Blogin kirjoittaminen on jäänyt ikävän vähiin. Iltaisin on vain jotenkin niin väsynyt että ei ole jaksanut ryhtyä kirjoittamaan.
Ajattelin nyt kirjoittaa pienen koosteen talvikauden tapahtumista, mitä positiivia asioita on jäänyt mieleen ja mitä ei niin positiivisia.
Topit:
- Pyörä FTP noussut reilut 20 wattia. Tämä on ollut mukava kehitys omasta mielestä. Osa wattituloksesta selittynee myös paremmalla vauhdinjaolla, mutta viimekertainen testi meni yllättävän kevyesti. Viimeisin ftp lukema on 274 w. Tässä kannattaa huomioida että teen testit trainerilla, joten watit ei ole vertailukelpoisia muiden kanssa.
- Uinti kulkenyt ok vähäisestä treenimäärästä huolimatta. Uinnin osalta odotan kovasti avoveteen pääsyä jolloin treenimääräkin nousee, koska en vaan saa yksinään treenattua altaassa pitkiä treenejä.
- Uintitekniikka vaikutti videokuvauksen perusteella ihan ok:lta. Ei mitään karmeaa virhettä. Muutamia pieniä huomioitavia asioita niin hyvä tulee =) Yritän laittaa videon tänne lähiaikana nähtäville.
- Pirkan hiihto ensimmäistä kertaa "hyvä voimaisena" maaliin. Tämä oli itsellekin pienoinen yllätys. Hiihto meni tosi hyvin vaikka hiihtokilometrejä alla oli ennätysvähän. Onnistuin malttamaan alun liian kovasta vauhdista ja loppuunkin riitti ihan kohtalaisesti voimia (ainakin verrattuna aikaisempiin pirkan hiihtoihin).
Flopit:
- Harjoittelun suunnitelmattomuus. Treenit on ollut pääosin ns omasta päästä ja mitä ehtii tekemään. Vakiotreenit on ollut torstain uinti ja lauantain spinning. Muuten treenit mennyt fiiliksen mukaan, miltä on jalkojen virkeystila ollut ja paljon ollut aikaa käytettävissä. En ole myöskään "ehtinyt" pitämään kunnolla harjoituspäiväkirjaa yllä.
- Juoksumäärä ollut vähäinen. Joskin muutamalla viimeisellä juoksulenkillä alkoi vauhtikin hieman parantua.
- Akilesjänteen hajoaminen. Reilu kaksi viikkoa sitten vasemman jalan akillesjänne kipeytyi voimakkaasti ja siitä lähtien onkin sitten oltu juoksematta. Nyt se antaa kävellä ilman kivun tuntemuksia, mutta yhtäkään juoksuaskelta en pysty ottamaan ilman kipua. Ensiviikolla fysioterapeutille aika ja todennäköisesti uusien pohjallisten teko edessä. Kiire tulee juoksun osalta saada jalka maratonkuntoon kahdessa kuukaudessa.
Tässäpä sitä on talvi vierähtänyt ja kevät pitkällä. Ihan järkyttävän lyhyt aika enää Frankfurtin kisaan jäljellä, Mutta eiköhän tästä itseluottamus taas nouse kun maantielle pääsee kunnolla pyöräilee.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste pirkanhiihto. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste pirkanhiihto. Näytä kaikki tekstit
tiistai 26. huhtikuuta 2016
tiistai 5. maaliskuuta 2013
Pirkan hiihto 2013
Heti alkuun täytyy todeta, että olipahan rankka reissu!
Ennen sunnuntaita tuli seurattua poikkeuksellisen aktiivisesti säätiedotteita. Tällä kertaa jo alkuviikosta ennustetut lumisateet toteutui. Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä satoi uutta lunta noin 10 - 15 cm. Henkisesti olin valmistautunut jo haastavaan matkaan. Sää sunnuntaina oli loistava, aurinkopaistoi ja oli sopivasti 8-10 astetta pakkasta.
