Eilen olin Kisko triathlonin 30 vuotis kilpailuissa ja osallistuin perusmatkalle. Kisko triathlon on oikein mukava kyläkisa. Tai oikeastaan sanonta kyläkisa on vähän huono 400 osallistujan kilpailuun. Kyläkisan tunnelma oli kuitenkin säilynyt ja oikein mukava tapahtuma. Oli myös mukava vaihtaa kuulumisia seurakavereiden kanssa.
Kyseessä oli minulle tämän kauden ensimmäinen (ja viimeinen) perusmatkan kilpailu. Perjantai iltana olin käynyt kevyellä juoksulenkillä ja silloin tuntui että ei pääse yhtään mihinkään, joten kilpailun osalta vauhti tuli olemaan täysin arvoitus.
Starttasin uintiin keskipaikkeilta eturivistä. Ajattelin että jos uinti kulkee lähellekään Sääksissä mennyttä vauhtia niin hyvä olla lähdössä hyvissä asemissa. Uintiin sainkin heti alkuun hyvän rytmin päälle ja ruuhkaltakin vältyi aika hyvin. Ensimmäiselle poijulle tullessa oli hieman ruuhkaa ja pari osumaa sain osakseni.
Ekan käännöksen jälkeen sain kuitenkin uida rauhassa. Harmillisesti menetin myös mahdollisuuden edellä uineen peesin kun ajauduin hieman liikaa vasemmalle ja sen jälkeen en enää kyseistä uimaria saanut kiinni. Tästä eteenpäin uinti oli aika yksinäistä, edessä parinkymmenen metrin ero ja takana ei kukaan tuntunut koputtelevan varpaita.
Toisen käännöksen jälkeen viimeisellä suoralla ei suunnistus mennyt kovinkaan hyvin. En nähnyt maaliporttia kaukaa ja olin hieman epävarma mitä kohtaa pidän tähtäimessä. Uinti aika oli kuitenkin loistava 23.03 oman kellon mukaan rannalla. Aika maksimisuoritus uinnin osalta.
T1 meni myös ilman ongelmia. Märkäpuku lähti hyvin pois ja muutenkaan en pahemmin kämmäilly. Pyöräkengät päätin laittaa jalkaan koska muuten olisi saanut hiekkaa jalkoihin koska hiekka olisi voinut hiertää lopun kisaa. T1 aikaa meni 1.53
Pyörän ensimmäinen mäki oli karmea, jalat heti täysin hapoille. Pyörään lähdin yhden toisen kilpailijan kanssa yhtä aikaa, mutta hänen vauhdista tipahdin ensimmäisessä mäessä, osaksi myös senkin takia kun räpelsin kelloni kanssa, kun olin painanut vahingossa lap nappulaa niin jouduin aloittamaan kellosta harjoituksen alusta.
Ensimmäinen viisi kilometria pyöräosuudesta tuntui jaloissa todella pahalta. Hapotti ja tuntui ettei pääse mihinkään. Noin viiden kilsan kohdalla huomasin jonkun olevan peesissäni. Tieto peesissä tulevasta kilpailijasta sai yrittämään hieman enemmän ja kuuden kilsan kohdalla alkoi jalat tuntua hieman paremmalta, ehkä pyörän alussa ottamani geeli vaikutti asiaan. Tästä aloitin lisäämään vauhtia ja katsoin mahtaako kaveri pysyä takanani. Saloon päin mennessä oli kuitenkin sen verran vastatuulta että ei siinä mitenkään pystynyt tiputtamaan toista peesistä.
Noin 9 kilometrin kohdalla oli pitkä alamaki ja siinä aloin saavuttaa kilpailijaa jonka kanssa starttasin pyöräosuudelle yhtäaikaa. Alamäen jälkeen päätin samantien ajaa ohi. Seuraavassa ylämäessä noin 10 km kohdalla tuli Borremansin vetämänä useampi kaveri ohitse, tarkalleen ottaen viisi. Siitä eteenpäin pyöräosuus olikin aikalailla karmaa katsottavaa sekä omatunnon kanssa taistelemista. Viisi kaveria edessä ajoivat aivan peräkkäin ja yksi kaksikko pyöräili varmaan puolet matkasta rinnakkain, enkä itsekään 10 metrin välimatkaa pitänyt. Yhdessä ylämäessä kun edessä olevat ajoivat kolme rinnakkain, eikä ohittamista näyttänyt tulevan, jouduin avautumaan (karjumaan) että jos ohitetaan niin sitten ohitetaan ja ajetaan oikeassa reunassa, kun autoliikennettäkin on samalla tiellä.
Kerran menin Saloon päin mennessä vetämään, mutta aika nopeasti Borreman sieltä takaa tuli ohi. Tämän jälkeen päätin jättäytyä ryhmän taakse. Pyrin pitämään edes jonkinlaisen säädyllisen eron. Ehkä noin 5-6 metriä. Sain tämän ryhmän vedosta suuren edun pyöräosuudelle, sykkeet tippuivat alamäki ja tasaisilla osuuksilla reilusti ja tuntui että eihän tässä tee edes töitä kunnolla.
Kääntöpaikan jälkeen oli ryhmässä hieman kovempaa vetoa varsinkin ylämäkiin ja jalat tuntuivat kyllä aika raskailta. Pysyin kuitenkin ryhmässä vielä hyvin. Borremansilla tipahti ketjut jossain 25-28 kilometrin kohdilla ja hän joutui pysähtymään. Noin 30 km kohdalla oli pitkä ylämäki joka oli alussa jyrkempi osuus ja jyrkemmän sen jälkeen ylämäki jatkui pitkään loivana. Jyrkässä kohdassa oli taas sellaista rinnakkain ajoa, että päätin ohittaa ryhmän ja toisen kerran avauduin rinnakkain ajosta (sain varmaan mulkun maineen, mutta minkäs teet). Ohituksen jälkeen päätin yrittää irti. Sainkin loivalla ylämäkiosuudella ryhmään eroa ehkä noin 50 metriä. Ajoin viisi kilometriä reilua vauhtia itselle, enkä katsellut taakse sainko tiputettua toiset, tässä vaiheessa kyllä aloin tietämään, että ei tainnut olla hyvä ratkaisu juoksun kannalta. Sitten ryhmä tuli taas ohitse loivassa alamäessä ja viimeisen viisi kilometriä olin suosiolla taas ryhmän takana pyrkien pitämään vähintään sen 5 metriä. Ylämäissä rupesin jäämään jonkin verran mutta alamäissa sain eron kiinni. Viimeisillä kilometreillä yritin saada jalkoja palautumaan heikolla menestyksellä.
