain sekunteja yli yhden tunnin. Jess... uinti meni siis sinne mihin kuvittelin pystyväni hyvänä päivänä. Tästä tuli hyvä alku päivälle ja fiilis pyörälle lähtiessä.

Hyvän uinnin jälkeen helppo hymyillä =)

T1 
Uinnista reippaasti kävellen pyöräkassi mukaan ja vaihtotelttaan märkäpuku repimään pois. Pyöräkengät jalkaa, pyörälasit päähän ja eikun hölkäten pyörälle. Aurinkorasvaa olin laittanut ennen uintia ja koska oli pilvistä ei tarvinnut rasvaa lisäillä. Vaihto oli kohtalaisen nopea. Osa kilpakumppaneista näköjään puki päälle pitkähihaista paitaa tai tuuliliiviä, mutta minä päätin lähteä kisa-asussa. Tarkkaa lämpötilaa en tiennyt, mutta Joroisiin verrattuna oli lämmin. Kisa-asu olikin minulle ihan riittävä vaikka pyörälenkin aikana satoi pariin otteeseen vettä.

Sit pyörän selkään.

Pyöräosuus 

Pyöräosuus alkoi siirtymisellä Kööpenhaminan keskustan lävitse maaseudulle. Ensimmäinen noin 17 km kulki aika taajamassa ja varsinkin keskustan läheisyydessä oli muutamia tiukkoja mutkia. Alun otin kohtalaisen rennosti ja yritin tiputtaa sykettä aerobiselle kynnykselle. Sykkeet kuitenkin olivat yllättävän korkealla ja vasta keskustan jälkeen tiukkojen mutkien ja kiihdyttelyn jälkeen kun pääsin ajamaan tasaista vauhtia pystyin paremmin kiinnittää huomiota sykkeeseen.

Kilometriväli 17 - 42 oli tasaista maantietä pohjoisen suuntaan. Tuulen suunta oli mukavasti takaviistosta lounaasta ja tällä osuudella sai nauttia myötätuulesta. Keskinopeus nousi 40 km/h paikkeille ja syke liikkui 130-132 välissä. Olin alun perin suunnittellut, että syke olisi hyvä pitää 130 tai alle. Kevään testissä aerobinen kynnys oli 126, joka todennäköisesti on treenien myötä hieman noussut, sekä pitkäkestoinen suoritus nostaa syketasoja hieman. 42 kilometrini asti matka meni siis kevyesti vaikka sykkeet olikin suunniteltua korkeammat.

Pyörä lähti hyvin liikeelle

42 kilometristä käännyttiin länteen maaseudulle. Tästä alkoi osuus johon en ollut ihan varautunut. Tiet olivat kapeat ja mutkaiset (paljon myös 90 asteen mutkia) sekä kokoajan pientä nousua ja laskua, myös ajoittain tuuli ikävästi vastaisesti. Jatkuvaa vaihteiden rukkaamista, aeroasennosta ylös nousemista ja takaisin aeroasentoon. Oli vaikea saada rentoa polkemista tällä osuudella.  42-55 kilometrivälissä tein myös aika typerän virheen, poljin takaa tulleiden kahden kisailijan peesissä liian kovaa ja alkoi tuntua jaloissa väsymystä, sekä keskisykkeet alkoivat nousta lähemmäksi 140 kuin 130. Onneksi sentään 55 kilometrin kohdalla ymmärsin ruveta passailemaan ja polkemaan omaa vauhtia.

Noin 70 kilometrin kohdalta käännyttiin etelään suuremmalle tielle kohti keskustaa. Tien profiili muuttui loivemmaksi. Pitkiä loivia ala ja ylämäkiä joihin täytyi vastatuulessa tehdä töitä kokoajan. Sykkeet sain onneksi laskettua takaisin 130-135 välille. Vastatuuleen ja ylämäkiin sykkeet nousivat väkisin korkeammalle, kun en täysin mateluksi halunnut vauhtia tiputtaa. 82 kohdilla on reitin suurin mäki Geels Bakke (joka ei kovin suuri todellakaan ole), täällä oli huikeasti väkeä kannustamassa. Musiikki soi, kovaäänisiä ja lähelläkannustavaa väkeä. Tunnelma oli hieno ja tämän ylämäen ajoi huomaamattaan kovaa ylös =)

Geels Bakken jälkeen suunnattiin loivaa alamäki voittoista osuutta takaisin keskustaan päin. Matkalla ennen käännöstä uudelle kierrokselle oli yhden taajaman kohdalla pari sataa metriä mukulakivikatua, jossa oikeasti tuntui että pysyykö kaikki osat pyörässä mukana.