Koska oli odotettavissa, että latu on pehmeä ja tilanne pahenee vain mitä enemmän hiihtäjiä edellä menee, päätin asettua lähdössä hyviin asemiin. Alkupaukusta reipas kiihdytys ja kun ladut yhtyivät huomasin, että olen vähän turhankin kärkipäässä. Edelläni oli arvioilta alle 20 hiihtäjää. No vauhti oli sen mukainen ja huomasin, että vähän liian kovaa minulle ja hiihtäjiä alkoi tulla ohi tasaisesti. Ensimmäisten 5 km jälkeen rupesin hidastamaan vauhtia omalle tasolle paremmin sopivaksi. Sunnuntaina oli yksinkertaisesti niin hidas keli, että töitä joutui tekemään käytännössä kokoajan ja yksinkertaisesti minun kunto ei ollut riittävä ylläpitämään kunnon vauhtia. Jos olisi ollut ns. lentokeli uskoisin, että olisin pystynyt hyödyntämään parempikuntoisten peesit hyvin.
Aikaisempina vuosina ensimmäinen 20 km meni kevyesti liu-utellen. Nyt tuntui että matka on kokoajan ylämäkeä. Missään kohdassa ei päässyt lepäämään ja loivissa ylämäissä joita normaalisti olisin mennyt kevyesti mogrenilla niin joutui turvautumaan kuokkaan. Tässä vaiheessa alkoi ensimmäisen kerran vahvasti epäilyttää kuinka mahtaa käydä loppumatkan suhteen. 20 km kohdilla huomasin myös takareisin voimattomuuden. Taisi Finlandia hiihto vielä painaa jaloissa, vaikka kyllä viikossa siitä olisi pitänyt palautua.
Sitten tuli vielä uusi ylläri ja viimeinen rasti päivän rankkuus ruutuun, täysi bingo siis=). Reilun 20 km jälkeen latu oli turhan kapea ja sen päälle oli perinteisen urat ajettu molempiin laitoihin latupohjaa. Tämä tarkoitti että kapealla, kuoppaisella ja pehmeällä ladulla hiihtämisestä tuli todella vaikeaa. Yhtään ei voinut rennosti liu-uttaa suksea ja jopa tasaisella joutui menemään kuokalla eteenpäin. Tätä jatkoi suurinpiirtein 50 km asti. Vajaaseen 30 km matkalle hupenivat viimeiset jalkavoimat ja sen lisäksi käsivoimatkin vähenivät huolestuttavasti, tästä osuudesta tuli varmaankin noin 10 km taitettua tasatyönnöllä kun vapaata ei yksinkertaisesti pystynyt hiihtämään.
Kyrönkosken kävely/juoksu etapin jälkeen alkoi sitten nousuvoittoiset osuudet ja siinä vaiheessa ensimmäisen kerran tuli mieleen selviänkö edes maaliin asti. Ylämäkiin jaloista ei löytynyt yhtään voimia ja edelliset 30 km oli syönyt energiatkin hälyttävän vähiin. Tässä vaiheessa hiihto muuttui survival moodiin, etenin vaivanloisesti kävelyvauhtia eteenpäin, kilometrejä laskien seuraavaan juottopaikkaan.
75 km kohdalla olevalla juottopaikalla pysähdyin kunnolla juomaan ja otin myös kupin kahvia. Tiesin että edessä on taas noin 5 km nousuvoittoinen osuus, jota varten oli kerättävä voimia. Tällä osuudella kului viimeisetkin energiat. Uutena ongelmana tuli lievä vatsavaiva, alkoi tuntumaan että milloin vain on pysähdyttävä oksentamaan. Pari kertaa jo yritin mutta ei siitäkään mitään tullut.
Loppuosuudesta ei olekaan paljoa kertomista. Hiihto oli yhtä tuskaa. Energiat lopussa, jalat täydellisen tyhjät, käsissä hieman voimaa, vatsa oikutteli. Positiivisena asiana oli viimeisen 10 km matkalla latupohja koveni ja leveni joten vähillä voimilla pystyi paremmin liu-uttamaan suksea ja sitä myöten päästä maaliin edes jonkinlaisessa säädyllisessä ajassa. Viimeisellä juottopaikalla nauttimani kauravelli rauhoitti myös vatsaa.
Viimeiset kilometrit tuntuivat pitkiltä mutta mieli oli erittäin positiivinen jo maaliin pääsystä ja kärsimyksen loppumisesta =) Maaliin saavuin ajassa 5 tuntia 54 minuuttia 29 sekunttia.
