Valmistautuminen
Vielä ilmoittautumisvaiheessa ei ollut varmaa voinko edes osallistua kilpailuun polven rustovaurion/nivelrikon vuoksi. Talven aikaan kuitenkin polven ongelmat lieventyi ja juoksua pystyin vuoden vaihteen jälkeen harjoittelemaan ihan kohtuullisen hyvin.
Alkuvuonna ajatuksena oli tehdä pitkää pk treeniä ja rakentaa pohjakuntoa kevääseen hiihtämällä, mutta jostain syystä polvi ei tykännyt vapaan hiihdosta. Tästä johtuen muutin talven aikaisen harjoittelun tehopainoitteisemaksi. Trainerilla hikoilin ullakolla monia iltoja, lasten nukkumaan menon jälkeen, tavoite oli talven aikana nostaa FTP watteja korkeammaksi. Sitten kevään teemana, pyöräilykelien alkaessa, tehdä pk painoitteinen jakso.
Kevät olikin sitten todella kylmää ja huhtikuussa tuli vain yksi lyhyt ulkopyöräily. Traineri siis kävi edelleen kuumana ja yritin valmistautua toukokuun alussa olevaan Lissabonin puolimatkan kisaan. Kisa oli puhtaasti treenimielessä eli ei keventelyjä enempää kuin mitä reissussa olo päivät toi ennen kisapäivää. Lissabonin kisa oli lämpimässä säässä (+27) ja se meni uinnin ja pyöräilyn osalta ihan kohtalaisesti. Pyörällä tuli hieman liian kovaa otettua vastatuuliosuudet ja tästä johtuen jalat olivat juoksuun lähtiessä aika väsyneet. Juoksussa sitten vauhti hyytyi osaltaan lämpötilan ja osaltaan nestehukan vuoksi mutta aika 4:51 oli ihan ok siihen vaiheeseen kautta.
Toukokussa olin pääosin lomalla ja uloskin pääsi pyöräilemään pitkää lenkkiä. Toukokuussa treenit menivät aika hyvin ja sain tehtyä määrää ihan kiitettävästi. Kolme 110-150 km pyörälenkkiä ja sitten tehoviikkoja päälle esim. Lapinkylän 29 km tempo, joka meni positiivisesti yli 41 km/h keskarilla. Kunto vaikutti olevan nousussa kivasti ja luottamus omaan suorityskykyyn kasvoi. Pystyin myös juoksemaan ihan hyvin (en mitään erityisen pitkiä, pisimmän lenkin ollessa 17 km) ja juoksuvauhtikin tuntui kehittyvän koko ajan. Kaikki siis vaikutti menevän ihan oikeaan suuntaan.
Kesäkuussa oli ohjelmassa Big Training day (joka meni kaikin puolin positiivisesti) ja Vantaan perusmatka (joka myös meni ihan hyvin, vaikka juoksuvauhti olikin aika hidas). Valmistautumien tulevaan kisaan kesäkuussa sujui ilman ongelmia, joskin trainerilla tuli edelleen viihdyttyä poikkeuksellisesti kylmien ja sateisten päivien johdosta. Sateessa ja viileässä en halunnut polkea edes sairastumisaltistumisen vuoksi.
Kokonaisuudessa valmistautumien sujui mielestäni olosuhteet ja lähtötilanne huomioiden oikein hyvin ja luotto omaan kuntoon alkoi olla kova. Pitkäaikainen tavoite 10 tunnin alitus täydellä matkalla vaikutti olevan tavoiteltavissa.
Kisaviikko
Koskaan aikaisemmin en ole kisaviikolla katsonyt yhtä tiiviisti sääennustetta. Luvassa oli hellettä mutta olisiko 24 vai 34 astetta ja pilvistä vai täyttä aurinkoa, silläkin olisi aika merkittävä ero. Suomessa ei ollut juuri lämpimiin olosuhteisiin pystynyt totuttautua, joten epävarmaa oli kuinka kuumuus vaikuttaa kisassa.