92 km jälkeen tulikin käännös uudelle kierrokselle. Toiselle kierrokselle lähtiessä mietin, että kuinkahan pahan virheen olin tehnyt liian kovalla metsäosuudella. Jalat tuntuivat jo jonkin verran väsyneiltä, varsinkin takareidet. Otin myös ensimmäisen suolatabletin varmistaakseni riittävän suolansaannin ja estääkseni ennakkoon mahdolliset krampit.

Toisen kierroksen alku oli taas myötätuuleen jossa pystyin ottamaan rauhallisesta ja silti pitämään hyvää vauhtia yllä. Jalatkin tuntuivat myötätuuliosuuden jälkeen taas hieman paremmilta. Nyt sykkeet olivat 130 tuntumassa. Tällä osuudella otin myös kofeiinipitoisen geelin, josta sain kivasti piristystä. Harmi vain että olin ottanut niitä vain kaksi mukaan pyöräosuudelle, koska järjestäjien geelit olivat pelkästään normaaleja eikä sisältänyt kofeiinia. Täytynee tulevissa kisoissa ottaa suolatablettien lisäksi kofeiinia mukaan pyörälle ja juoksuun.

117 kilometrin kohdilla käännyttiin taas maaseudulle. Nyt kun tiesin jo mitä tuleman pitää, osasin varautua vauhdin suhteen paremmin, sekä tuntui että hieman paremmin sain maaston vaihteluihin rytmistäkin kiinni. Noin 135 kilometrin kohdilla takaa tuli sitten todella suuri ryhmä takaa ohi. Hetken tuli mieleen 2012 vuoden Joroisen ryhmäajo. Alamäkien jälkeen nousuissa ryhmä oli todella tiivis ja osittain myös rinnakkain ajoakin. Itse jäin suosiolla ryhmän perälle. Sain kuitenkin tästä huomattavaa apua vastatuuliin ja alamäissä pystyi lepäämään kunnolla. Aika nopeasti paikalle tuli moottoripyörällä valvoja, joka hämmästyksekseni otti vain valokuvia ja ajoi vierellä. Ei sanonut kenellekään mitään. Ryhmä kuitenkin levittäytyi tästä aika hyvin sääntöjen mukaisiin väleihin ja yksi kolmen hengen porukka karkasi ryhmältä. Muutaman kilometrin jälkeen tuli lisää valvojia ja sitten pysäytti kyseiset kolme kilpailijaa, jotka vaikuttivat ajavan vuorovedolla ja pienillä väleillä. Tätä ryhmää lukuun ottamatta en havainnut matkalla mitään törkeitä peesauksia, vaan suurin osa piti asialliset välit edellä ajavaan ikävästä vastatuulesta huolimatta.

Tämän letkan perässä ajoin sitten Geels Bakkeen asti noin 160 km kohdalle. Sitten muut alkoivat yksinkertaisesti mennä liian kovaa, enkä halunnut lopussa kiristää vauhtia ollenkaan, päinvastoin otin lopun hieman rauhallisemmin. Viimeinen 20 km tuntui todella pitkältä, vastatuuli, hetkeä aikaisemmin alkanut sade ja märkä asfaltti tekivät matkasta erittäin hitaan tuntuiseksi. Otin märällä asfaltilla tiukat mutkat erittäin varovasti ja muutenkin mutkien jälkeen kiihdyttelin rauhallisesti.

Maltilla lopun mutkat

Pyöräosuuden aika 5 h 6 min ja risat yllätti positiivisesti. En ollut unelmissanikaan ajatellut että niin kovaa pystyisin 180 km taivaltamaan. Keskisyke pyöräosuudella oli 133 joka on jonkin verran aerobisen kynnyksen yläpuolella (kevään testissä 126). 

T2

Tullessa vaihtoon otin kengät jaloista irti, jotta ne jäisi pyörään. Järjestäjä otti pyörän vastaan ja siitä juosten varustekassia hakemaan. Poimin varustekassin maasta ja sitten tiedustelin lähintä vessaa. Pyörällä loppuvaiheessa oli jo tuntunut että kohta on bajamajaan tarve päästä. Jostain syystä minulla pyöräillessä kertyy ilmaa vatsaan joka sitten alkaa vääntää ikävästi. Vessakäynnin jälkeen sukat ja juoksukengät jalkaa, numero päälle, lippa päähän ja lisäsin varmuuden vuoksi aurinko rasvaa vaikka sää olikin pilvinen ja sateinen.