Pyöraosuuden aika 1.05.42 oli huomattavasti kovempi kuin olin ajatellut pystyväni. Uskoisin että sain ryhmän vetoavusta ainakin parin minuutin edun, jos vertaa esim. Teroon, kun hänen pyörä aikansa oli minuutin minua hitaampi ja tosiasiassa tilanne olisi pitänyt vähintään olla toisinpäin. Joroisilla tulen pitämään tarkemmin 10 metrin eron edellä ajaviin, ja toivon edelleen että tänä vuonna siellä valvonta pelaisi aikasempia vuosia paremmin.
T2 meni muuten ok, mutta uudet juoksukengät osoittautuivat hankaliksi tapauksiksi. Pohjallinen on kengissä niin ohut että kostean nihkeä jalka veti pohjallisen ryttyyn. Pohjallisten kanssa säätäessä meni ehkä 10 sekunttia hukkaan (Joroisille laitan vanhat kengät). T2 aikaa meni 1.04.
Juoksu olikin sitten juuri sitä tuskaa mitä viimeisillä pyöräkilometreillä pelkäsin. Ylämäkiin reidet olivat täysin tyhjät. Ensimmäiset kaksi kilsaa meni todella hitaasti noin 4.50 vauhtia. Sen jälkeen pystyin kiristämään hieman ja 3-7 kilometrit meni jotain 4.30.4.40 vauhtia. Viimeisillä kilsoilla alkoi vauhti taas hiipua. Pari kilsaa ennen maalia Tero otti mut kiinni ja jäi perääni jouksemaan, ihmettelinkin miksi hän ei tullut heittämällä ohi, taisi muillakin juoksuosuuden ylämäet painaa. Viimeisessä nousussa jyrkän kohdan jälkeen loivempaan nousuun otin pientä kiriä ja yritin tiputtaa Teroa. Hyvin hän sieltä kuitenkin tuli ja maaliin tullessa olevaan jyrkkään alamäkeen sitten Tero pääsi minulta karkuun.
Juoksuosuuden aika 47.16 oli pari minuuttia huonompi johon toivoin pääseväni.
Kokonaisaika 2.18.58 on minulle tosi hyvä aika, olin ajatellut että alle kaksi ja puoli tuntia on mentävä. Kokonaissijoitu 18. Osuusajat suhteessa muihin kertoo juoksun heikkouteni. Uinnissa olin 11, pyörässä 11 ja juoksussa noin 69. Jatkossa on siis mietittävä vähän paremmin pyöräosuuden vauhdinjakoa, että en polta jalkojani loppuun, ja tulevina viikkoina yritän keksiä jotain juoksun parantamiseksi.
sunnuntai 30. kesäkuuta 2013
maanantai 24. kesäkuuta 2013
Pitkä yhdistelmäharjoitus ja seura-asuja
Juhannus aattona aamusta starttasin pitkälle yhdistelmä harjoitukselle. Ajoin autolla kaikki varusteet mukana Oittaalle. Sää oli mitä paras mahdollinen, uinnin aikaan ei tuullut juuri ollenkaan ja muutenkin koko päivän oli aurinkoista mutta ei kuitenkaan tukahduttavan kuuma.
Matkat jotka tuli lopulta tehtyä oli 3,5 km uintia, 138 km pöyrää, 8 km juoksua. Uinnissa ja pyörässä oli tarkoitus testata tavoitevauhtia täydelle matkalle.
Uinnista 2,2 km vedin sellaisella rennon kovalla vedolla, jolla mielestäni voisin jaksaa hyvinkin täyden 3,8 km matkan. Vauhti oli oikein hyvää (aikaa meni 34.56) ja uinti tuntui muutenkin rennolle. Hyvillä fiiliksillä sitten pyörää kaivamaan autosta ja laittamaan kerros aurinkorasvaa.
Pyöräosuudella 16 km jälkeen aloitin tavoitevauhtisen osuuden, jonka pituus oli 90 km. Tavoite oli pitää sykkeet maksimissaan aerobisella kynnyksellä (128). Ylämäissä sallin sykkeen nousevan, niissä tarkkailin enemmänkin jalkojen olotilaa. En halunnut jalkoja väsyttää ylämäkiin. Tavoitevauhtinen osuus meni ihan kivasti 31,7 km/h nopeudella. Jalat tuntuivat tämän jälkeen jonkin verran väsyneiltä ja hieman jäi mietityttämään kuinka jalat jaksaa tuohon toinen mokoma vielä päälle.
Pyörän jälkeen sitten pyörän pakkaus autoon, nesteytystä, hieman evästä ja sen jälkeen juoksemaan. Juoksun olin päättänyt ottaa kohtalaisen kevyesti. Turha rasittaa liikaa väsyneitä jalkoja ja juoksemalla helposti rasitus nousisi paljon ja sitä myöten palautumisaika pidentyisi turhaan. Juoksu tuntui yllättävän hyvältä. Sellaista 5.15-5.30 minutin kilometrejä juoksin ilman yhtään yrittämättä pitää vauhtia. Pari kertaa kokeilin himpun kovempaa vauhtia ja sitten huomasi heti että onhan ne jalat väsyneet. Kuitenkin erittäin positiivinen asia, että tuollaista perusvauhtia pystyi menemään ilman mitään ongelmia. Oikein hyvä fiilis jäi tästäkin. Juoksussa ainut hieman huolestuttava asia oli kun sykkeet olivat yllättävän korkealla. Mietin voiko mittari huijata vai mikä on, kropassa ei tuntunut vauhti juuri miltään, mutta sykkeet oli korkeella. Arvioisin että syke olisi noin kymmenen pykälää tuntemusta korkemmalla. Ehkä kuumuus, joka juoksussa alkoi tuntumaan, aiheutti syketason nousun?