Torstaina lennettiin Jaakko Rantalan kanssa Muncheniin ja sieltä oli reilun tunnin ajomatka Rothiin. Kävimme samantien rekisteröitymässä ja hakemassa tunnelmaa kisapaikalta. Majoitus meillä oli Nurnbergissä joka on noin 30 km päässä Rothista. Torstai iltana vielä pyörien kasaamiset ja satulan taakse tulevan juomatelineen säätöä aerommaksi.
Perjantaina aamulla aikainen herätys ja uimaan kisareitille. Uinti Rothissa tapahtuu joessa ja ongelmia ei suunnistamisen suhteen tulisi olemaan. Uinti tuntui oikein hyvältä ja jäi erittäin vahva olo lyhyestä verrailusta. Uinnin jälkeen lähdettiin ajamaan autolla pyöräreitti läpi. Pyöräreitti on kahtena lenkkinä ja yleiskuvana meille autolla ajaessa jäi, että kyseessä on nopea reitti. Pari kovaa nousua, mutta muuten loivapiirteistä maastoa. Mikko Lehmuskoski saapui perjantaina samaan majoitukseen ja illalla kävimme vielä carbo partyssä tekemässä viimeiset tankkailut, sen jälkeen kämpille pakkaamaan seuraavana päivänä luovutettavia pyörää ja juoksupussia.
Lauantaina lähdettiin taas kohtalaisen aikasin liikkeelle. Mikko kävi uimassa aamulla kisareitillä ja sen jälkeen käytiin porukalla lyhyt testilenkki pyörillä ja kaikki vaikutti olevan kunnossa. Sen jälkeen pyörien tsekkaus ja juoksupussien luovutus. Sitten kämpille valmistautumaan (hermoilemaan) seuraavan päivän kisaan.
Ennakko-odotukset
Vuoden treenit oli mennyt hyvin, vaikkakin treenijaksotus ei ollut suunnitelman mukainen. Avaintreeneissä olin saanut hyvän tuntuman, pyörätehot oli noussut ja positiivisinta oli, että olin pystynyt juoksemaan ihan ok määrän. Kaikki nämä positiiviset asiat tuki 10 tunnin alituksen odotusta.
Toisalta sitten ennustettu (ja toteutunut) kuuma säätila aiheutti omat kysymysmerkit kisasuoritukselle. Kuinka juoksu kuumassa sujuisi? No lähdin siitä ajatuksesta että kuuman suhteen täytyy edetä maltilla, unohtaa tarvittaessa 10 tunnin aikatavoite ja kiinnittää tavoite juoksun kunnialla loppuun saattamiseen.
Kisa-aamu
Kisaa edeltävä yönä en perinteiseen tyyliin saanut nukuttua vain vähän, mutta sillä ei olisi vaikutusta itse kilpailuun. Herätys 3:15 ja aamupalalle. Päätettiin porukalla lähteä ajoissa (4:15) starttipaikalle, koska suuurin osa kilpailijoista tulee autolla starttialueelle niin tiedossa oli ruuhkia. Olimme hyvissä ajoin kisapaikalla ja selvisimme ilman ruuhkia parkkipaikalle.
Pyörien säätäminen kohdalleen ensimmäiseksi (renkaiden pumppaus ja energioiden laitto), jonka jälkeen olisi aikaa jonotella vessoissa ja rauhoittua. Pyörälle tultua huomasin, että yön aikana oli takarennas tyhjentynyt (jätin renkaaseen pienen paineen) ja kun pumppasin renkaan täyteen niin kuvittelin, että se tyhjenee hitaasti. Tässä vaiheessa iski itseeni joku ihme vainoharhaisuus, että renkaassa on pieni reikä. Vaihdoin varmuuden vuoksi venttiilin ja tarkistin onko renkaan
pinnassa jälkiä ja tarkistelin rengaspainetta pariin otteeseen. Ei siinä renkaassa mitään vikaa ollut, vika oli todennäköisesti korvien välissa ja siinä, että en ollut laittanut kunnolla pumpun päätä venttiiliin kiinni ja pumppu näytti siltä, että paine vähenee hieman. No siitäkin hermoilusta selvittiin ja sitten vain märkäpukupäälle ja odottamaan starttia.