Juoksuosuus

Juoksu lähti väsyneillä jaloilla liikkeelle. Alkuun yritin vain hakea hyvää ja rentoa rytmiä, mutta vauhtia oli heti alkuun liikaa. Ensimmäinen kilometri meni aivan huomaamatta 4:45 min/km vauhtia. Sen jälkeen rauhoitin vauhtia ja yritin edelleen rentouttaa askelta. Jalat olivat sen verran väsyneet että juoksu oli lähinnä sellaista köpöttelyä, mutta pystyin kuitenkin pitämään hyvää vauhtia, eikä mitään muutakaan ongelmaa ilmennyt niin tunnelma oli aika hyvä. Tiesin että aikaa tavoitteen saavuttamiseen on reilusti, ja mieli oli muutenkin hyvä, niin mietin itsekseni että nautitaan nyt tästä matkasta =)

Ensimmäisillä juottopaikoilla join kokista, jotta niistä edes saisin vähän kofeiinia. Muuten otin joka kolmannella juottopaikalla vettä ja geeliä muilla sitten kokista tai urheilujuomaa. Viiden kilsan kohdalla jouduin pysähtymään vielä uudelleen bajamajaan kun vatsassa oli edelleen paljon ilmaa. Sitten vasta tuntuikin jo hyvältä.

Ensimmäinen kierros meni mukavasti. Toisella kierroksella sain seuraa yhdestä porilaisesta Jan Runsten:sta, joka oli ensimmäisellä kierroksella. Hänen kanssa juostiin pari seuraavaa kierrosta pääosin samaa matkaa.

Kyllähän matkalla voi hauskaakin olla =)

Noin 15 km kohdalla tuntui oikean jalan päkiän alla hiertymää, olin ilmeisesti pyyhkinyt jalkapohjat huolimattomasti ja sukan sisään jäänyt hiekanjyvä. Pysähdyin noin 19 kilsan kohdalla ottamaan kiveä pois, mutta mitään suurta siellä ei ainakaan näkynyt olevan. Arvasin jo silloin että tulossa on oikein mojova rakkula, onneksi rakkula ei aiheuttanut mitään suurta kipua.

Missä se hitsin kivi oikein on =)

25 kilometrin jälkeen alkoi tulla heikko olo. Ajatus ei tuntunut kulkevaan enää kirkkaasti ja kroppa tuntui olevan kuuma, osasin yhdistää tämän tunteen jo kesällä kokemaani nestehukkaan ja ymmärsin heti etten ole juonut riittävästi. En ollut juonut pilvisen sään vuoksi riittävästi juomaa, koska janon tunnettakaan ei ollut tullut, vaan lähinnä pienet suulliset joka juottopaikalla. Seuraavalla juottopaikalla otin ensimmäiset kävelyaskeleet ja join täydet lasin urheilujuomaa sekä vettä. Lisäjuoma auttoi ainakin kuumaan oloon ja kirkasti myös ajatusta, mutta vauhti tipahti tämän jälkeen lähemmäksi ensiksi 5:45 min/km vauhtiin ja sitten 30 km jälkeen 6 min/km.

Viimeiselle kierrokselle lähtiessä olo oli jo väsynyt ja uutena oireena oli tullut jalkapohjien särky. Jalkapohjiin oli pikkuhiljaa juoksun edetessä alkanut muodostua jomottavaa kipuilua ja viimeisellä kierroksella joutui jo kunnolla tsemppaamaan kipujen takia. Olin valinnut juoksukengiksi kevyet kisakengät (adidas boston 3), joissa ei ollut riittävää vaimennusta tälle Ironman matkan maratonille. Muutenkin juoksu oli sellaista tepsuttelua niin olisi pitänyt ymmärtää ottaa hieman paremmin pehmentävät kengät. Ensi kerralla taas olen tästäkin asiasta viisaampi =)

Viimeinen kymppi oli kyllä tuskainen ja kilometrit tuntuivat hitaalta, syke laski, mutta pystyin sentään juoksemaan kokoajan, vain juottopaikkojen kohdilla otin kävelyaskelia, muuten tepsuttelin rauhallisesti eteenpäin. Vihdoin sain taaimmaisessa kääntöpaikassa viimeisen lenksun käteen ja sen jälkeen oli noin neljä kilometriä maaliin. Nyt alkoi tunnelma olla jo hyvä. Tiesin pääseväni maaliin, jo pelkkä ajatus maaliin pääsystä piristi mieltä ja helpotti tuskaista oloa.