Viikolla sain myös uudet seura-asut, (pyörähousut ja -paidan sekä ja kaksi osaisen kisa-asun). Vaatteiden design on mielestäni oikein onnistunut. Oikein tyylikkäät asut =)
Kisa-asun housut on hieman ongelmalliset (liian kapea malli minulle), saa nähdä löydänkö sopivan koon jostain.
Tässä pari kuvaa asuista:
Matkat jotka tuli lopulta tehtyä oli 3,5 km uintia, 138 km pöyrää, 8 km juoksua. Uinnissa ja pyörässä oli tarkoitus testata tavoitevauhtia täydelle matkalle.
Uinnista 2,2 km vedin sellaisella rennon kovalla vedolla, jolla mielestäni voisin jaksaa hyvinkin täyden 3,8 km matkan. Vauhti oli oikein hyvää (aikaa meni 34.56) ja uinti tuntui muutenkin rennolle. Hyvillä fiiliksillä sitten pyörää kaivamaan autosta ja laittamaan kerros aurinkorasvaa.
Pyöräosuudella 16 km jälkeen aloitin tavoitevauhtisen osuuden, jonka pituus oli 90 km. Tavoite oli pitää sykkeet maksimissaan aerobisella kynnyksellä (128). Ylämäissä sallin sykkeen nousevan, niissä tarkkailin enemmänkin jalkojen olotilaa. En halunnut jalkoja väsyttää ylämäkiin. Tavoitevauhtinen osuus meni ihan kivasti 31,7 km/h nopeudella. Jalat tuntuivat tämän jälkeen jonkin verran väsyneiltä ja hieman jäi mietityttämään kuinka jalat jaksaa tuohon toinen mokoma vielä päälle.
Pyörän jälkeen sitten pyörän pakkaus autoon, nesteytystä, hieman evästä ja sen jälkeen juoksemaan. Juoksun olin päättänyt ottaa kohtalaisen kevyesti. Turha rasittaa liikaa väsyneitä jalkoja ja juoksemalla helposti rasitus nousisi paljon ja sitä myöten palautumisaika pidentyisi turhaan. Juoksu tuntui yllättävän hyvältä. Sellaista 5.15-5.30 minutin kilometrejä juoksin ilman yhtään yrittämättä pitää vauhtia. Pari kertaa kokeilin himpun kovempaa vauhtia ja sitten huomasi heti että onhan ne jalat väsyneet. Kuitenkin erittäin positiivinen asia, että tuollaista perusvauhtia pystyi menemään ilman mitään ongelmia. Oikein hyvä fiilis jäi tästäkin. Juoksussa ainut hieman huolestuttava asia oli kun sykkeet olivat yllättävän korkealla. Mietin voiko mittari huijata vai mikä on, kropassa ei tuntunut vauhti juuri miltään, mutta sykkeet oli korkeella. Arvioisin että syke olisi noin kymmenen pykälää tuntemusta korkemmalla. Ehkä kuumuus, joka juoksussa alkoi tuntumaan, aiheutti syketason nousun?
Viikolla sain myös uudet seura-asut, (pyörähousut ja -paidan sekä ja kaksi osaisen kisa-asun). Vaatteiden design on mielestäni oikein onnistunut. Oikein tyylikkäät asut =)
Kisa-asun housut on hieman ongelmalliset (liian kapea malli minulle), saa nähdä löydänkö sopivan koon jostain.
Tässä pari kuvaa asuista:
tiistai 18. kesäkuuta 2013
Säännöllisen epäsäännöllistä!
Pienten lasten perhessä on välillä aikamoisia haasteita löytää aikaa harjoittelulle. Varsinkin kun täydelle matkalle harjoitellessa pitäisi jonkin verran tehdä niitä pitkiäkin harjoituksia. Olen tässä kevään aikaan oppinut aika hyvin muuttelemaan harjoitusohjelmaa aina tilanteen mukaan.
Viime viikolla oli alunperin tarkoitus tehdä kunnon määrä viikko, mutta toisinhan siinä kävi. Ensiksi lapset viikolla flunssassa ja siitä johtuen yöllä "nukuttiin" todella vähän. Päivisin oli sitten liian väsynyt tekemään pitkiä harjoituksia. Keskiviikkona päätin, että tehdään sitten tehopainotteinen viikko. Keskiviikkona juosten KehäII vartta noin kilometrin vetoja 4 kertaa noin 4 min/km vauhtia, torstaina pyörällä velskolan mäkiä hitaalla kadenssilla ja lauantaina juosten TV reipas (VK II) 10 km noin 4.35 min/km vauhtia.
Sunnuntaina oli sitten ajatus lähteä tekemään pitkä yhdistelmäharjoitus. Olin jo aamulla Oittaalla pukemassa märkäpukua päälle, kun Katja soittaa kotoa, että äkkiä takasin. Elmo oli kaatunut ja satuttanut suunsa sellaisiin nuken rattaisiin. Ylähuulessa parin sentin haava ja toinen etuhammas näytti painuneen hieman taaksepäin. No eihän siinä muu auttanut kuin minä jäin Olivian kanssa kotiin ja Katja hammaslääkäriin päivystykseen.