KISA
Uinti Rothissa on tosiaan joessa ja lähtö 5 minuutin välein noin 200 ryhmissä. Ryhmät on jaettu tavoitevauhdin mukaisesti. Startti ja ensimmäiset parisataa metriä oli aika ruuhkaiset, joku yritti uida selkään ja osa ui poikittain edessä. Normaaliin tapaan taas syke nousi liikaa startissa ja rauhoitin sitä uimalla jonkinmatkaa selkää, sen jälkeen pääsinkin aika nopeasti uimaan omaa vauhtia ja tilaa löytyi hyvin. Uinnistä jäi hieman kaksijakoiset fiilikset, ajoittain tuntui, että sain todella hyvän ja rennon vedon aikaiseksi ja ajoittain taas tuntui, että en pääse mihinkään ja uinti menee väkisin runttaamiseksi. Uintiaika oli 1:02:44. Ei mikään hyvä suoritus, mutta ei mikään katastrofikaan, tästä olisi ihan hyvä jatkaa eteenpäin Tässä uinnin garmin data.
T1 Rothissa on mukavan tiivis. Pussit otetaan uinnista nousun jälkeen itse maasta ja juostaan teltaan jossa avustajat auttoivat tarvittaessa ja heille voi heittää pussin ja märkäpuvun. T1 aika oli nopea 2:44
Pyöräosuudella suunnitelmana oli, että ensimmäiset 40 km pitäisi mennä rauhallisesti ja aloittaa nesteiden sekä energian tankkaus. Tässä suhteessa onnistuin jälkimmäisessä. Alku lähti liian kovilla tehoilla, varsinkin alamäkivoittoinen 20-30 km osuudella ei ollut malttia riittävästi, tämä osuus oli vastatuuleen ja taas kerran vastatuuleen en osannut hiljentää riittävästi (tämän osalta pitäisi oppirahat olla jo maksettu). 30 km jälkeen oli tiedossa reitin isoin nousu, ensin jyrkkä lyhyt osuus ja siihen perään loivempaa pitkää nousua muutama kilometri, joten tälläkään osuudella ei pystynyt "himmailemaan".
40 km jälkeen ryhdyin rauhoittamaan tehoja ja ajamaan maltillisemmin. Juuri toisinpäin piti alunperin mennä, että tässä vaiheessa aletaan nostamaan tehoja. No sillä mennään mikä tilanne on. Kiinnitin huomiota tankkaukseen ja siinä mielestäni onnistuin hyvin. Join vettä ja urheilujuomaan vuoronperään ja 30 minuutin välein geeli+vesi. Lisäksi otin tunnin välein lisäsuolaa tabletin muodossa. Mielestäni onnistui koko pyöräosuudella juomisen ja energian saannin osalta hyvin, jouduin pissata pari kertaa, mikä kertoi että nestettä oli nautittu riittävästi.
Noin 65 kilometrin kohdilla tuli mekaanisia haasteista. Olin jo pyöräosuuden alusta ihmetellyt, että mikä takavaihtajan vivun luona oleva terävä teräslanka on, joka pistää ajoittain ikävästi sormeen. No tässä kohdassa sitten tuli hetki kun takavaihtaja ei toiminut ollenkaan. Tajusin, että takavaihdevaijeri on menossa poikki vaihdevivun kiinnityksestä. Tuli pieni epätoivo hetkeksi kun yhden ylämäen jyystin isolla vaihteella (ketju jäi takapakan keskipaikkeille). Jotenkin sain sorkittua vaihdevipua siten, että vaihteet alkoi toimimaan, jessss helpotuksen huokaus. Vaihteet ei ihan täysin toiminut vaan välillä ei vaihteet mennyt pienimmille rattaille ja ajoittain hyppäsi pari pykälää kerralla, mutta matka jatkui ja se oli tärkeintä! Mietin myös pari kertaa pysähdynkö bike service pisteelle, mutta arvelin, ettei ne olisi vaihdevaijeria siellä kuitenkaan pystyneet vaihtamaan, joten matka jatkuisi niin pitkään kuin vain pyörä kestää.
Noin 70 km kohdalla tullaan pyöräreitin legendaarisimpaan kohtaan. Hilpolstein kylän ohituksessa noustaan kuuluisa Solar hill. Tämä nousu on täynnä katsojia, musiikki pauhaa ja aivan huikea tunnelma. Ei tässä nousussa voinut kuin hymyillä ja polkea eteenpäin kylmien väreiden kulkiessa vartalon läpi. Tässä linkki yhteen videoon.
