Pirkan hiihdon jälkeen olin kaksi päivää "ihan pihalla". Palautumisen nopeuteen vaikutti varmasti myös hieman huonot yöunet, kun lapset päätti heräillä yöllä juuri silloin useamman kerran. No keskiviikkona hyvin kevyttä ulkoilua ja torstaina sitten pääsi treenin makuun uintitreeneissä.
Sunnuntaina oli sitten ohjelmassa HelTri Cup avauskisa 400 metrin uinti. Viimevuonna aikani oli 6.19. Tänävuonna tavoite oli parantaa kyseistä aikaa, olen kuitenkin jonkin verran enemmän uinut kuin viime vuonna ja lähtökohtani tämän vuoden uintiin oli huomattavasti parempi. Pienenä haaveena oli päästä uudelle minuuttilukemalle.
Samassa lähtöryhmässä lähti minun kanssa, Tommi (samalla radalla), sekä viereisellä radalla Miia ja Jupis. Tämä ryhmä olikin mukavan tasainen ja saimme toisistamme sopivasti kiritysapua. Itse taistelin loppuun asti Miian kanssa paremmuudesta =).
Pyrin starttaamaan rennosti ja rauhallisesti. Lähtö oli kuitenkin kohtuu nopea ja ensimmäisen satasen jälkeen huomasin käsiä jo hapottavan, samalla myös tuli mieleen, että voisihan sitä potkiakin hieman aktiivisemmin. Paremmalla potkulla sain pidettyä vauhtia yllä vaikka kädet olikin jo väsyneet.
Ekan satasen tein päädyissä volttikäännökset, mutta pari käännöstä meni hieman huonosti ja päädystä ponnistus suuntautui liian syvälle. Tästä tuli tunne että happi loppuu ja uinnin rentous oli katoamassa. Päätin lopettaa volttikäännökset ja uinti tuntui siitä eteenpäin ainakin hieman parammalta. Pitäisi treeneissäkin käyttää volttikäännöstä että nopeassa vauhdissa pystyisin hyvällä varmuudella tekemään käännöksen.
Viimeisellä satasella sitten pyrin lisäämään vauhtia sen minkä jaksoin ja viimeinen viisikymppiä tuli aika hyvin. Ehkä olisi pitänyt aikaisemmin aloittaa kiristämään vauhtia, vaikea sanoa olisiko hyytynyt vai jaksanut...
Loppuaika 6.09, tulokse löytyy täältä. Parannusta viime vuoteen tuli 10 sekunttia. Tavoitteeseen pääsin, mutta hieman harmittaa kun ei sen enempää tullut parannusta. No ensivuonna sitten tavoitellaan uutta minuuttilukemaa.
Eilen tein sitten trainerilla 20 min FTP testin. Verryttelyssä jalat tuntuivat hieman väsyneeltä ja mietin onko järkeä tehtä testi, mutta ajattelin kuitenkin, että saan ainakin kovan treenin jos ei muuta.
20 minuutin avg watit 254. Tämä on hieman huonompi kuin viime vuonna samoihin aikoihin (259). Eli olen lievästi pettynyt tulokseen. Maksimisyke oli myös viimevuotista matalampi 152 (158), ehkä itsestä ei saanut nyt kaikkia irti ja jalat oli vielä väsyneet viikontakaisesta pirkan hiihdosta, jossa jalat joutuivat todella koville. Täytyy tehdä muutaman viikon päästä uudelleen tämä testi ja katsoa missä mennään. Joka tapauksessa nyt täytyy lisätä pyörätreeniä, jotta keväällä olisi sopivassa kunnossa kun maateille pääsee ajamaan.
tiistai 12. maaliskuuta 2013
tiistai 5. maaliskuuta 2013
Pirkan hiihto 2013
Heti alkuun täytyy todeta, että olipahan rankka reissu!
Ennen sunnuntaita tuli seurattua poikkeuksellisen aktiivisesti säätiedotteita. Tällä kertaa jo alkuviikosta ennustetut lumisateet toteutui. Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä satoi uutta lunta noin 10 - 15 cm. Henkisesti olin valmistautunut jo haastavaan matkaan. Sää sunnuntaina oli loistava, aurinkopaistoi ja oli sopivasti 8-10 astetta pakkasta.