Loppujen lopus hammaslääkäri ei tehnyt juuri mitään, käski vain parin kolmen viikon päästä käydä tarkastuttamassa. Nyt Elmo on jo jatkanut samalla vauhdilla kuin aikaisemmin. Huuli on vielä vähän turvoksissa mutta menoa se ei näytä haittaavan :)
Tällä viikolla yritän uudestaan taas määrää saada tehtyä. Sunnuntain pitkäharjoitus siirtyy nyt juhannusaattolle. Saas nähdä kuinka tämän viikon kanssa käy :)
Eihän tässä muuten mitään ole näiden harjoitusten muutteluista yms. mutta hieman meinaa taas tuntua siltä että ei treenimäärät ole läheskään riittävällä tasolla täydelle matkalle. Varsinkin kun sitten lukee triathlon lehdestä että viikkomäärät täyden matkan hyvään läpisuorittamiseen tulisi olla 18-19 tuntia. Huhhuh, minä en tule moisiin määriin koskaan pääsemään. En taida edes puoleen tuosta määrästä päästä tämän kevään osalta.
Niin ja tänään on tasan kaksi kuukautta aikaa köpiksen kisaan. Tarkoittaa sitten sitä, että noin kuukausi aikaa treenata kunnolla. Joroisen puolimatka on reilun neljän viikon päästä ja sen jälkeen ei mitään ihmellisiä kuntoon vaikuttavia treenejä tehdä, lähinnä vain viimeistellään kuntoa.
Viime viikolla oli alunperin tarkoitus tehdä kunnon määrä viikko, mutta toisinhan siinä kävi. Ensiksi lapset viikolla flunssassa ja siitä johtuen yöllä "nukuttiin" todella vähän. Päivisin oli sitten liian väsynyt tekemään pitkiä harjoituksia. Keskiviikkona päätin, että tehdään sitten tehopainotteinen viikko. Keskiviikkona juosten KehäII vartta noin kilometrin vetoja 4 kertaa noin 4 min/km vauhtia, torstaina pyörällä velskolan mäkiä hitaalla kadenssilla ja lauantaina juosten TV reipas (VK II) 10 km noin 4.35 min/km vauhtia.
Sunnuntaina oli sitten ajatus lähteä tekemään pitkä yhdistelmäharjoitus. Olin jo aamulla Oittaalla pukemassa märkäpukua päälle, kun Katja soittaa kotoa, että äkkiä takasin. Elmo oli kaatunut ja satuttanut suunsa sellaisiin nuken rattaisiin. Ylähuulessa parin sentin haava ja toinen etuhammas näytti painuneen hieman taaksepäin. No eihän siinä muu auttanut kuin minä jäin Olivian kanssa kotiin ja Katja hammaslääkäriin päivystykseen.
Loppujen lopus hammaslääkäri ei tehnyt juuri mitään, käski vain parin kolmen viikon päästä käydä tarkastuttamassa. Nyt Elmo on jo jatkanut samalla vauhdilla kuin aikaisemmin. Huuli on vielä vähän turvoksissa mutta menoa se ei näytä haittaavan :)
Tällä viikolla yritän uudestaan taas määrää saada tehtyä. Sunnuntain pitkäharjoitus siirtyy nyt juhannusaattolle. Saas nähdä kuinka tämän viikon kanssa käy :)
Eihän tässä muuten mitään ole näiden harjoitusten muutteluista yms. mutta hieman meinaa taas tuntua siltä että ei treenimäärät ole läheskään riittävällä tasolla täydelle matkalle. Varsinkin kun sitten lukee triathlon lehdestä että viikkomäärät täyden matkan hyvään läpisuorittamiseen tulisi olla 18-19 tuntia. Huhhuh, minä en tule moisiin määriin koskaan pääsemään. En taida edes puoleen tuosta määrästä päästä tämän kevään osalta.
Niin ja tänään on tasan kaksi kuukautta aikaa köpiksen kisaan. Tarkoittaa sitten sitä, että noin kuukausi aikaa treenata kunnolla. Joroisen puolimatka on reilun neljän viikon päästä ja sen jälkeen ei mitään ihmellisiä kuntoon vaikuttavia treenejä tehdä, lähinnä vain viimeistellään kuntoa.
sunnuntai 16. kesäkuuta 2013
Uusi märkäpuku (käytetty)
Entinen pukuni Xterra Vortex on palvellut hyvin kaksi kesää. Puku alkaa olla kuitenkin hieman risa. Olen kyllä paikannut mahdolliset reiät niiden ilmaannuttua, mutta tämän kauden ensimmäisten uitien jälkeen tuntui uusia reikiä ilmaantuvan vähän turhan paljon. Kainalossa saumatkin on ratkennut niin en oikein tiedä kuinka sauma kesää neopreeni liimalla.
Katselin netistä eri pukumalleja ja kyllähän noilla ns huippumalleilla tuntui hintaa olevan aika mukavasti (yli 500 euroa). Olin jo lähes päätynyt pariin eri vaihtoehtoon, Orca 3,8 tai Huub 3:5. Molemmat vaikutti hyviltä vaihtoehdoilta. Orcaa kävin kokeilemassa myös liikeessä.
Sitten kuitenkin huomasin netissä myytävänä olevan vähän käytetyn Blue Seventy Helix puvun joka vaikutti sopivan mittojen puolesta. Kävin kokeilemassa paikan päällä ja päädyin ostamaan puvu. Huomattavasti edullisemmin kuitenkin sain kuin uutena ostamalla.