Solar hill jälkeen oli alamäkivoittoinen osuus jäljellä ja sitten tultiin lähtöpaikan ohitse, eli ensimmäien kierros pulkassa. Katsoin kelloa ja olin siinä vaiheessa noin 5:10 pyöräosuuden vauhdissa, hieman tavoiteltua hitaampaa mentiin, mutta ensimmäisellä kierroksella jo liian kovana pidetyt tavoitetehot tarkoitti, että pyöräosuus tulisi olemaan hidas (no hidas verrattuna minun aikaisempien kisojen pyöräosuuksien aikoihin). Ennakkoon autolla kierrettynä reitti tuntui nopealta, mutta pyörän päällä ylämäet olivat ihan kunnon nousuja. Vaikka Rothin pyöräreittiä kehutaan nopeaksi niin sanoisin että ei se nopeus tule ilmaiseksi ja lisäksi alamäkiosuuksiin on hyvä olla ajoasento väännetty mahdollisimman aerodynaamiseksi.
Toiselle kierrokselle lähtiessä tuli lisää "kavereita" pyöräilyyn. Viestilähdöt olivat sen verran myöhään, että viestin pyöräosuudelle lähtijät tulivat toiselle kierrokselle mukaan. Esimmäisen 10 km olikin aika ruuhkaa, mutta sitten ylämäkiosuudella porukka alkoi hajaantua. Lisääntynyt pyöräilijämäärä kuitenkin tarkoitti, että toiselle kierrokselle oli hieman paremmin peesiä tarjolla. Ensimmäinen kierros meni osittain yksin ja osittain parin kisailijan kanssa paikka vaihdellen. Järjestäjälle iso plussa peesivalvonnan suhteen, moottoripyörällä liikkuvia tuomareita oli ajoittain todella paljon ja hoitivat valvontaa aktiivisesti. Penalty box:lla näkyi myös kilpailijoita, joten rangaistuksiakin oltiin valmiita jakamaan. Tässä vinkki suomalaisille kisajärjestäjille, tiukka linja vain rangaistuksien suhteen niin kyllä ne kisailijat alkavat noudattamaan sääntöjä, jos ei sinä vuonna niin viimeistään seuraavana! Peesivalvonnassa on kuitenkin myös kyse turvallisuudesta, joka olisi järjestäjän osalta tärkeä tehtävä.
Toinen kierros meni ihan hyvin, juominen ja energian tankkaus jatkui oikeastaan suunnitellun mukaisesti. Viimeisillä ylämäkiosuuksilla alkoi etureisissä tuntua väsymystä, joka todennäköisesti johtui liian kovasta tehoista alkuosuudella, muuten energiataso oli hyvä.
Sää pyöräosuuden aikaan oli suurimmaksi osaksi pilvinen, tämä todenäköisesti hämäsi minua lämpötilan osalta. Pyörän päällä ei tuntunut kovin kuumalta, mutta kellon lämpömittarin mukaan lämpötila oli alusta alkaen 24-25 asteen paikkeilla. Sitten viimeisen 10 km matkalla pilvet alkoivat rakoilla ja aurinko paistoin välillä täydeltä taivaalta lämpötila ja nousi nopeasti 30-31 asteen paikkeille.
Pyöräosuuden aika 5:15:28, oli siis hitain minun IM matkojen pyöräajoista. Tässä garmin data.
T2 oli muuten järjestäjiltä aivan huikea suoritus! Pyörä jätettiin suoraan juoksusta avustajille ja jatkettiin juosten teltalle ja matkalla napattiin juoksutavara pussi matkaan. Teltalla sitten oli mahtavan rempseä täti ohjastamassa ja avustamassa. Ei jäänyt suomipojalle kysymysmerkkejä kuinka toimitaan. Käsivarresta tiukkaote, talutus penkille, tavarat ulos pussista -> ahaa sulla on aurinkorasvaa haluatko? -> joo -> niskan, olkapäiden, naaman, käsivarsien ja jalkojen rasvaus, sillä aikaa kun minä laitoin sukat ja kengät jalkaan. Sitten enää lippispäähän ja menoksi. Aivan käsittämättömän hieno vaihtokokemus =) Aikaa tähän tärvääntyi 2:21.