Olipahan seikkailu. Aika huononi viime vuodesta noin tunnin, mutta sijoitus parani 11 pykälää. Taisi muillakin olla raskasta!
Ennen sunnuntaita tuli seurattua poikkeuksellisen aktiivisesti säätiedotteita. Tällä kertaa jo alkuviikosta ennustetut lumisateet toteutui. Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä satoi uutta lunta noin 10 - 15 cm. Henkisesti olin valmistautunut jo haastavaan matkaan. Sää sunnuntaina oli loistava, aurinkopaistoi ja oli sopivasti 8-10 astetta pakkasta.
Koska oli odotettavissa, että latu on pehmeä ja tilanne pahenee vain mitä enemmän hiihtäjiä edellä menee, päätin asettua lähdössä hyviin asemiin. Alkupaukusta reipas kiihdytys ja kun ladut yhtyivät huomasin, että olen vähän turhankin kärkipäässä. Edelläni oli arvioilta alle 20 hiihtäjää. No vauhti oli sen mukainen ja huomasin, että vähän liian kovaa minulle ja hiihtäjiä alkoi tulla ohi tasaisesti. Ensimmäisten 5 km jälkeen rupesin hidastamaan vauhtia omalle tasolle paremmin sopivaksi. Sunnuntaina oli yksinkertaisesti niin hidas keli, että töitä joutui tekemään käytännössä kokoajan ja yksinkertaisesti minun kunto ei ollut riittävä ylläpitämään kunnon vauhtia. Jos olisi ollut ns. lentokeli uskoisin, että olisin pystynyt hyödyntämään parempikuntoisten peesit hyvin.
Aikaisempina vuosina ensimmäinen 20 km meni kevyesti liu-utellen. Nyt tuntui että matka on kokoajan ylämäkeä. Missään kohdassa ei päässyt lepäämään ja loivissa ylämäissä joita normaalisti olisin mennyt kevyesti mogrenilla niin joutui turvautumaan kuokkaan. Tässä vaiheessa alkoi ensimmäisen kerran vahvasti epäilyttää kuinka mahtaa käydä loppumatkan suhteen. 20 km kohdilla huomasin myös takareisin voimattomuuden. Taisi Finlandia hiihto vielä painaa jaloissa, vaikka kyllä viikossa siitä olisi pitänyt palautua.
Sitten tuli vielä uusi ylläri ja viimeinen rasti päivän rankkuus ruutuun, täysi bingo siis=). Reilun 20 km jälkeen latu oli turhan kapea ja sen päälle oli perinteisen urat ajettu molempiin laitoihin latupohjaa. Tämä tarkoitti että kapealla, kuoppaisella ja pehmeällä ladulla hiihtämisestä tuli todella vaikeaa. Yhtään ei voinut rennosti liu-uttaa suksea ja jopa tasaisella joutui menemään kuokalla eteenpäin. Tätä jatkoi suurinpiirtein 50 km asti. Vajaaseen 30 km matkalle hupenivat viimeiset jalkavoimat ja sen lisäksi käsivoimatkin vähenivät huolestuttavasti, tästä osuudesta tuli varmaankin noin 10 km taitettua tasatyönnöllä kun vapaata ei yksinkertaisesti pystynyt hiihtämään.
Kyrönkosken kävely/juoksu etapin jälkeen alkoi sitten nousuvoittoiset osuudet ja siinä vaiheessa ensimmäisen kerran tuli mieleen selviänkö edes maaliin asti. Ylämäkiin jaloista ei löytynyt yhtään voimia ja edelliset 30 km oli syönyt energiatkin hälyttävän vähiin. Tässä vaiheessa hiihto muuttui survival moodiin, etenin vaivanloisesti kävelyvauhtia eteenpäin, kilometrejä laskien seuraavaan juottopaikkaan.
75 km kohdalla olevalla juottopaikalla pysähdyin kunnolla juomaan ja otin myös kupin kahvia. Tiesin että edessä on taas noin 5 km nousuvoittoinen osuus, jota varten oli kerättävä voimia. Tällä osuudella kului viimeisetkin energiat. Uutena ongelmana tuli lievä vatsavaiva, alkoi tuntumaan että milloin vain on pysähdyttävä oksentamaan. Pari kertaa jo yritin mutta ei siitäkään mitään tullut.