Olen nyt pari kertaa käynyt puvulla uimassa ja voi ainakin todeta että aika erilainen on puku edelliseen verrattuna. Hihat ja hartiat on tässä puvussa erittäin ohuesta ja venyvästä neopreenistä. Käsissä on myös kyynärvarren sisäpuolella kaistaleet ohutta tekstiiliä. Tällä pitäisi saada ilmeisesti paremmin veteen tuntumaa. Puku on päälleni huomattavasti tiukemman oloinen kuin Xterra, painorajoissa olen ylärajalla, joten pieni painon pudotus korjaisi asiaa hieman. Hartia seudun osalta puvun laittaminen on tehtävä riittävän rauhallisesti jotta saa puvun asettumaan hyvin. Kaula-aukkokin on selvästi tiukempi kuin edellisessä puvussa. Kuivana kaula-aukko tuntui liiankin tiukalta, mutta uidessa sitä ei huomaa ollenkaan. Puvussa on myös ylhäältä alaspäin kiinnitettävä vetoketju, joten pukua ei oikein hyvin saa laitettua yksin.
Kun puvun saa hyvin päälle, niin kädet pyörii erittäin hyvin ja huomaa kuinka venyvää olkapäiden seutu todella on. Mistään kohtaa hartioista puku ei kinnaa vastaan. Uima asento on myös ehkä hieman parempi, tai näin ainakin on itselle tullut vaikutus. Puvun yläosassa ei ole niin paljoa 5 mm neopreeniä kuin edellisessä joten tuntui siltä että jalat nousisivat hieman paremmin ylös ja tätämyötä asento korjaantui oman tuntemuksen mukaan paremmaksi.
Ainut miinus puvussa on se että ylävartalon pituus on todennäköisesti aivan himpun liian lyhyt minulle. Puvun selän notkokohtaan tulee hyvin pieni ilmatasku, eli puku ei seuraa selän kaarta kokomatkalla. Tämä todennäköisesti johtuu liian lyhyestä yläosanpituudesta ja minun pitkästä selästä suhteessa pituuteen. Kokeilen seuraavalla kerralla pukua laitaessa nostaa vielä tarkemmin lantion ja haarojen seudulta ylös, jotta puku asettuisi paremmin. Sitä en tiedä kuinka paljon pieni ilmapussi selän notkossa haittaa vautiin? Jos joku viisaampi tietää niin kertokaa.
Tämä uusi puku on tarkoitus pitää ns kisapukuna ja vanha puku treenipukuna. Seuraavan kerran puku on siis tositoimissa viimeistään Kisko triathlonissa.
Katselin netistä eri pukumalleja ja kyllähän noilla ns huippumalleilla tuntui hintaa olevan aika mukavasti (yli 500 euroa). Olin jo lähes päätynyt pariin eri vaihtoehtoon, Orca 3,8 tai Huub 3:5. Molemmat vaikutti hyviltä vaihtoehdoilta. Orcaa kävin kokeilemassa myös liikeessä.
Sitten kuitenkin huomasin netissä myytävänä olevan vähän käytetyn Blue Seventy Helix puvun joka vaikutti sopivan mittojen puolesta. Kävin kokeilemassa paikan päällä ja päädyin ostamaan puvu. Huomattavasti edullisemmin kuitenkin sain kuin uutena ostamalla.
Olen nyt pari kertaa käynyt puvulla uimassa ja voi ainakin todeta että aika erilainen on puku edelliseen verrattuna. Hihat ja hartiat on tässä puvussa erittäin ohuesta ja venyvästä neopreenistä. Käsissä on myös kyynärvarren sisäpuolella kaistaleet ohutta tekstiiliä. Tällä pitäisi saada ilmeisesti paremmin veteen tuntumaa. Puku on päälleni huomattavasti tiukemman oloinen kuin Xterra, painorajoissa olen ylärajalla, joten pieni painon pudotus korjaisi asiaa hieman. Hartia seudun osalta puvun laittaminen on tehtävä riittävän rauhallisesti jotta saa puvun asettumaan hyvin. Kaula-aukkokin on selvästi tiukempi kuin edellisessä puvussa. Kuivana kaula-aukko tuntui liiankin tiukalta, mutta uidessa sitä ei huomaa ollenkaan. Puvussa on myös ylhäältä alaspäin kiinnitettävä vetoketju, joten pukua ei oikein hyvin saa laitettua yksin.
Kun puvun saa hyvin päälle, niin kädet pyörii erittäin hyvin ja huomaa kuinka venyvää olkapäiden seutu todella on. Mistään kohtaa hartioista puku ei kinnaa vastaan. Uima asento on myös ehkä hieman parempi, tai näin ainakin on itselle tullut vaikutus. Puvun yläosassa ei ole niin paljoa 5 mm neopreeniä kuin edellisessä joten tuntui siltä että jalat nousisivat hieman paremmin ylös ja tätämyötä asento korjaantui oman tuntemuksen mukaan paremmaksi.
Ainut miinus puvussa on se että ylävartalon pituus on todennäköisesti aivan himpun liian lyhyt minulle. Puvun selän notkokohtaan tulee hyvin pieni ilmatasku, eli puku ei seuraa selän kaarta kokomatkalla. Tämä todennäköisesti johtuu liian lyhyestä yläosanpituudesta ja minun pitkästä selästä suhteessa pituuteen. Kokeilen seuraavalla kerralla pukua laitaessa nostaa vielä tarkemmin lantion ja haarojen seudulta ylös, jotta puku asettuisi paremmin. Sitä en tiedä kuinka paljon pieni ilmapussi selän notkossa haittaa vautiin? Jos joku viisaampi tietää niin kertokaa.
Tämä uusi puku on tarkoitus pitää ns kisapukuna ja vanha puku treenipukuna. Seuraavan kerran puku on siis tositoimissa viimeistään Kisko triathlonissa.
maanantai 10. kesäkuuta 2013
Sääksi triathlon
Viime lauantaina oli sprintti SM karkelot ja perusmatkan kuntosarjat Nurmijärvellä. Tänä vuonna päätin osallistua sprinttiin enkä perusmatkalle, koska perusmatka tulee Kiskossa vastaan muutaman viikon päästä.