Juoksu lähdössä kokonaisaika oli vierähtänyt jo niin pitkälle, jotain 6:20 ja lämpötila oli kuuma, että tiesin, ettei tänään juoksta alle 3:40 maratonia, joten 10h alitus oli mennyt, tavoite oli tehdä ehjä alle 4h juoksu ja päättää päivä hyvin.
Ensimmäiset juoksuaskeleet ja melkein tajunnan räjäyttävä kipu vasemman jalkapohjan ulkoreunassa. Olinko kiristänyt pyöräkengät liian kireälle?? Onneksi kipu lieveni nopeasti pieneksi jomotukseksi, joka sitten hävisi muiden tuskien alle =) Juoksun alussa oli Mikko kannustamassa ja huikkasi, että oli joutunut jättämään homman kesken mutta muuten kaikki ok. Ensimmäinen kilometrillä yritin muistuttaa itselle kuinka juostaan, lantio eteen ja askel lyhyenä. Etureidet olivat väsyneet, mutta ei niin väsyneet, että olisin ollut huolissani niistä.
Ensimmäisen kilometrin jälkeen alkoi ensimmäinen pitkä nousu, siis mitä, eikö tämä ollutkaan nopea reitti??? Jyrkän osuuden jälkeen reitti jatkui loivana nousuvoitoisena osuutena, onneksi tämä osuus oli kuitenkin varjossa, kuumuus teki silti olon todellä ikäväksi. Muutaman kilometri jälkeen tultiin teollisuusalueelle ja auringon paisteessa asfaltilla juostessa lämpö todella painoin päälle, olo oli kuin uunnissa olisi ollut. Syke oli korkealla vaikka juoksuvauhtia yritin rauhoittaa kuumuuden vuoksi.
Jokaisella, noin 1,7 km välein olevilla, juottopaikoilla yritin viilentää kroppaa ja otin vettä päälle reilusti ja join vettä, kokista ja urheilujuomaa. Lisäksi otin geelin ensimmäisen kolmen kilometrin jälkeen. Yritin juoda paljon, jotta ei tulisi nestehukkaa kuten aikaisemmin minulle on käynyt.
Noin viiden kilometrin jälkee alkoi vatsassa tuntua hölskyntää, tajusin, että nyt neste ei imeydy riittävän nopeasti. Otin suolatabletin ja toivoin, että se auttaisi. Matka jatkui hieman hidastuvalla vauhdilla mutta juosten edelleen. 10 km kohdilla alkoi vauhti hiipumaan edelleen ja huomasin energia tason laskevan. Olo alkoi olla aika epätoivoinen, mitä voisin tehdä, jotta saisi energiaa imeytymään? Matkaa oli vielä hurjasti ja kuumuus paahtoi, ja vatsan olo alkoi olemaan pahoinvoiva.
Noin 12 km kohdilta alkoi seuraava piiiitkä ylämäki, tässä otin ensimmäiset kävelyt (joskaan ei se vauhti paljon hidastunut juoksuvauhdista) ja etureisissä alkoi krampin oireita. Ylämäen päällä aloitin taas juoksun, tai siis köpöttelyn eteenpäin ja vauhti oli karmean hidasta. En voinut ymmärtää miten näin pääsee käymään, olihan valmistautuminen kisaan mennyt pitkästä aikaa hyvin, en voinut olla näin huonossa kunnossa!
15 km jälkeen oli Buchenbach kylä ja kääntöpaikka. Kannustus oli aivan huikea, väkeä oli paljon ja musiikki pauhaa, ihmiset huutaa kannustuksia nimellä (Go Harri Go... jne), koska numerolapussa oli kisailijan nimi isommalla kuin numero. Kylän jälkeen alkoi alamäkivoittoinen osuus ja vauhti hieman parani. Mutta riemua ei kestänyt pitkään, kohti ensimmäisen kierroksen loppua ja Rothin kylää olotila heikkeni kokoajan, ajatus alkoi harhailla ja epätoivo iskeä. Yritin juottopisteillä ottaa nestettä sisään mutta joka lasillisen jälkeen tuntui että nesteet tulee ulos. Röyhtäyksen mukana tuli pienimäärä nestettä ylös ja niitä syleskellessä, sekä hitaasti raahustaessa eteenpäin tuli luovuttaminen mieleen. Rothin kylän pienet loivat nousutkin joutui jo kävelemään ja olotila oli surkea. Olin vuotta aikaisemmin Frankfurthissa kävellyt viimeisen 15 km ja nyt olisi edessä paljon pitempi matka, sekä armottomammassa kuumuudessa.
