Tänä vuonna Helsinki City Run saatiin juosta oikein hyvässä säässä. Juuri ennen lähtöä alkoi pilvien välistä paistamaan aurinko ja lämmittämään sopivasti. Tällä kertaa lähtöalue järjestely toimi hyvin ja myös wc määrä oli mitoitettu paremmin eikä aivan älyttömiä vessajonoja vaikuttanut muodostuvan.
Vähän ennen lähtöä tapasin muutaman seurakaverin Toffen, Pian ja Peten, sekä yhden kaverini Martin jonka kanssa mentiin ensimmäiset kilometrit samaa vauhtia.
Itse juoksu lähti ihan hyvin käyntiin. Pystyin juoksemaan alun ruuhkassa kohtuullisen rennosti omaa vauhtia. Ensimmäiset kilometrit meni noin 4.50 min/km vauhtia. Olin jo etukäteen päättänyt että ylämäkiosuudet otan varovasti etten niissä vetäse jalkojani jumiin. Sitä kuitenkin aina ihmettelen miksi kaikki jarruttelevat alamäissä? Itse pyrin juoksemaan alamäissä rullaten ja rennosti, jolloin vauhti kasvaa aika paljon. Tällä kertaa taas joutui alamäissä sitten ohittelemaan muita nurmikkojen kautta.
Alun jälkeen vauhti tasaantui siihen 4.50-5.00 min/km välille ja juoksu tuntui helpolta. Kuitenkin jo suunnilleen 10 kilometrin jälkeen alkoi takareisissä tuntua väsymisen merkkejä. Siinä vaiheessa tuli mieleen että "hitsi vieköön" kuinkahan hiljaa tässä joutuu maaliin juosta. Minulle ei vaan ns. maastojuoksu sovi, tai siis olen harjoitellut aivan liian vähän maastossa juoksua. Hyvä muistutus itselle että tämän kesän aikana pitää muistaa tehdä myös mäkitreenejä.
Kun reitti tuli keskuspuistosta Pikku Huopalahden puisto alueelle ja vaihteeksi sai juosta tasaisella maalla tuntui juoksi ainakin henkisesti hieman helpommalta. Noin 16 kilometrin jälkeen päätin kiristää hieman vauhtia ja katsoa kuinka jaksaa loppuun asti. Hieman vauhtia lisättyäni (noin 4.40 min/km) syke nousi jo sinne anakynnyksen alueelle (noin 160) ja hengitys kävi raskaaksi, mutta jalat jaksoivat yllättävänkin hyvin. Lisä fiilistä sai myös siitä porukkaa alkoi tulla selkä edellä vastaan.
Loppussa jaksoin tsempata aika hyvin ja viimeinen nousu stadionille tuntui jo todella pahalta. Loppuaika 1.41.55 on nyt henkilökohtainen uusi ennätys puolimaratonilla. Alkuvuodesta asetettua 1.40 tavoitetta en saavuttanut, mutta olen kuitenkin tämän hetkiseen kuntoon nähden tyytyväinen juoksuun. Edelleen tuntuu siltä että kunto riittää nopeampaan vauhtiin mutta lihaskunto on se joka iskee rajoittimen lailla vastaan.
Onnittelut kaikille muillekin kavereille, tutuille ja maaliin asti päässeille hyvistä suorituksista. Ehkä ensivuonna uudestaan.
Tässä linkki juoksun gps jälkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti