Pirkanhiihto 2011

Sunnuntaina oli sitten hiihtokauden huipentuma Pirkanhiihto 90 km vapaalla.
Aamulla aikainen herätys 5 aikaan ja sen jälkeen lähdin ajelemaan Tamperetta kohti. Valmistautuminen sujui kohtuullisen hyvin, vaikka lauantaina kevyt hiihtolenkki ei tuntunut kevyeltä niin fiilis oli hyvä.
Sukset voitelin lauantai iltana ja ajomatkalla näytti jo siltä että sää tulee olemaan aika hyvä suksien voiteisiin nähden. Muutenkin sää näytti muodostuvan mainioksi, kirkas aurinkoinen sää ja pientä pakkasta.

Hetkeä ennen starttia.

Lähtölaukaus kajahti ja reilu tuhat hiihtäjää lähti Niinisalosta kohti Teivon ravirataa. Lähdössä on monta eri latua vierekkäin, jotka yhdistyvät noin kilometrin jälkeen yhteen. Ensimmäiset kilometrit oli jonossa hiihtämistä, ohittelua ja välillä pientä ruuhkaa. Noin viiden kilometrin jälkeen pääsi hiihtämään omaa vauhtia. Latu oli todella jäinen ja hieman epätasainen, joten ajottain oli hieman hankala hiihtää rennosti.

Ensimmäiset pari kymppiä meni aika lujaa. Alussa maasto on hyvin tasaista ja sukset luisti mainiosti niin se oikein lisäsi intoa antaa mennä reippaasti. Parin kympin kohdalla muodostui hyvä ryhmä jonka mukana oli hyvä hiihdellä.  Hiihto tuntui kohtuullisen hyvältä vaikka jo parin kympin jälkeen huomasin, että ylämäkien kohdilla jalat menee helposti tukkoon. Varsinkin vasemman jalan pakara ja takareisi tuntui tosi jäykiltä. Tasaisemmilla osuuksilla jalat eivät vaivanneet, joten annoin mennä vaan reippaasti ilman mitään himmailuja, vaikka tiesin viidenkympin jälkeisien pitkäen ylämäkiosuuksien olevan vaikeat.

Viidenkympin kohdalla oli aikaa vierähtänyt joitain minuutteja yli kaksi ja puoli tuntia. Vauhti oli siis ollut todella paljon kovempaa mihin oli ajatellut. Hieman yli viidenkympin kohdalla on Kyrönkosken keskusta, jossa oli reilun kilometrin kävelyosuus. Kevyesti hölkäten pyrin välttämään ettei jalat pääse jäykistymään. Kävely osuudella jäin jälkeen ryhmästä jonka kanssa oli hiihtänyt.
Tästä alkoi sitten ylämäkivoittoiset osuudet joista ensimmäinen (noin 53 - 56km) meni ihan kohtuullisen hyvin ja toinen (noin 66-70km) olikin jo vähän vaikeampaa. Näiden nousu osuuksien jälkeen oli pakko hidastaa vauhtia. Alkoi matkan rasitukset tuntua jaloissa aika pahasti.

Sitten alkoikin ongelmat ja todellinen taistelu maaliin pääsystä. Noin 73 km kohdalla alkoi vatsakrampit. Muistui hyvin mieleen kauan aikaa sitten kokemukset nuorten SM hiihdoista Iisalmessa perinteisen 15 km kisassa, jonka jouduin keskeyttämään voimakkaiden vatsakramppien vuoksi pari kilometriä ennen maalia. Tässä vaiheessa miekäläisen rooli kuntohiihtäjästä muuttui turistiksi. Hiihdin eteenpäin hyvin varovasti pyrkien välttää kramppien voimistumista. Juottopaikoilla yritin saada kurkusta alas vähän vettä ja suolakurkkuja, pakko oli yrittää jotain saada vatsaan vaikka etominen olikin tosi voimakasta.

Sitten reilun 80 km jälkeen kun maasto muuttui ylämäkien osalta lyhyiksi ja jyrkemmiksi, sain kokea elämäni ensimmäiset reisien krampit. Todella veikeen tuntuista kun etureisiä kramppaa :). Siinä ei auttanut kuin yrittää jotenkin vääntäytyä eteenpäin ja hieman venyttää taukopaikalla jalkoja.


Viimeiset pari kilometria on loivapiirteistä harjunpäällä kulkevaa maastoa, jonka pystyin hiihtämään jo hieman reippaampaa.

Lasku maaliin!

Maalissa oli loistava fiilis näiden taisteluiden jälkeen ja kun katsoin aikaa 5 h 3min olin aika hämmästynyt. En olisi uskonut, että sain senkin verran pidettyä vauhtia lopussa, että näin hyvään aikaan pääsin. Kaikenkaikkiaan reissu oli oikein mukava ja sää oli aivan mahtava niin mikäs siinä hiihdellessä =)

Todella loistava sää!