Loppuosuudesta ei olekaan paljoa kertomista. Hiihto oli yhtä tuskaa. Energiat lopussa, jalat täydellisen tyhjät, käsissä hieman voimaa, vatsa oikutteli. Positiivisena asiana oli viimeisen 10 km matkalla latupohja koveni ja leveni joten vähillä voimilla pystyi paremmin liu-uttamaan suksea ja sitä myöten päästä maaliin edes jonkinlaisessa säädyllisessä ajassa. Viimeisellä juottopaikalla nauttimani kauravelli rauhoitti myös vatsaa.
Viimeiset kilometrit tuntuivat pitkiltä mutta mieli oli erittäin positiivinen jo maaliin pääsystä ja kärsimyksen loppumisesta =) Maaliin saavuin ajassa 5 tuntia 54 minuuttia 29 sekunttia.
Olipahan seikkailu. Aika huononi viime vuodesta noin tunnin, mutta sijoitus parani 11 pykälää. Taisi muillakin olla raskasta!
sunnuntai 4. maaliskuuta 2012
Pirkanhiihto 2012
Lähtökohdat tämän päiväiseen Pirkanhiihtoon oli ainakin sään puolesta loistavat. Startin aikaan -5 astetta ja aurinkopaistoi. Myös kokomatkan aurinko nosti tunnelmaa ja sopimasti lämmitti latua joten sukset luistivat myös loistavasti. Treeniä tällä viikolla oli pohjalla jo noin 8 tuntia, kun olen tällä viikolla ollut lomalla niin tuli alkuviikosta treenattua ihan kohtuullisesti. Perjantain ja lauantain otin kevyesti. Olin lähtenyt hiihtämään seurakaverin Jarin kanssa.
Startti paukahti ja tänä vuonna olin viimeisen kahden vuoden kokemuksesta ottanut opiksi ja aloitin kohtuullisen varovasti ja hiihdin suosiolla letkan mukana. Kuitenkin vauhti alussa oli riittävän kovaa, noin 19-20 km/h.
Noin parin kympin jälkeen alkoi letkat hajoamaan ja sen jälkeen tuli otettuakin pariin otteeseen reippaampia pätkiä kun otimme Jarin kanssa kiinni seuraavia letkoja.
Hiihto kulki hyvin ja mieli oli korkealla, mikäs siinä sitten muuta kuin nauttia menosta. Puolimatkan merkkipaalu tulikin yllättävän nopeasti ja siinä vaiheessa olin vielä hyvävoimainen. 52 kilometrin kohdalla on noin kilometrin mittainen kävely/juoksu osuus ja siinä vaiheessa alkoi jo jaloissa tuntumaan matkan rasitukset ja tulossa oli ylämäki osuudet.
Hiihto kulki edelleen hyvin 65 kilometriin jonka jälkeen täytyi käydä pikaisella puskareissulla ja helpottaa oloa. Tässä kohdassa Jari pääsi karkuun ja juuri sen jälkeen oli noin 4 kilometrin nousuvoittoinen osuus. Otin väkisin kiinni Jarin letkan ylämäkiosuuden aikana ja silloin tuntui että kuinkahan tässä loppumatkan jälkeen. Onneksi sitten alkoi tasainen osuus ja pääsin peesissä hieman lepäämään, harmikseni letka piti kuitenkin yllä kohtuu kovaa vauhtia. Vetäisin viimeisen geelin huiviin ja toivoin että siitä olisi riittävästi apua.
Hieman ennen 75km juomapaikkaa Jari irtosi letkan keulalta ja karkasi reiluun etumatkaan. Juomapaikan jälkeen lähdin hiihtämään Jarin perään ja sain vetää siinä paria hiihtäjää mukanani. Onneksi geeli ja juoma auttoi sopivasti ja yllättävän hyvin löytyi voimaa loppumatkallekin.
Viimeinen neljä kilometriä hiihdetään tasaista maastoa harjun päällä ja saavutin kokoajan Jarin selkää. Perässä seurasi tiukasti samat pari tyyppiä ja päätin silloin, että hitsi ette kyllä mene lopussa ohi. Viimeinen puolikilsaa onkin loivaa laskua ja sain siinä voimakkaalla sauvoittaluistelulla Jarin kiinni ja pyyhkäisin ohi. Myös peesaajat pysyi takana ja saavuin maaliin lopulta ajassa 4 tuntia 51 minuuttia.