Koska oli odotettavissa, että latu on pehmeä ja tilanne pahenee vain mitä enemmän hiihtäjiä edellä menee, päätin asettua lähdössä hyviin asemiin. Alkupaukusta reipas kiihdytys ja kun ladut yhtyivät huomasin, että olen vähän turhankin kärkipäässä. Edelläni oli arvioilta alle 20 hiihtäjää. No vauhti oli sen mukainen ja huomasin, että vähän liian kovaa minulle ja hiihtäjiä alkoi tulla ohi tasaisesti. Ensimmäisten 5 km jälkeen rupesin hidastamaan vauhtia omalle tasolle paremmin sopivaksi. Sunnuntaina oli yksinkertaisesti niin hidas keli, että töitä joutui tekemään käytännössä kokoajan ja yksinkertaisesti minun kunto ei ollut riittävä ylläpitämään kunnon vauhtia. Jos olisi ollut ns. lentokeli uskoisin, että olisin pystynyt hyödyntämään parempikuntoisten peesit hyvin.
Aikaisempina vuosina ensimmäinen 20 km meni kevyesti liu-utellen. Nyt tuntui että matka on kokoajan ylämäkeä. Missään kohdassa ei päässyt lepäämään ja loivissa ylämäissä joita normaalisti olisin mennyt kevyesti mogrenilla niin joutui turvautumaan kuokkaan. Tässä vaiheessa alkoi ensimmäisen kerran vahvasti epäilyttää kuinka mahtaa käydä loppumatkan suhteen. 20 km kohdilla huomasin myös takareisin voimattomuuden. Taisi Finlandia hiihto vielä painaa jaloissa, vaikka kyllä viikossa siitä olisi pitänyt palautua.
Sitten tuli vielä uusi ylläri ja viimeinen rasti päivän rankkuus ruutuun, täysi bingo siis=). Reilun 20 km jälkeen latu oli turhan kapea ja sen päälle oli perinteisen urat ajettu molempiin laitoihin latupohjaa. Tämä tarkoitti että kapealla, kuoppaisella ja pehmeällä ladulla hiihtämisestä tuli todella vaikeaa. Yhtään ei voinut rennosti liu-uttaa suksea ja jopa tasaisella joutui menemään kuokalla eteenpäin. Tätä jatkoi suurinpiirtein 50 km asti. Vajaaseen 30 km matkalle hupenivat viimeiset jalkavoimat ja sen lisäksi käsivoimatkin vähenivät huolestuttavasti, tästä osuudesta tuli varmaankin noin 10 km taitettua tasatyönnöllä kun vapaata ei yksinkertaisesti pystynyt hiihtämään.
Kyrönkosken kävely/juoksu etapin jälkeen alkoi sitten nousuvoittoiset osuudet ja siinä vaiheessa ensimmäisen kerran tuli mieleen selviänkö edes maaliin asti. Ylämäkiin jaloista ei löytynyt yhtään voimia ja edelliset 30 km oli syönyt energiatkin hälyttävän vähiin. Tässä vaiheessa hiihto muuttui survival moodiin, etenin vaivanloisesti kävelyvauhtia eteenpäin, kilometrejä laskien seuraavaan juottopaikkaan.
75 km kohdalla olevalla juottopaikalla pysähdyin kunnolla juomaan ja otin myös kupin kahvia. Tiesin että edessä on taas noin 5 km nousuvoittoinen osuus, jota varten oli kerättävä voimia. Tällä osuudella kului viimeisetkin energiat. Uutena ongelmana tuli lievä vatsavaiva, alkoi tuntumaan että milloin vain on pysähdyttävä oksentamaan. Pari kertaa jo yritin mutta ei siitäkään mitään tullut.
Loppuosuudesta ei olekaan paljoa kertomista. Hiihto oli yhtä tuskaa. Energiat lopussa, jalat täydellisen tyhjät, käsissä hieman voimaa, vatsa oikutteli. Positiivisena asiana oli viimeisen 10 km matkalla latupohja koveni ja leveni joten vähillä voimilla pystyi paremmin liu-uttamaan suksea ja sitä myöten päästä maaliin edes jonkinlaisessa säädyllisessä ajassa. Viimeisellä juottopaikalla nauttimani kauravelli rauhoitti myös vatsaa.