Kilpailun aikataulu oli SM kisojen osalta tehty kohtalaisen aikaiseksi. 9.00 ikäryhmien startti. Tämä tarkoitti että viideltä ylös ja aamupalalle. Muutama leipäpalanen ja mysliä sekä pari kuppia kahvia jotta heräisi. Sitten vain tavarat autoon ja ajelemaan kohti kisapaikkaa, otin Teron myös kyytiin matkalla.
Kisapaikoilla olimme Teron kanssa hyvissä ajoin, ilmoittautuminen ja pyörän tsekkaus meni nopeasti ja jäi hyvin aikaa laittaa omat tavarat järjestykseen sekä hoitaa muut valmistautumis rituaalit ja jutella tuttujen kanssa. Lämmittely uinti reilu 10 minuuttia ja sen jälkeen etsimään hyvä lähtöpaikka. Otin itselleni paikan vasemmalta puolelta pääjoukkoa eturivistä.
Uinti lähti hyvin käyntiin. Löysin heti alusta sopivan tilan ja ensimmäisellä suoralla pystyin jopa peesaamaan edessä olevaa jonkin aikaa. Ensimmäiselle poijulle joutui hieman muuttamaan suuntaa suorasta linjasta (omasta mielestä) muiden uimareiden "kiilauksien" vuoksi. Ensimmäisen käännöksen jälkeen pääsin sitten uimaan aika vapaasti ja sain mielestäni rennon tehokkaan rytmin päälle. Tällä suoralla ohitinkin pari uimaria. Toisen käännöksen jälkeen loppusuoralla tuli taas tehtyä mutkia kun aluksi lähdin edessä olevan uimarin peesiin, mutta hän suuntasi huomattavasti liian vasemmalle. Parin korjausliikkeen jälkeen löysin suunnan kohdalleen ja loppu meni taas ihan ok. Loppusuoralla ohitin myös yhden tai pari uimaria. Tästä gps jäljestä näkyy mutkat hyvin.
Uinti aika 11.12 oli positiivinen yllätys, tästä osuudesta jäi oikein hyvä fiilis.
En tiedä kuinka paljon uintiajan paranemisesta johtuu uudesta (käytettynä ostetusta) märkäpuvusta, Blue Seventy Helix (tästä kirjoitan eri rapsan myöhemmin).
T1 meni hieman säätämiseksi. Ensiksi toinen lahje jäi nilkasta kiinni ja sitä jouduin repimään irti turhauttavan pitkään. Lisäksi pyörään meinasin nousta liian aikaisin kyytiin ja siinäkin meni jonkin verran turhaan aikaa. Tero karkasi nopeamman vaihdon ansiosta reilun satametriä joten siihen peesiinkään ei ollut mahkuja yrittää.
Pyörä osuus oli yllättävän tuskainen. Heti alusta taas jalat tuntuivat hapottavan yllättävän herkästi. Lieväänkin ylämäkeen ei tuntunut löytyvän kunnon tehoja. Valtatie osuudella tuli pari ohitse joiden peesiä pystyin hyödyntämään paluusuunnan ylämäkiin asti. Peesissä pyrin pitämään sen kymmenen metrin eron. Me kolme saimme kaksi muuta vielä kiinni ja nämä kaksi jäivät edellä ajavieni peesiin aivan renkaaseen kiinni. Paluusuunnalla valvoja moottoripyöräkin kävi vähän aikaa vierellä ajamassa mutta ei sanonut mitään. Ei edes siitä kun näistä yksi ohitti edellä ajavan, ajaen todella pitkään vastaantulevien kaistalla. Mielestäni peesivalvontaa ja näihin kaistarikkomuksiin tulisi ottaa huomattavasti tiukemmat otteet, mutta ei siitä sen enempää.
Pyörän loppuosuudella olevat ylämäet oli jo aika tuskaiset ja reidet oli jo aivan tööt. Viimeisellä kilometrillä yritin hieman himmailla ja pyörittää nopealla cadenssilla jos saisi hieman jalkoja auki juoksua varten. Jos otan ensimmäisen 2 km ja viimeisen reilun 900m väliajat pois, jotka sisältää vaihdot, gps jäljestä niin keskinopeudeus puhtaalla vaihtiosuudella oli 38 km/h, joka on varmaankin se mun limitti tällähetkellä.
T2 meni ihan hyvin, siinä ei aikaa juurikaan tuhraantunut.
Juoksu olikin sitten aivan karmeeta, kuten osasin jo pyöräosuuden lopussa pelätä. Ensimmäinen kilometri oli 4.17 ja sen jälkeen vauthi hyytyi 4.25-4.30 paikkeille. Jalat oli ihan puhki. Takaa tuli todella monta ohitse. En pysynyt edes laskuissa kuinka monta =) Yksi heistä oli Stubb, joka oli ilmeisesti kuvienkin perusteella vetänyt aikamoisen ryhmän perässään.
Välillä yritin muistuttaa itselle, että pitäisin yllä lyhyempää ja nopeampaa askellusta, mutta ei sekään tuntunut auttavan. Viimeinen kilometri meni sitten taas jo hieman paremmin ja sain kiihdytettyä loppua kohdi. Jäi vähän sellainen olo että matka loppui kesken. Täältä taaperrukseni gps jälki :)
Loppuaika 1h12min31sek. Kisasta jäi ihan kohtalaisen hyvä fiilis. Huono juoksu jäi eniten harmittamaan sekä T1 räpellys. Pyöräosuus oli ihan ok. Tosiasia minun kohdalla taitaa olla se, että tehoja pitäisi tehdä huomattavasti enemmän jos haluaisi näillä lyhyillä matkoilla päästä lujempaa. Huomaan selkeästi rasituksen jyrkän nousun anakynnyksen jälkeen. Maksimipuolelle en voi mennä juuri ollenkaan, muuten tulee seinä vastaan nopeasti. Ehkä olisi asiallista jonkin verran tehdä juoskemalla ja pyörällä todella koviakin harjoituksia.