Oli oikein hyvä pitkäkestoinen harjoitus kesää ajaltellen. Myöskin erittäin positiivista oli, että olkapää kesti erittäin hyvin matkan rasitukset.
Täältä löytyy garminin jälki.
Startti paukahti ja tänä vuonna olin viimeisen kahden vuoden kokemuksesta ottanut opiksi ja aloitin kohtuullisen varovasti ja hiihdin suosiolla letkan mukana. Kuitenkin vauhti alussa oli riittävän kovaa, noin 19-20 km/h.
Noin parin kympin jälkeen alkoi letkat hajoamaan ja sen jälkeen tuli otettuakin pariin otteeseen reippaampia pätkiä kun otimme Jarin kanssa kiinni seuraavia letkoja.
Hiihto kulki hyvin ja mieli oli korkealla, mikäs siinä sitten muuta kuin nauttia menosta. Puolimatkan merkkipaalu tulikin yllättävän nopeasti ja siinä vaiheessa olin vielä hyvävoimainen. 52 kilometrin kohdalla on noin kilometrin mittainen kävely/juoksu osuus ja siinä vaiheessa alkoi jo jaloissa tuntumaan matkan rasitukset ja tulossa oli ylämäki osuudet.
Hiihto kulki edelleen hyvin 65 kilometriin jonka jälkeen täytyi käydä pikaisella puskareissulla ja helpottaa oloa. Tässä kohdassa Jari pääsi karkuun ja juuri sen jälkeen oli noin 4 kilometrin nousuvoittoinen osuus. Otin väkisin kiinni Jarin letkan ylämäkiosuuden aikana ja silloin tuntui että kuinkahan tässä loppumatkan jälkeen. Onneksi sitten alkoi tasainen osuus ja pääsin peesissä hieman lepäämään, harmikseni letka piti kuitenkin yllä kohtuu kovaa vauhtia. Vetäisin viimeisen geelin huiviin ja toivoin että siitä olisi riittävästi apua.
Hieman ennen 75km juomapaikkaa Jari irtosi letkan keulalta ja karkasi reiluun etumatkaan. Juomapaikan jälkeen lähdin hiihtämään Jarin perään ja sain vetää siinä paria hiihtäjää mukanani. Onneksi geeli ja juoma auttoi sopivasti ja yllättävän hyvin löytyi voimaa loppumatkallekin.
Viimeinen neljä kilometriä hiihdetään tasaista maastoa harjun päällä ja saavutin kokoajan Jarin selkää. Perässä seurasi tiukasti samat pari tyyppiä ja päätin silloin, että hitsi ette kyllä mene lopussa ohi. Viimeinen puolikilsaa onkin loivaa laskua ja sain siinä voimakkaalla sauvoittaluistelulla Jarin kiinni ja pyyhkäisin ohi. Myös peesaajat pysyi takana ja saavuin maaliin lopulta ajassa 4 tuntia 51 minuuttia.
Oli oikein hyvä pitkäkestoinen harjoitus kesää ajaltellen. Myöskin erittäin positiivista oli, että olkapää kesti erittäin hyvin matkan rasitukset.
Täältä löytyy garminin jälki.
maanantai 7. maaliskuuta 2011
Pirkanhiihto 2011
Sunnuntaina oli sitten hiihtokauden huipentuma Pirkanhiihto 90 km vapaalla.
Aamulla aikainen herätys 5 aikaan ja sen jälkeen lähdin ajelemaan Tamperetta kohti. Valmistautuminen sujui kohtuullisen hyvin, vaikka lauantaina kevyt hiihtolenkki ei tuntunut kevyeltä niin fiilis oli hyvä.
Sukset voitelin lauantai iltana ja ajomatkalla näytti jo siltä että sää tulee olemaan aika hyvä suksien voiteisiin nähden. Muutenkin sää näytti muodostuvan mainioksi, kirkas aurinkoinen sää ja pientä pakkasta.
Lähtölaukaus kajahti ja reilu tuhat hiihtäjää lähti Niinisalosta kohti Teivon ravirataa. Lähdössä on monta eri latua vierekkäin, jotka yhdistyvät noin kilometrin jälkeen yhteen. Ensimmäiset kilometrit oli jonossa hiihtämistä, ohittelua ja välillä pientä ruuhkaa. Noin viiden kilometrin jälkeen pääsi hiihtämään omaa vauhtia. Latu oli todella jäinen ja hieman epätasainen, joten ajottain oli hieman hankala hiihtää rennosti.