Viimeiset kilometrit tuntuivat pitkiltä mutta mieli oli erittäin positiivinen jo maaliin pääsystä ja kärsimyksen loppumisesta =) Maaliin saavuin ajassa 5 tuntia 54 minuuttia 29 sekunttia.
Olipahan seikkailu. Aika huononi viime vuodesta noin tunnin, mutta sijoitus parani 11 pykälää. Taisi muillakin olla raskasta!
Ennen sunnuntaita tuli seurattua poikkeuksellisen aktiivisesti säätiedotteita. Tällä kertaa jo alkuviikosta ennustetut lumisateet toteutui. Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä satoi uutta lunta noin 10 - 15 cm. Henkisesti olin valmistautunut jo haastavaan matkaan. Sää sunnuntaina oli loistava, aurinkopaistoi ja oli sopivasti 8-10 astetta pakkasta.
Koska oli odotettavissa, että latu on pehmeä ja tilanne pahenee vain mitä enemmän hiihtäjiä edellä menee, päätin asettua lähdössä hyviin asemiin. Alkupaukusta reipas kiihdytys ja kun ladut yhtyivät huomasin, että olen vähän turhankin kärkipäässä. Edelläni oli arvioilta alle 20 hiihtäjää. No vauhti oli sen mukainen ja huomasin, että vähän liian kovaa minulle ja hiihtäjiä alkoi tulla ohi tasaisesti. Ensimmäisten 5 km jälkeen rupesin hidastamaan vauhtia omalle tasolle paremmin sopivaksi. Sunnuntaina oli yksinkertaisesti niin hidas keli, että töitä joutui tekemään käytännössä kokoajan ja yksinkertaisesti minun kunto ei ollut riittävä ylläpitämään kunnon vauhtia. Jos olisi ollut ns. lentokeli uskoisin, että olisin pystynyt hyödyntämään parempikuntoisten peesit hyvin.
Aikaisempina vuosina ensimmäinen 20 km meni kevyesti liu-utellen. Nyt tuntui että matka on kokoajan ylämäkeä. Missään kohdassa ei päässyt lepäämään ja loivissa ylämäissä joita normaalisti olisin mennyt kevyesti mogrenilla niin joutui turvautumaan kuokkaan. Tässä vaiheessa alkoi ensimmäisen kerran vahvasti epäilyttää kuinka mahtaa käydä loppumatkan suhteen. 20 km kohdilla huomasin myös takareisin voimattomuuden. Taisi Finlandia hiihto vielä painaa jaloissa, vaikka kyllä viikossa siitä olisi pitänyt palautua.
Sitten tuli vielä uusi ylläri ja viimeinen rasti päivän rankkuus ruutuun, täysi bingo siis=). Reilun 20 km jälkeen latu oli turhan kapea ja sen päälle oli perinteisen urat ajettu molempiin laitoihin latupohjaa. Tämä tarkoitti että kapealla, kuoppaisella ja pehmeällä ladulla hiihtämisestä tuli todella vaikeaa. Yhtään ei voinut rennosti liu-uttaa suksea ja jopa tasaisella joutui menemään kuokalla eteenpäin. Tätä jatkoi suurinpiirtein 50 km asti. Vajaaseen 30 km matkalle hupenivat viimeiset jalkavoimat ja sen lisäksi käsivoimatkin vähenivät huolestuttavasti, tästä osuudesta tuli varmaankin noin 10 km taitettua tasatyönnöllä kun vapaata ei yksinkertaisesti pystynyt hiihtämään.
Kyrönkosken kävely/juoksu etapin jälkeen alkoi sitten nousuvoittoiset osuudet ja siinä vaiheessa ensimmäisen kerran tuli mieleen selviänkö edes maaliin asti. Ylämäkiin jaloista ei löytynyt yhtään voimia ja edelliset 30 km oli syönyt energiatkin hälyttävän vähiin. Tässä vaiheessa hiihto muuttui survival moodiin, etenin vaivanloisesti kävelyvauhtia eteenpäin, kilometrejä laskien seuraavaan juottopaikkaan.