Tapahtuma oli mukava ja järjestelyt toimivat omalla kohdallani ihan hyvin. Ainut negatiivinen asia on jo mainitsemani peesaamiset.
Kilpailun aikataulu oli SM kisojen osalta tehty kohtalaisen aikaiseksi. 9.00 ikäryhmien startti. Tämä tarkoitti että viideltä ylös ja aamupalalle. Muutama leipäpalanen ja mysliä sekä pari kuppia kahvia jotta heräisi. Sitten vain tavarat autoon ja ajelemaan kohti kisapaikkaa, otin Teron myös kyytiin matkalla.
Kisapaikoilla olimme Teron kanssa hyvissä ajoin, ilmoittautuminen ja pyörän tsekkaus meni nopeasti ja jäi hyvin aikaa laittaa omat tavarat järjestykseen sekä hoitaa muut valmistautumis rituaalit ja jutella tuttujen kanssa. Lämmittely uinti reilu 10 minuuttia ja sen jälkeen etsimään hyvä lähtöpaikka. Otin itselleni paikan vasemmalta puolelta pääjoukkoa eturivistä.
Uinti lähti hyvin käyntiin. Löysin heti alusta sopivan tilan ja ensimmäisellä suoralla pystyin jopa peesaamaan edessä olevaa jonkin aikaa. Ensimmäiselle poijulle joutui hieman muuttamaan suuntaa suorasta linjasta (omasta mielestä) muiden uimareiden "kiilauksien" vuoksi. Ensimmäisen käännöksen jälkeen pääsin sitten uimaan aika vapaasti ja sain mielestäni rennon tehokkaan rytmin päälle. Tällä suoralla ohitinkin pari uimaria. Toisen käännöksen jälkeen loppusuoralla tuli taas tehtyä mutkia kun aluksi lähdin edessä olevan uimarin peesiin, mutta hän suuntasi huomattavasti liian vasemmalle. Parin korjausliikkeen jälkeen löysin suunnan kohdalleen ja loppu meni taas ihan ok. Loppusuoralla ohitin myös yhden tai pari uimaria. Tästä gps jäljestä näkyy mutkat hyvin.
Uinti aika 11.12 oli positiivinen yllätys, tästä osuudesta jäi oikein hyvä fiilis.
En tiedä kuinka paljon uintiajan paranemisesta johtuu uudesta (käytettynä ostetusta) märkäpuvusta, Blue Seventy Helix (tästä kirjoitan eri rapsan myöhemmin).
T1 meni hieman säätämiseksi. Ensiksi toinen lahje jäi nilkasta kiinni ja sitä jouduin repimään irti turhauttavan pitkään. Lisäksi pyörään meinasin nousta liian aikaisin kyytiin ja siinäkin meni jonkin verran turhaan aikaa. Tero karkasi nopeamman vaihdon ansiosta reilun satametriä joten siihen peesiinkään ei ollut mahkuja yrittää.
Pyörä osuus oli yllättävän tuskainen. Heti alusta taas jalat tuntuivat hapottavan yllättävän herkästi. Lieväänkin ylämäkeen ei tuntunut löytyvän kunnon tehoja. Valtatie osuudella tuli pari ohitse joiden peesiä pystyin hyödyntämään paluusuunnan ylämäkiin asti. Peesissä pyrin pitämään sen kymmenen metrin eron. Me kolme saimme kaksi muuta vielä kiinni ja nämä kaksi jäivät edellä ajavieni peesiin aivan renkaaseen kiinni. Paluusuunnalla valvoja moottoripyöräkin kävi vähän aikaa vierellä ajamassa mutta ei sanonut mitään. Ei edes siitä kun näistä yksi ohitti edellä ajavan, ajaen todella pitkään vastaantulevien kaistalla. Mielestäni peesivalvontaa ja näihin kaistarikkomuksiin tulisi ottaa huomattavasti tiukemmat otteet, mutta ei siitä sen enempää.
Pyörän loppuosuudella olevat ylämäet oli jo aika tuskaiset ja reidet oli jo aivan tööt. Viimeisellä kilometrillä yritin hieman himmailla ja pyörittää nopealla cadenssilla jos saisi hieman jalkoja auki juoksua varten. Jos otan ensimmäisen 2 km ja viimeisen reilun 900m väliajat pois, jotka sisältää vaihdot, gps jäljestä niin keskinopeudeus puhtaalla vaihtiosuudella oli 38 km/h, joka on varmaankin se mun limitti tällähetkellä.
T2 meni ihan hyvin, siinä ei aikaa juurikaan tuhraantunut.
Juoksu olikin sitten aivan karmeeta, kuten osasin jo pyöräosuuden lopussa pelätä. Ensimmäinen kilometri oli 4.17 ja sen jälkeen vauthi hyytyi 4.25-4.30 paikkeille. Jalat oli ihan puhki. Takaa tuli todella monta ohitse. En pysynyt edes laskuissa kuinka monta =) Yksi heistä oli Stubb, joka oli ilmeisesti kuvienkin perusteella vetänyt aikamoisen ryhmän perässään.
Välillä yritin muistuttaa itselle, että pitäisin yllä lyhyempää ja nopeampaa askellusta, mutta ei sekään tuntunut auttavan. Viimeinen kilometri meni sitten taas jo hieman paremmin ja sain kiihdytettyä loppua kohdi. Jäi vähän sellainen olo että matka loppui kesken. Täältä taaperrukseni gps jälki :)
Loppuaika 1h12min31sek. Kisasta jäi ihan kohtalaisen hyvä fiilis. Huono juoksu jäi eniten harmittamaan sekä T1 räpellys. Pyöräosuus oli ihan ok. Tosiasia minun kohdalla taitaa olla se, että tehoja pitäisi tehdä huomattavasti enemmän jos haluaisi näillä lyhyillä matkoilla päästä lujempaa. Huomaan selkeästi rasituksen jyrkän nousun anakynnyksen jälkeen. Maksimipuolelle en voi mennä juuri ollenkaan, muuten tulee seinä vastaan nopeasti. Ehkä olisi asiallista jonkin verran tehdä juoskemalla ja pyörällä todella koviakin harjoituksia.