Ensimmäiset pari kymppiä meni aika lujaa. Alussa maasto on hyvin tasaista ja sukset luisti mainiosti niin se oikein lisäsi intoa antaa mennä reippaasti. Parin kympin kohdalla muodostui hyvä ryhmä jonka mukana oli hyvä hiihdellä. Hiihto tuntui kohtuullisen hyvältä vaikka jo parin kympin jälkeen huomasin, että ylämäkien kohdilla jalat menee helposti tukkoon. Varsinkin vasemman jalan pakara ja takareisi tuntui tosi jäykiltä. Tasaisemmilla osuuksilla jalat eivät vaivanneet, joten annoin mennä vaan reippaasti ilman mitään himmailuja, vaikka tiesin viidenkympin jälkeisien pitkäen ylämäkiosuuksien olevan vaikeat.
Viidenkympin kohdalla oli aikaa vierähtänyt joitain minuutteja yli kaksi ja puoli tuntia. Vauhti oli siis ollut todella paljon kovempaa mihin oli ajatellut. Hieman yli viidenkympin kohdalla on Kyrönkosken keskusta, jossa oli reilun kilometrin kävelyosuus. Kevyesti hölkäten pyrin välttämään ettei jalat pääse jäykistymään. Kävely osuudella jäin jälkeen ryhmästä jonka kanssa oli hiihtänyt.
Tästä alkoi sitten ylämäkivoittoiset osuudet joista ensimmäinen (noin 53 - 56km) meni ihan kohtuullisen hyvin ja toinen (noin 66-70km) olikin jo vähän vaikeampaa. Näiden nousu osuuksien jälkeen oli pakko hidastaa vauhtia. Alkoi matkan rasitukset tuntua jaloissa aika pahasti.
Sitten alkoikin ongelmat ja todellinen taistelu maaliin pääsystä. Noin 73 km kohdalla alkoi vatsakrampit. Muistui hyvin mieleen kauan aikaa sitten kokemukset nuorten SM hiihdoista Iisalmessa perinteisen 15 km kisassa, jonka jouduin keskeyttämään voimakkaiden vatsakramppien vuoksi pari kilometriä ennen maalia. Tässä vaiheessa miekäläisen rooli kuntohiihtäjästä muuttui turistiksi. Hiihdin eteenpäin hyvin varovasti pyrkien välttää kramppien voimistumista. Juottopaikoilla yritin saada kurkusta alas vähän vettä ja suolakurkkuja, pakko oli yrittää jotain saada vatsaan vaikka etominen olikin tosi voimakasta.
Sitten reilun 80 km jälkeen kun maasto muuttui ylämäkien osalta lyhyiksi ja jyrkemmiksi, sain kokea elämäni ensimmäiset reisien krampit. Todella veikeen tuntuista kun etureisiä kramppaa :). Siinä ei auttanut kuin yrittää jotenkin vääntäytyä eteenpäin ja hieman venyttää taukopaikalla jalkoja.
Viimeiset pari kilometria on loivapiirteistä harjunpäällä kulkevaa maastoa, jonka pystyin hiihtämään jo hieman reippaampaa.
Maalissa oli loistava fiilis näiden taisteluiden jälkeen ja kun katsoin aikaa 5 h 3min olin aika hämmästynyt. En olisi uskonut, että sain senkin verran pidettyä vauhtia lopussa, että näin hyvään aikaan pääsin. Kaikenkaikkiaan reissu oli oikein mukava ja sää oli aivan mahtava niin mikäs siinä hiihdellessä =)
Aamulla aikainen herätys 5 aikaan ja sen jälkeen lähdin ajelemaan Tamperetta kohti. Valmistautuminen sujui kohtuullisen hyvin, vaikka lauantaina kevyt hiihtolenkki ei tuntunut kevyeltä niin fiilis oli hyvä.