Toiselle kierrokselle lähdin vielä ja juoksin/kävelin kilometrin, jonka jälkeen kakoin ojanpohjalla hetken jos olisi saanut vatsan tyhjennettyä, eikä oksennusta tullut. Kävelin seuraavalle juottopaikalle ja yritin ottaa suolakeksiä sekä vesimelonia ja meinasi samantien tulla ylös. Kaikki tämä oli liikaa ja heitin pyyhkeen kehään. Legendaarinen Roth:n kisa oli liikaa minulle! Huikkasin kisatuomarille että joudun keskeyttämään ja sanoin että pystyn kyllä kävelemään pois. Elämäni ensimmäinen triathlon kisan keskeytys oli tosiasia!
Keskeytyksen jälkeiset hetket
Kävellessä maalialueelle en vielä ajatellut isommin asoita, kävelin vain vähän niin kuin sumussa eteenpäin, jotta pääsisin pois. Recovery teltalle päästyä ja vaihtopussin saatua soitin heti Katjalle ja sitten tunteet iski päälle. Ymmärsin kuinka suuren työn itseni lisäksi tämän kisan eteen on tehnyt moni muukin, kaikki tunnit harjoittelun vuoksi poissaolot kotoa, rahalliset investoinnit sekä meikäläisen jatkuva jutustelu näistä triathlon asioista on koko perheen asia ollut yli puoli vuotta. Keskeytys ei ollut pelkästään itseni vaan myös koko perheen. Yritin puhelimessa selittää Olivialle (7v), että isi ei tällä kertaa tuo mitalia kotiin, se oli vaikeaa.
Suihkun käynnin jälkeen mentiin Mikon kanssa kokeilemaan syöntiä ja jännittämään Jaakon maalintuloa. Päivän paras hetki oli kun Jaakko ontui telttaan mitali kaulassa ja sanoi että 9:55 loppuaika. Aivan käsittämättömän hieno suoritus Jaakolta! Jonkin aikaa toivuttua lähdettiin hakemaan vielä auto T1 vaihtopaikalta ja pyörät sekä vaihtopussit kyytiin ja kämpille lepäämään.
Challenge Roth kisasta
Mielestäni kilpailu on ehdottomasti maineensa arvoinen. Järjestelyt toimivat todella hienosti ja säännöt oli selkeät sekä niiden noudattamista valvottiin (peesaus jne). Tunnelma oli aivan huikea, Solar hill sekä juoksureitin kannustus Roth ja Buchenbach kylien kohdilla oli mahtavaa. Suosittelen kilpailua sitä edes vähäisen harkitsevalle, kannattaa mennä ja yrittää saada paikka, ei varmasti tule pettymään. Kilpailun sijainti pienessä kylässä sekä T1 ja T2 eri paikat aiheuttaa sen että ilman autoa ei pärjää ja matkoihin majoituksesta eri tilaisuuksiin kestää. Lisäksi en tähän kisaa lapsiperheen toisi koko perhettä mukana, väen paljoudessa kisapäivänä ei pienten lasten kanssa olisi mitenkään helppo olla.
Roth:n maine ennätysnopeana kisana on mielestäni hieman liioteltu, pyöräreitillä ei vauhti ei tule ilmaiseksi vaikka pitkiä nopeita laskuosuuksia on ja juoksureitti ei ole missään nimessä helppo. Vahvat juoksijat pärjää varmasti tuolla juoksureitillä paremmin mutta minun tyylinen, jolla juoksu on heikoin laji ei Roth välttämättä ole nopa reitti. Nopeasti tulee mieleen parikin nopempaa reittia, esim Frankfurt ja Köpis.