75 km kohdalla olevalla juottopaikalla pysähdyin kunnolla juomaan ja otin myös kupin kahvia. Tiesin että edessä on taas noin 5 km nousuvoittoinen osuus, jota varten oli kerättävä voimia. Tällä osuudella kului viimeisetkin energiat. Uutena ongelmana tuli lievä vatsavaiva, alkoi tuntumaan että milloin vain on pysähdyttävä oksentamaan. Pari kertaa jo yritin mutta ei siitäkään mitään tullut.
Loppuosuudesta ei olekaan paljoa kertomista. Hiihto oli yhtä tuskaa. Energiat lopussa, jalat täydellisen tyhjät, käsissä hieman voimaa, vatsa oikutteli. Positiivisena asiana oli viimeisen 10 km matkalla latupohja koveni ja leveni joten vähillä voimilla pystyi paremmin liu-uttamaan suksea ja sitä myöten päästä maaliin edes jonkinlaisessa säädyllisessä ajassa. Viimeisellä juottopaikalla nauttimani kauravelli rauhoitti myös vatsaa.
Viimeiset kilometrit tuntuivat pitkiltä mutta mieli oli erittäin positiivinen jo maaliin pääsystä ja kärsimyksen loppumisesta =) Maaliin saavuin ajassa 5 tuntia 54 minuuttia 29 sekunttia.
Olipahan seikkailu. Aika huononi viime vuodesta noin tunnin, mutta sijoitus parani 11 pykälää. Taisi muillakin olla raskasta!
torstai 28. helmikuuta 2013
Uudet pohjalliset
Maanantaina kävin fysiolla jalkapohjaa näyttämässä. Ensiksi tutkittiin ja sitten vielä katsottiin askellusta juoksumatolla. Mitään suurta rakenteellista ongelmaa ei ilmeisesti ole. Minulla on kuitenkin korkeat holvikaaret, kun tähän korkeaan holikaareen lisää oikean jalan juoksuaskeleen lievä kierto ukkovarpaan "ohi" pienempien varpaiden päältä, aiheuttaa se venytystä ukkovarpaasta kantapäähän kulkevaan jänteeseen. Eli ukkovarvas ei toimi ns aktiivisesti askeleessa mukana. Fysioterapeutti kysyi multa että onko ukkovarvas kipeä, koska samaa ei ollut havaittavissa vasemmassa jalassa.
No lopuksi tehtiin pohjalliset, joissa on päkiän alapuolella pieni "pahkura" jolla pyritään korjaamaan päkiän asentoa siten, että se jotenkin aktivoi ukkovarpaan toimintaa. Kävimme myös muutaman jumppaliikkeen joilla vahvistetaan ja aktivoidaan oikeaa liikerataa ja lihaksia.
Kävin eilen yli kuukauden tauon jälkeen juoksemassa ja täytyy sanoa että oli väsynyttä menoa. Toivottavasti suurin syy oli sunnuntainen Finlandia hiihto. Kevyesti juoksin noin 40 minuuttia ja yritin miettiä myös jalan asentoa. Ainakaan tämän ensimmäisen lyhyen lenkin jälkeen jalka ei oireillut seuraavana aamuna millään tavalla.
Jos kaikki menee hyvin siten, että pohjallinen ja jumppailut auttaa, niin fysion arvion mukaan noin kuukauden päästä voisi juosta jo normaaliohjelman mukaisesti. Kuukauden päästä alkaa ollakin jo kevät kelit, joten toivoa sopii, että kuntoutus onnistuu.
No lopuksi tehtiin pohjalliset, joissa on päkiän alapuolella pieni "pahkura" jolla pyritään korjaamaan päkiän asentoa siten, että se jotenkin aktivoi ukkovarpaan toimintaa. Kävimme myös muutaman jumppaliikkeen joilla vahvistetaan ja aktivoidaan oikeaa liikerataa ja lihaksia.
Kävin eilen yli kuukauden tauon jälkeen juoksemassa ja täytyy sanoa että oli väsynyttä menoa. Toivottavasti suurin syy oli sunnuntainen Finlandia hiihto. Kevyesti juoksin noin 40 minuuttia ja yritin miettiä myös jalan asentoa. Ainakaan tämän ensimmäisen lyhyen lenkin jälkeen jalka ei oireillut seuraavana aamuna millään tavalla.