Sukset voitelin lauantai iltana ja ajomatkalla näytti jo siltä että sää tulee olemaan aika hyvä suksien voiteisiin nähden. Muutenkin sää näytti muodostuvan mainioksi, kirkas aurinkoinen sää ja pientä pakkasta.
 |
| Hetkeä ennen starttia. |
Lähtölaukaus kajahti ja reilu tuhat hiihtäjää lähti Niinisalosta kohti Teivon ravirataa. Lähdössä on monta eri latua vierekkäin, jotka yhdistyvät noin kilometrin jälkeen yhteen. Ensimmäiset kilometrit oli jonossa hiihtämistä, ohittelua ja välillä pientä ruuhkaa. Noin viiden kilometrin jälkeen pääsi hiihtämään omaa vauhtia. Latu oli todella jäinen ja hieman epätasainen, joten ajottain oli hieman hankala hiihtää rennosti.
Ensimmäiset pari kymppiä meni aika lujaa. Alussa maasto on hyvin tasaista ja sukset luisti mainiosti niin se oikein lisäsi intoa antaa mennä reippaasti. Parin kympin kohdalla muodostui hyvä ryhmä jonka mukana oli hyvä hiihdellä. Hiihto tuntui kohtuullisen hyvältä vaikka jo parin kympin jälkeen huomasin, että ylämäkien kohdilla jalat menee helposti tukkoon. Varsinkin vasemman jalan pakara ja takareisi tuntui tosi jäykiltä. Tasaisemmilla osuuksilla jalat eivät vaivanneet, joten annoin mennä vaan reippaasti ilman mitään himmailuja, vaikka tiesin viidenkympin jälkeisien pitkäen ylämäkiosuuksien olevan vaikeat.
Viidenkympin kohdalla oli aikaa vierähtänyt joitain minuutteja yli kaksi ja puoli tuntia. Vauhti oli siis ollut todella paljon kovempaa mihin oli ajatellut. Hieman yli viidenkympin kohdalla on Kyrönkosken keskusta, jossa oli reilun kilometrin kävelyosuus. Kevyesti hölkäten pyrin välttämään ettei jalat pääse jäykistymään. Kävely osuudella jäin jälkeen ryhmästä jonka kanssa oli hiihtänyt.
Tästä alkoi sitten ylämäkivoittoiset osuudet joista ensimmäinen (noin 53 - 56km) meni ihan kohtuullisen hyvin ja toinen (noin 66-70km) olikin jo vähän vaikeampaa. Näiden nousu osuuksien jälkeen oli pakko hidastaa vauhtia. Alkoi matkan rasitukset tuntua jaloissa aika pahasti.
Sitten alkoikin ongelmat ja todellinen taistelu maaliin pääsystä. Noin 73 km kohdalla alkoi vatsakrampit. Muistui hyvin mieleen kauan aikaa sitten kokemukset nuorten SM hiihdoista Iisalmessa perinteisen 15 km kisassa, jonka jouduin keskeyttämään voimakkaiden vatsakramppien vuoksi pari kilometriä ennen maalia. Tässä vaiheessa miekäläisen rooli kuntohiihtäjästä muuttui turistiksi. Hiihdin eteenpäin hyvin varovasti pyrkien välttää kramppien voimistumista. Juottopaikoilla yritin saada kurkusta alas vähän vettä ja suolakurkkuja, pakko oli yrittää jotain saada vatsaan vaikka etominen olikin tosi voimakasta.
Sitten reilun 80 km jälkeen kun maasto muuttui ylämäkien osalta lyhyiksi ja jyrkemmiksi, sain kokea elämäni ensimmäiset reisien krampit. Todella veikeen tuntuista kun etureisiä kramppaa :). Siinä ei auttanut kuin yrittää jotenkin vääntäytyä eteenpäin ja hieman venyttää taukopaikalla jalkoja.
Viimeiset pari kilometria on loivapiirteistä harjunpäällä kulkevaa maastoa, jonka pystyin hiihtämään jo hieman reippaampaa.
 |
| Lasku maaliin! |
Maalissa oli loistava fiilis näiden taisteluiden jälkeen ja kun katsoin aikaa 5 h 3min olin aika hämmästynyt. En olisi uskonut, että sain senkin verran pidettyä vauhtia lopussa, että näin hyvään aikaan pääsin. Kaikenkaikkiaan reissu oli oikein mukava ja sää oli aivan mahtava niin mikäs siinä hiihdellessä =)
 |
| Todella loistava sää! |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)