Viimeiset sadat metrit, tunnelma oli loistava, yleisöä oli todella paljon kannustamassa ja meteli sen mukainen. Viimeiselle mutkalle kääntyminen ja viimeinen suora, pieni loppukiri ja sitten olin maalissa! Juoksu aika 3:54 ja risat, oli ihan ok. Loppuaika 10 h 9 min oli suuri yllätys. Fiilis oli maalissa mahtava.

Juoksuosuuden aika 3h 54 min ja risat, keskisyke oli 142 ja aerobinen kynnys on 141. 

Maali ja kisan jälkeinen olotila 

Maaliin saapuessa sain onnittelut ja mitalin kaulaan. Jokaiselle annettiin myös foliomainen viltti, jotta kroppa pysyisi lämpimänä. Itse en pystynyt sitä pitämään päällä koska minulla oli liiankin kuuma ja nestehukka oli nostanut kropan lämpötilaa jo valmiiksi. Tuntui myös siltä että oksennan ihan heti. Siinä hetken rappusilla istuin ja toivuin, kaatelin vettä niskaan virkistykseksi ja yritin juoda vettä vaikka jokainen suullisen jälkeen tuntui että tulee neste ulos.

Väsynyt mutta onnellinen teräsmies

Otin vesipullon ja lähdin kävelemään after race aluetta kohti. Vaimo ja appiukko olivat maalin jälkeen odottamassa, joten kävin vain vaihtamassa vaatteet, sekä ottamassa proteiinijuoman ja uuden veden mukaan ja menin heidän luokse. Olo oli jo hieman parempi ja oksettaminen oli loppunut. Edelleen oli vaikeuksia saada suusta alas mitään, väkisin join vettä ja proteiini juomaa, mitään kiinteätä en uskaltanut edes yrittää. Lähdin vaimon ja appiukon kanssa hakemaan pyörää ja kisapusseja ja valumaan pikkuhiljaa kämpille päin.

Kämpillä kävin suihkussa ja olo parani edelleen, mutta vieläkin oli vaikeuksia vatsan kanssa. Istahdin sohvalle lepuuttamaan jalkoja ja simahdin siihen aika nopeasti. Otin reilun vartin torkut sohvalla ja sitten totesin että kylmässä odottava shamppanja saa odottaa vielä seuraavaan päivään =)

Kisan jälkeisinä päivinä jalkapohjat olivat kipeitä ja jalkojen lihakset myös, mutta ei mitään erityisen pahoja kipuja. Kotiin saavuimme tiistai-iltana ja keskiviikkona olikin jo työpäivä. Keskiviikko ja torstai virkeystila oli todella matalalla, kokoajan väsytti ja teki vain mieli mennä nukkumaan. Nyt loppuviikkoa kohti mennessä on olo kokoajan virkistynyt vaikka mitään pitkiä yöunia ei lasten kanssa voikaan nukkua.

Nyt kun jälkeenpäin ajattelen tätä koko taivalta Ironman kisaan ja itse kisaa niin ei voi muuta todeta kuin että "Hieno laji". Olen saanut paljon hienoja kokemuksia viimevuosina, harjoituksellisesti, uusia kavereita, huikeita kokemuksia kisoissa ja treeneissä, sekä paljon muita pieniä asioita. Suosittelen lämpimästi lajia kaikille jotka vähänkin tuntee paloa uinnin, pyörän ja juoksun yhdistelmään.

Seuraava tavoite onkin sitten Ironman Klagenfurt kesäkuun lopussa 2014, eli reilun 10 kuukauden päästä taas mennään =) Nyt kuukausi todella kevyesti ja sen jälkeen lihaskunto kehittämään punttisalin merkeissä. Marras-, joulukuun vaihteessa sitten aloittaa valmistautuminen seuraavaan kesään. 

Opit seuraavaan kertaan
1. Uinni lähdössä täytyy ottaa hieman rohkeammin eturivin paikalle. Kuitenkin ulkoreunaan =)
2. Pyörällä on pidettävä kontrolli ja maltti kokomatkan
3. Kofeiini pitoisia geelejä tai kofeiini tapletteja mukaan pyörä- ja juoksuosuudelle
4. Juoksusukkia pukiessa on kaikki kivet saatava pois
5. Pehmeämmät juoksukengät
6. Juoksun alusta alkaen on nautittava enemmän nestettä

Näillä opeilla ensi vuonna sitten sub 10 h =)