Jos kaikki menee hyvin siten, että pohjallinen ja jumppailut auttaa, niin fysion arvion mukaan noin kuukauden päästä voisi juosta jo normaaliohjelman mukaisesti. Kuukauden päästä alkaa ollakin jo kevät kelit, joten toivoa sopii, että kuntoutus onnistuu.
sunnuntai 24. helmikuuta 2013
Finlandia hiihto 2013
Tänään kävin ensimäistä kertaa hiihtämässä Lahdessa Finlandia hiihdon. Lyhyesti sanottuna hiihto meni ihan ok. Kunto tuntuu hyvältä, mutta muutamia virheitä tuli tehtyä ennen hiihtoa ja hiihdon aikana, jolla olisi voinut saada paremman tuloksen aikaiseksi. Kuitenkin kisa oli erittäin hyvä harjoitus viikonpäästä hiihdettävään Pirkan hiihtoa varten. Ainakin sain itseluottamusta kuntotason suhteen.
Tässä muutama virhe jonka olisin voinut jättää tekemättä paremmalla ajatuksella:
1. Suksivalinta
- Latu oli paikoittaain tosi pehmeä ja olin lähtenyt matkaan uusilla fisuilla, eli jäykimmällä suksiparillani. Vanhat löysemmät fisut olisi toiminut varmasti paremmin.
2. Voitelu
- Ennusteet näyttivät korkaa kosteusprosenttia ja paria astetta pakkasta. Sen mukaisesti laitoin korkeafluorisen parafiinin pintaan ja sen päälle vielä fluorinapin jonka sulatin ja harjasin. Kuitenkin ladun lumi oli hyvin kuivaa. Pehmeä latu toi alta kuivaa uutta lunta. Huomasin virheeni jo heti ensimmäisessä alamäessä.
3. Liian perällä lähdössä
- En tajunnut että lähtöön oikeasti rynnitään parhaille paikoille kun järjestäjät päästävät lähtöalueelle. Olin auttamattomasti myöhässä paikalla ja joudin aika kauas lähdössä. Tämä tarkoitti karmeaa ryysistä ensimmäiset 3 kilometriä ja sen jälkeen ehkä noin 10 km kohdalle asti ohituskaistalla hiihtämistä. Tässä vaiheessa tuntuikin että kuinkahan vielä käy loppua kohden, onneksi tajusin hetkeksi hellittää ja kerätä voimia.
4. Vedin letkaa varmaan puolet matkasta
- Ensimmäisen 10 kilometrin ja sen jälkeisen "palauttavan" hetken jälkeen tuli vedettyä letkaa/letkoja perässä pitkät matkat. Huonolla luistolla ja pelloilla vastatuulien vuoksi tuntui että en etene mihinkään vaikka kuinka paljon tein töitä. Kilometrit 15 - 25 meni pääosin vetojuhtana. Olisi pitänyt ymmärtää välillä antaa muiden tehdä töitä ja säästää voimia, olisin varmasti tullut silloin lopun kovempaa.
No näistä virheistä huolimatta noin 28 km kohdilla rupesin lisäämään vauhtia ja muut alkoivat tipahtamaan perästä. Vain muutama nopea myöhemmissä lähtöryhmissä lähtenyt hiihtäjä tuli ohitse. Vaikka jalat tuntuivat jo todella raskaalta pystyin pitämään hyvää tempoa yllä ja meno tuntui kohtuu hyvältä. Noin 38 kilometrin kohdalla ajattelin että eihän tästä enää paljoa ole maaliin ja lisäsin vielä vauhtia. Viimeinen kymppi tulikin aika hyvin, vaikka muutamassa ylämäessä tuntuikin jo todella pahalta. Yksi ikävä ylläri oli kun jossain 43 km kohtalla lyhemman (20km ) hiihtäjät tulivat eteen, heitä joutui ohittelemaan kokoajan ja käyttämään siihen ihan turhaa energiaa.
Tyytyväinen täytyy olla suoritukseen ja positiivista huomata että kohtalaisessa kunnossa olen. Ehkä ensivuonna sitten järkevimmillä valinnoilla saa maksimaalisen suorituksen aikaiseksi.
