24h hiihto 7.2.2014 Vierumäki

Viikko sitten kävin hiihtämässä soolo sarjassa 24 tunnin hiihdon Vierumäellä. Kisan järjestävät joka vuonna urheiluopiston opiskelijat. Vuosittain kilpailu täyttyy jo viimeistään marraskuun aikana, joten hyvän tapahtuman ovat saaneet rakennettua, jolla riittää vuosittain innokkaita itsensä haastajia.

Pahoittelen, että tekstistä tuli hieman katkonainen, kirjoitin tätä monena eri päivänä, joten tekstin kulku ei ole oikein luontevaa.

Hiihdin vuorokauden aikana yhteensä 246 km. Aikaa jäi melkein kaksi tuntia vielä jäljelle, mutta sijoitukset olivat molempiin suuntiin varmat, joten päätin jättää matkan siihen, ettei mitään isompia rasitusvammoja muodostu.
Tuloksia voi katsella täältä ja gps jälki löytyy täältä.

Sitten itse kisatapahtumiin: kisa startti oli perjantaina klo 18:00. Olimme entisen työkaverin Arin sekä huoltajana toimivan appiukon (Pekka) kanssa paikan päällä pari tuntia aikaisemmin. Hieman kiireisesti joutui suorittamaan kaikki valmistelut (ilmoittautuminen, suksien roudaukset, voitelutelineen/paikan laitto, vaatteiden vaihto, jne). Ensi kerralla (jos sellaista tulee), pitää muistaa hieman aikaisemmin vielä mennä paikalle. Arin kaveri Janne tuli vielä ennen starttia paikalle toiseksi huoltajaksi. Kilpailu reittin oli tällä kertaa jouduttu lyhentää 3,63 km pituiseksi lumen puutteen vuoksi. Ikävä kyllä samalla reitti oli myös muuttunut hieman rankemmaksi, reitti sisälsi muutaman jyrkän, vaikkakin lyhyen, nousun.

Tunnit 1 - 5 (klo 18 - 23)
Kisa lähti hyvin käyntiin. Alusta vauhti oli odotetusti liian kovaa, sykkeet olivat yllättävä korkealla, yli aerobisen kynnyksen kokoajan (sykevyö näitti alussa vielä lisäksi liian korkeita lukemis, esim 180 sykettä, joka on mun maksimin yläpuolella). Parin vauhtikestävyydellä mennyn kierroksen, vajaa 30 minuuttin, jälkeen aloin hidastamaan vauhtia pikkuhiljaa ja pyrkimään laskemaan sykettä alle aerobisen kynnyksen. Syke laski hitaasti ja vasta noin puolen toista tunnin jälkeen syketaso alkoi olla tasaisemmin aerobisella kynnyksellä.

Olin jo ennakkoon arvellutkin, että alussa vauhti on reipasta. Sukset luistivat hyvin ja hiihto oli rentoa. En halunnut liikaa niin sanotusti jarrutella vauhtia kun olo oli hyvä ja vauhti ei tuntunut liian kovalta, vaikka sykkeet olivatkin korkealla.

Energiatankkauksen olin ajatellut hoitaa pääosin menetelmällä 1 geeli, 1 palautusjuoma ja 1 elektrolyyttivesi, tunnin sisällä. Suunnitelma tuntui taas ennakkoon hyvältä ja olin tätä testannut yhdella neljän ja puolen tunnin treenillä ja silloin ei ilmenyt mitään ongelmia.

Jossain kolmen ja neljän tunnin paikkeilla alkoi vatsassa tuntua ensimmäisen kerran painetta ylävatsassa ja tuntui että palautusjuoma ei oikein hyvin uppoa alas. Otin myös välillä geeli annoksen kahdella peräkkäisellä kierroksella.

Kello kymmenen jälkeen alkoi olo olla jo hieman hyytynyt. Ihmettelin että mistä se voisi johtua. Silloin myös huoltajana toiminut appiukko sanoi, että juo enemmän. Tajusin etten ollut vielä kertaakaan neljän tunnin aikanan käynyt kusella, ymmärsin etten ollut juonut tarpeeksi ja olisi yritettävä juoda enemmän vettä.

Tein ensimmäisen taukoni puolituntia suunniteltua aikaisemmin, kun olo alkoi olla väsynyt, niin päätin siirtyä "päivälliselle". Makaroonilaatikkoa lautasellinen ja päälle hieman suolapähkinöitä sekä pari lasia vettä. Vaihdoin myös ylävartaloon uuden kerraston ja tuulitakin, sekä pipon ja haskat. Noin puolen tunnin tauko ja takaisin ladulle.

Tunnit 5,5 - 11 (klo 23:30 - 5:00)
Aluksi ruuan jälkeen tuntui että makaroonilaatikko jää pyörimään "tukkeeksi" ylävatsaan ja oli sellainen turhan ähky olo kokoajan. Onneksi tilanne parantui hieman ja sain geeliä ja nestettäkin alas kohtalaisesti. Vatsan kuitekin pikkuhiljaa alkoi tuntua turvonneemmalta ja geeli rupesi lievästi ällöttämään.