Jälkipohdintaa itse suorituksesta
Nyt on joitain päiviä voinut pohtia mitä tapahtui ja tärkeintä olisi nyt oppia tästä, ettei tekisi samoja virheitä uudelleen. Seuraavia selkeitä virheitä tein:
- Pyörän ensimmäinen 40 km liian kovilla tehoilla! Tämän vaikutusta en osaa arvioida, vähintään vaikuttaa siihen että jalat olivat turhan väsyneet juoksuun lähtiessä, mutta vaikuttiko nesteiden imeytymisongelmaan, en osaa sanoa.
- En viilentänyt kroppaa riittävästi pyöräilyn aikana! Olisi pitänyt ymmärtää että 25 vaikka on pilvistä niin lämpöä on silti 25 astetta ja edes sellaiseen lämpötilaan ei ole Suomessa voinut totutella. Enemmän siis vettä niskaan ja päähän! Tällä voi olla suurikin vaikutus lopputulokseen, koska kroppa on ollut ilmeisesti jo juoksuun lähtiessä liian kuuma jolloin juoksussa ei ole pystynyt viilentää lämpötilaa riittävästi.
- Ylisuuret odotukset. Tämä on iso asia keskeytykseen johtaneesta syystä, ei niinkään vauhtiin liittyvästä syystä. Harjoittelu ja valmistautuminen oli mennyt tähän kisaan paremmin kuin koskaan ja sen vuoksi odotukset omasta vauhdista oli muodostunut koviksi. En osannut suhteuttaa ja muuttaa tavoitetta kilpailun aikana riittävästi ja pettymys omaan suoritukseen muodostui ylitsepääsemättömäksi. Negatiivisten ajatusten kierre ongelmatilanteessa oli liikaa.
- Sisun puute. Tämä tuli oikeastaan edellisen kohdan jälkioireena. Kun odotuksen olivat liikaa niin jostain syystä en pystynyt itseäni kuvittelemaan kävellen taivaltavan 21 km loppuun. Olen niin monessa aikaisemmaassa suorituksessa vienyt itseni äärimmilleen ja romahtanutkin suorituksen aikana, mutta maaliin olen mennyt. Nyt ei tähän pystynyt ja tästä osioista olen ehkä eniten pettynyt itseeni. Ei se mitään jos olisin ollut hidas, se on fine, mutta keskeyttäjä, sitä on ollut vaikea sulattaa näin jälkikäteenkin. Ilmeisesti vain odotukset olivan niin isot ja pettymyksen ja negatiivisten ajatusen kierre yhdistettynä energiavajeeseen aiheutti minulle sisun puutteen. Jos ajatellaan vuosi taaksepäin niin minun olisi pitänyt olla tyytyväinen että ylipäätään olen tapahtumassa mukana!
- Aloita pyörä osuus rauhallisesti!
- Viilennä kroppaa jo pyöräosuudella!
- Suhteuta tavoitetta kisan aikana
- Ole armollinen itsellesi
- Näin pitkässä suorituksesa tulee aina vaikeita hetkiä, opettele tsemppaamaan itsesi niiden yli ja samalla palaa kolmos täpän ohjeeseen
Haluan kiittä ensinnäkin vaimoa Katjaa tästä matkasta tähän legendaariseen kilpailuun. Viisi henkisessä perheessä ei ole helppoa aina sovittaa kestävyysurheilu arkeen ja Katja on tukenut aivan mahtavasti minun harrastustani! Lisäksi äitini ja appivanhemmat ovat olleet suuri apu lasten hoitojen osalta. Kiitoksia myös Jaakolle ja Mikolle matkaseurasta sekä Toffelle matkaan liittyen asioiden organisoinnista. Meillä oli hyvä Rothiin valmistautuva ryhmä kasassa.
Kuinka eteenpäin? Jo kotimatkalla mietin kuinka tästä pettymyksestä pääsisi eteenpäin ja Katjan kanssa jutellessa sekä loppukauden kilpailuja kartoittaessa päädyttiin, että käyn vielä Kärinsund:ssa puolimatkan kilpailun. Siellä on tavoitteena saada positiivinen kokemus ja toivottavasti myös hyvä jälkimaku tästä kaudesta!