Tässä vielä gepsi jälki hiihdosta.
Tässä muutama virhe jonka olisin voinut jättää tekemättä paremmalla ajatuksella:
1. Suksivalinta
- Latu oli paikoittaain tosi pehmeä ja olin lähtenyt matkaan uusilla fisuilla, eli jäykimmällä suksiparillani. Vanhat löysemmät fisut olisi toiminut varmasti paremmin.
2. Voitelu
- Ennusteet näyttivät korkaa kosteusprosenttia ja paria astetta pakkasta. Sen mukaisesti laitoin korkeafluorisen parafiinin pintaan ja sen päälle vielä fluorinapin jonka sulatin ja harjasin. Kuitenkin ladun lumi oli hyvin kuivaa. Pehmeä latu toi alta kuivaa uutta lunta. Huomasin virheeni jo heti ensimmäisessä alamäessä.
3. Liian perällä lähdössä
- En tajunnut että lähtöön oikeasti rynnitään parhaille paikoille kun järjestäjät päästävät lähtöalueelle. Olin auttamattomasti myöhässä paikalla ja joudin aika kauas lähdössä. Tämä tarkoitti karmeaa ryysistä ensimmäiset 3 kilometriä ja sen jälkeen ehkä noin 10 km kohdalle asti ohituskaistalla hiihtämistä. Tässä vaiheessa tuntuikin että kuinkahan vielä käy loppua kohden, onneksi tajusin hetkeksi hellittää ja kerätä voimia.
4. Vedin letkaa varmaan puolet matkasta
- Ensimmäisen 10 kilometrin ja sen jälkeisen "palauttavan" hetken jälkeen tuli vedettyä letkaa/letkoja perässä pitkät matkat. Huonolla luistolla ja pelloilla vastatuulien vuoksi tuntui että en etene mihinkään vaikka kuinka paljon tein töitä. Kilometrit 15 - 25 meni pääosin vetojuhtana. Olisi pitänyt ymmärtää välillä antaa muiden tehdä töitä ja säästää voimia, olisin varmasti tullut silloin lopun kovempaa.
No näistä virheistä huolimatta noin 28 km kohdilla rupesin lisäämään vauhtia ja muut alkoivat tipahtamaan perästä. Vain muutama nopea myöhemmissä lähtöryhmissä lähtenyt hiihtäjä tuli ohitse. Vaikka jalat tuntuivat jo todella raskaalta pystyin pitämään hyvää tempoa yllä ja meno tuntui kohtuu hyvältä. Noin 38 kilometrin kohdalla ajattelin että eihän tästä enää paljoa ole maaliin ja lisäsin vielä vauhtia. Viimeinen kymppi tulikin aika hyvin, vaikka muutamassa ylämäessä tuntuikin jo todella pahalta. Yksi ikävä ylläri oli kun jossain 43 km kohtalla lyhemman (20km ) hiihtäjät tulivat eteen, heitä joutui ohittelemaan kokoajan ja käyttämään siihen ihan turhaa energiaa.
Tyytyväinen täytyy olla suoritukseen ja positiivista huomata että kohtalaisessa kunnossa olen. Ehkä ensivuonna sitten järkevimmillä valinnoilla saa maksimaalisen suorituksen aikaiseksi.
Tässä vielä gepsi jälki hiihdosta.
lauantai 23. helmikuuta 2013
Kantapäävaivaa, uintitekniikkaa ja hiihtoa
Taas on vierähtänyt tovi viime kirjoituksesta, vielä kuitenkin täällä ollaan =)
Otsikon mukaisesti paljon on tapahtunut sitten viime kirjoituksen. Oikea kantapää tai jalkapohja on minulla vaivannut viime kesästä alkaen ja vihdoinkin sain varattua ajan ortopedille. No kysessä on todennäköisesti Fascitis plantaris, joka tarkoittaa jalkapohjassa olevan jänteen (joka kiinnittyy kantapään alla) rasitusvammaa. Ensi maanantaina on sitten fysio aika ja todennäköistä että saan uudet pohjalliset. Ortopedin mukaan päkiäni kiertyy jotenkin sisäänpäin, joka voi aiheittaa kyseisen vaivan muodostumisen pitkäaikaisen rasituksen myötä. Nyt en ole juossut moneen viikkoon ja jalka on ehkä hieman parempi kuin silloin kun juoksin kerran tai pari viikkoon.