Tapahtuma oli mukava ja järjestelyt toimivat omalla kohdallani ihan hyvin. Ainut negatiivinen asia on jo mainitsemani peesaamiset.
sunnuntai 2. kesäkuuta 2013
Nestehukkaa
Tänään oli vuorossa viikon pitkä pyörälenkki. Pyöräilin Nurmijärvelle ja kiersin ensiviikon Sääksi triathlonin pyörälenkin kerran hieman reippaampaa vauhtia ympäri. Nurmijärveltä palasin pientä kiertoreittiä takaisin.
Pyöräily tuntui tänään aika hyvältä. Jalat oli palautunut tiistaisesta rykäsystä sekä eilisestä 16 km lenkistä hyvin. Reippaampi osuuskin tuntui vielä oikein hyvältä, 22 km 34,2 km/h.
Paluumatkalla Nurmijärveltä reilun 100 km kohdilla alkoi tuntua ensimmäisiä lieviä väsymyksen oiretta. Silloin aloin kiinnittää huomioita enemmän nesteen nauttimiseen. Nestetasapaino oli kuitenkin päässyt ilmeisesti liikaa vajauksen puolelle. Jossain 110 km kohdilla Pete ja Pia ajoivat vastaan, tässä vaiheessa vielä jaksoin iloisesti morjestaa =) Noin 120 km paikkeilla alkoi olla jo aika heikko olo, syke nousi ja alkoi olla aika kuuma olo, suu tuntui myös kokoajan kuivalta. Yritin nauttia mahdollisimman paljon nestettä, mutta neste alkoi vain turvottaa vatsassa.
Törmäsin vielä kahvituvan kohdalla Teroon. Tässä vaiheessa oli jo todella "kuutamolla". Ihan hyvä että Tero sattui kohdalle, tuntui ainakin hiukan turvallisemmalta jos vaikka sammahtaisi viimeiselle 8 km siirtymälle =)
Lopulta pääsin kotiin ja otin heti jääkaapista kylmää kivennäisvettä pari lasia. Sen älkeen syöksyin kylmään suihkuun, siellä istuin varmaan viisi minuuttia ja olo koheni jo hieman. Sain ylikuumentuneen olotilan paremmaksi. Suihkin jälkeen vielä lisää vettä sekä pari leipäpalaa ja makasin kylmäpussin kanssa hetken aikaa sohvalla. Alkoi jo olo olla huomattavasti parempi. Kaikkiaan join reilun litran verran ennen ja jälkeen suihkua =) Pitkin iltaa vielä lisää nestettä sisään aika paljon.
Tässä oli nyt hyvä opetus riittävän nesteen nauttimisen tärkeydestä. Lämmin sää ja sen mukaisesti nesteytyksen lisääntynyt tarve yllätti tänään minut täysin. Ehkä olen seuraavalla kerralla viisaampi. Muistakaas muutkin riittävän nesteen saanti näin kuumilla säillä.
Edit: Reippaamman osuuden km/h korjattu oikeaksi, aikaisemmin aivan liian kova vauhti.
Edit2:Lisäys kuva ensiviikon Sääksi triathlonin reitiltä.
Pyöräily tuntui tänään aika hyvältä. Jalat oli palautunut tiistaisesta rykäsystä sekä eilisestä 16 km lenkistä hyvin. Reippaampi osuuskin tuntui vielä oikein hyvältä, 22 km 34,2 km/h.
Paluumatkalla Nurmijärveltä reilun 100 km kohdilla alkoi tuntua ensimmäisiä lieviä väsymyksen oiretta. Silloin aloin kiinnittää huomioita enemmän nesteen nauttimiseen. Nestetasapaino oli kuitenkin päässyt ilmeisesti liikaa vajauksen puolelle. Jossain 110 km kohdilla Pete ja Pia ajoivat vastaan, tässä vaiheessa vielä jaksoin iloisesti morjestaa =) Noin 120 km paikkeilla alkoi olla jo aika heikko olo, syke nousi ja alkoi olla aika kuuma olo, suu tuntui myös kokoajan kuivalta. Yritin nauttia mahdollisimman paljon nestettä, mutta neste alkoi vain turvottaa vatsassa.
Törmäsin vielä kahvituvan kohdalla Teroon. Tässä vaiheessa oli jo todella "kuutamolla". Ihan hyvä että Tero sattui kohdalle, tuntui ainakin hiukan turvallisemmalta jos vaikka sammahtaisi viimeiselle 8 km siirtymälle =)
Lopulta pääsin kotiin ja otin heti jääkaapista kylmää kivennäisvettä pari lasia. Sen älkeen syöksyin kylmään suihkuun, siellä istuin varmaan viisi minuuttia ja olo koheni jo hieman. Sain ylikuumentuneen olotilan paremmaksi. Suihkin jälkeen vielä lisää vettä sekä pari leipäpalaa ja makasin kylmäpussin kanssa hetken aikaa sohvalla. Alkoi jo olo olla huomattavasti parempi. Kaikkiaan join reilun litran verran ennen ja jälkeen suihkua =) Pitkin iltaa vielä lisää nestettä sisään aika paljon.
Tässä oli nyt hyvä opetus riittävän nesteen nauttimisen tärkeydestä. Lämmin sää ja sen mukaisesti nesteytyksen lisääntynyt tarve yllätti tänään minut täysin. Ehkä olen seuraavalla kerralla viisaampi. Muistakaas muutkin riittävän nesteen saanti näin kuumilla säillä.
Edit: Reippaamman osuuden km/h korjattu oikeaksi, aikaisemmin aivan liian kova vauhti.
Edit2:Lisäys kuva ensiviikon Sääksi triathlonin reitiltä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)