Uintitekniikkaa kuvattiin seuran uintivuorolla jo pari viikkoa sitten. Tekniikka kohtalaisessa mallissa. Tai itse odotin paljon enemmän kritiikkiä, mut ehkä Krista oli vain sen verran kohtelias =). No tärkein asia mihin on kiinnitettävä huomoita on vartalon kierto, varsinkin sille puolelle josta en ota happea.
Hiihtoa olen nyt lisännyt jonkin verran korvaamaan juoksun puutetta ja myös kilometreja on ollut hyvä saada ennen tulevia massahiihtoja. Pisimmät viikonloppulenkit on ollut 40 km luokkaa.
Huomenna onkin ensimmäistä kertaa Finlandia hiihto edessä, 50 km vapaalla. Viikon päästä on edessä jo neljättä kertaa peräkkäin Pirkan hiihto, 90 km vapaalla.
Yritän kirjoittaa rapot hiihdoista iman monen viikon viivettä.
Otsikon mukaisesti paljon on tapahtunut sitten viime kirjoituksen. Oikea kantapää tai jalkapohja on minulla vaivannut viime kesästä alkaen ja vihdoinkin sain varattua ajan ortopedille. No kysessä on todennäköisesti Fascitis plantaris, joka tarkoittaa jalkapohjassa olevan jänteen (joka kiinnittyy kantapään alla) rasitusvammaa. Ensi maanantaina on sitten fysio aika ja todennäköistä että saan uudet pohjalliset. Ortopedin mukaan päkiäni kiertyy jotenkin sisäänpäin, joka voi aiheittaa kyseisen vaivan muodostumisen pitkäaikaisen rasituksen myötä. Nyt en ole juossut moneen viikkoon ja jalka on ehkä hieman parempi kuin silloin kun juoksin kerran tai pari viikkoon.
Uintitekniikkaa kuvattiin seuran uintivuorolla jo pari viikkoa sitten. Tekniikka kohtalaisessa mallissa. Tai itse odotin paljon enemmän kritiikkiä, mut ehkä Krista oli vain sen verran kohtelias =). No tärkein asia mihin on kiinnitettävä huomoita on vartalon kierto, varsinkin sille puolelle josta en ota happea.
Hiihtoa olen nyt lisännyt jonkin verran korvaamaan juoksun puutetta ja myös kilometreja on ollut hyvä saada ennen tulevia massahiihtoja. Pisimmät viikonloppulenkit on ollut 40 km luokkaa.
Huomenna onkin ensimmäistä kertaa Finlandia hiihto edessä, 50 km vapaalla. Viikon päästä on edessä jo neljättä kertaa peräkkäin Pirkan hiihto, 90 km vapaalla.
Yritän kirjoittaa rapot hiihdoista iman monen viikon viivettä.
sunnuntai 20. tammikuuta 2013
Flunssan jälkeen taas treeni maistuu
Viime viikko meni levon merkeissä ja tällä viikolla toivoin pääseväni taas treenin makuun. Maanantaina pidin vielä lepopäivän, kun olo oli vielä hieman puolikuntoinen. Tiistaina sitten kuntosali ja kevyt juoksu tuntui jo ihan hyvältä. Perjantaina jouduin pitämään vielä ns. ei toivotun lepopäivän kun töistä pääsin kotiin vasta kuuden jälkeen ja vaimolla oli jumppa vuoro. Sain kuitenkin viikolle kokonaismääräksi 8 tuntia ja 20 minuuttia.
Tänään oli ohjelmassa pitkä PK hiihto. Starttasin heti aamupäivällä hienossa kirpeän aurinkoisessa säässä Leppävaaran urheilukeskukselta. Heti ensimmäisten suksen liukujen jälkeen toivoin, että olisin jaksanut voidella sukset. Tuntui ettei suksi liukunut mihinkään. No ei treeneissä välttämättä tarvitse olla mikään huippuluisto, mutta Leppävaaran ladun ylämäet on muutenkin riittävän työlään niin tänään niihin tuli pieni lisämauste. Kolme tuntia oli tarkoitus hiihtää, mutta kahden tunnin jälkeen olin jo sen verran väsyneen oloinen ettei väkisin ole järkeä vääntää. No lopulta hiihdin 2h 43 min ja 40 km, ja harjoituksen keskisyke oli 138, joka oli viime kevään testissä minun aeroobinen kynnys. Aivan liian korkeilla sykkeillä siis mentiin.
Ensi viikolla on tavoite kasvattaa kokonaismäärä uli 10 tuntiin. Saas nähdä kuinka onnistuu.
Tänään oli ohjelmassa pitkä PK hiihto. Starttasin heti aamupäivällä hienossa kirpeän aurinkoisessa säässä Leppävaaran urheilukeskukselta. Heti ensimmäisten suksen liukujen jälkeen toivoin, että olisin jaksanut voidella sukset. Tuntui ettei suksi liukunut mihinkään. No ei treeneissä välttämättä tarvitse olla mikään huippuluisto, mutta Leppävaaran ladun ylämäet on muutenkin riittävän työlään niin tänään niihin tuli pieni lisämauste. Kolme tuntia oli tarkoitus hiihtää, mutta kahden tunnin jälkeen olin jo sen verran väsyneen oloinen ettei väkisin ole järkeä vääntää. No lopulta hiihdin 2h 43 min ja 40 km, ja harjoituksen keskisyke oli 138, joka oli viime kevään testissä minun aeroobinen kynnys. Aivan liian korkeilla sykkeillä siis mentiin.
Ensi viikolla on tavoite kasvattaa kokonaismäärä uli 10 tuntiin. Saas nähdä kuinka onnistuu.
sunnuntai 13. tammikuuta 2013
Lepoviikko flunssassa
Tämä viikko on mennyt oikeastaan täysin levossa. Tiistai iltana alkoi kurkkua aristaa ja nenä vuotaa. Sen jälkeen onkin sitten ollut todella tukkoinen olo. Viikon harjoitukset jäi alkuviikon kuntosalitreeniin ja kevyeseen juoksuun. Tämän viikon pyörä ja uinti testit jäi tekemättä ja samalla tammikuun tehot. Viime vuoden sairastelusta olen sen verran viisastunut että lepään nyt kunnolla taudin pois ja aloitan vasta sen jälkeen kevyellä harjoittelulla. Viime vuonna keuhkoputken oireiden vuoksi harjoitteluun tuli monen viikon tauko. Yritän aina muistuttaa itselle, että "lepää kun olo on kipeä ja harjoittele kun olet terve". Puolikuntoisena harjoittelusta aiheutuu vain takapakkia.
Toivottavasti ensi viikolla pääsisin taas harjoittelun makuun ja PK treeniä tekemään. Tehojen lisäämistä mietin sitten aikaisintaan ensiviikon jälkeen. Helmikuun alussa olisi hyvä saada muutama kova hiihtotreeni, jotta Finlandia hiihdossa ei olisi ongelmissa. Jos yhtään tehoja ei ehdi harjoitella niin keuhkot on varmasti pihalla ensimmäisen kympin jälkeen Lahden hiihtomaisemissa. Periaatteessa voisin lähteä hiihtämään ihan harjoituksen omaisesti ja aloittaa kevyesti, mutta sen verran hyvin tunnen itseni, että numerolappu rinnassa ja yhteislähdössä en "sata varmasti" pysty ottamaan riittävän kevyesti =)
Toivottavasti ensi viikolla pääsisin taas harjoittelun makuun ja PK treeniä tekemään. Tehojen lisäämistä mietin sitten aikaisintaan ensiviikon jälkeen. Helmikuun alussa olisi hyvä saada muutama kova hiihtotreeni, jotta Finlandia hiihdossa ei olisi ongelmissa. Jos yhtään tehoja ei ehdi harjoitella niin keuhkot on varmasti pihalla ensimmäisen kympin jälkeen Lahden hiihtomaisemissa. Periaatteessa voisin lähteä hiihtämään ihan harjoituksen omaisesti ja aloittaa kevyesti, mutta sen verran hyvin tunnen itseni, että numerolappu rinnassa ja yhteislähdössä en "sata varmasti" pysty ottamaan riittävän kevyesti =)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)