Vauhti oli kuitenkin ihan kohtalaista ja energiaa tuntui vielä olevan ihan hyvin. Vielä ei heti tarvinnut pysähtyä, tai muutenkaan ei ollut juuri isompia ongelmia minkään paikan kanssa. No täytyy kyllä sanoa, että ne jyrkät ylämäet alkoi minulla painaa reisissä jo yllättävän nopeasti. Vaikka mäet olivat lyhyet, niin reidet ei niitä oikein kantanut kunnolla. Yöllä siis reisiä alkoi jo hapottamaan ja väsyttämään mutta muuten (vatsaa lukuunottamatta) olo oli ok.

Noin kahden aikaan jouduin pysähtymään taas lyhyen tauon, kun monot oli ihan märät ja jalkoja alkoi kylmämään. Kävin vaihtamassa alaosan kerraston ja monot, sitten heti takaisin ladulle.

Kello kahden ja neljän välissä vatsan turvotus ja ällöttävä olotila paheni. Neljän jälkeen kierrosten väleillä ottamani vedet tai geelit tuntuivat jäävän ylävatsaan jumiin ja oli hieman jo oksettava olotila. Alun perin oli tarkoitus, että ladulla olisin kuuteen asti, jolloin oli aamupuuron aika. Jouduin kutenkin menemään lepäämään noin viiden aikaan. Yritin vessassa saada helpotusta vatsaan, mutta mitään ei kulkenut mihinkään suuntaan. Päätin ottaa vettä, vaihtaa kerrastot ja mennä pitkäkseen siihen asti kun saa aamupuuroa. Vaakatasossa vatsa tunti ajoittain tosi huonolta. Tuntui että tulee oksennus, mutta vessassa käydessä ei mitään kuitenkaan tullut. Torkahdin sitten noin puoli kuuden ja kuuden välillä muutaman hetken ja sen jälkeen siirryin puurolle. Puuroa väkisin sisään ja vettä myös. Vielä hetki tunnustelua mitä vatsassa tapahtuu ja noin seitsemän aikaan pääsin takaisin ladulle. Parin tunnin tauko oli harmittava takaisku. Motivaatio laski tämän vuoksi aikapaljon. Aikaa oli paljon jäljellä, olotila ei ollut mikään hyvä ja olin jäänyt muutamasta kisakumppanista ratkaisevasti taukoni aikana. Myös tavoittelemani 240 km vaikutti kaukaiselta sillä hetkellä.

Tunnit 13 -  18 (klo 7:00 - 12:00)
Ensimmäiset kierrokset tuntuivat yllättävän hyvältä. Vauhti oli reipasta ja mielialakin alkoi nousta.  Sitten alkoi jo yöksi luvattu räntäsade. Satoin senverran rankasti, että ladulle tuli parin sentin kerros märkää uutta lunta. Vauhti hidastui, suksi ei enää luistanut ja käsillä täytyi tehdä enemmän töitä. Kädetkin alkoivat olla jo aika puhki eikä käsillä jaksanut pitkään yrittää rimpuilla. Taas alkoi olo heikentyä, vastaa koski ja oksetti, mieliala laski, kärkeä en saanut enää kiinni ja tavoitekin näytti siinä säässä hyvin. Lopetin palautusjuoman ottamisen aamupuurolle, koska tuntui että se aiheuttaa vatsaongelmaa.
Jalanpohjat särkivät todella pahasti, reidet olivat aivan puhki ja harkioita koski. Meno alkoi siis olla jo enemmän selviytymista kuin hiihtämistä. Tässä vaiheessa tuli moneen kertaan todettua, ettei tälläisessä touhussa ole mitään järkeä ja etten koskaan enää tälläisiin 24 h tapahtumiin osallistu =)  On oikeastaan vaikea kuvata kuinka syvällä olotila tässä vaiheessa oli, ainut hieman positiivinen asia oli että ei pahasti nukuttanut, mutta muuten oli synkkä ja kipeä olo.

Päätin pysähtyä jo ennen yhtätoista lounalle. Tauolla en pitänyt enää kiirettä, vaihdoin koko kerraston ja monot, sekä söin makkarakeittoa rauhassa. Tauko kesti noin tunnin. Sijoitukseni oli sillä hetkellä neljäs ja pari kilpailijaa oli vain kierroksen tai kaksi perässäni. Kolmanteen sijaan olin jo useamman kierroksen perässä, joten palkintosijat olin jo menettänyt aamun parin tunnin tauon vuoksi.

Tunnit 17 - 22 (klo 12:00 - 16:00)
Makkarakeiton jälkeen vatsa alkoi hieman parantua. Ajoittain sinne särki ja välillä juoma tuntui jäävän ylävatsaan kiertämän, mutta ilmeisesti nyt nesteet imeytyivät jo paremmin. 12 aikaan räntäsade rauhoittui, mutta sitten alkoi tuulla kohtalaisen voimakkaasti. Vastatuuli osuudet olivat oikein ikäviä, pienetkin asiat muuten harmittaa aika paljon tässä väsymystilassa =).
Kisajärjestäjä ymmärsi ajaa latukoneella ladun kuntoon sateen jälkeen ja sitten latu liippaantui aivan jäiseksi. Loppu ajan kilometrit taittuivat nopeasti, vaikka voimat oli jo ihan lopussa.
Fiilis oli loppuajan ihan hyvä, vaikka mitalleista en taistellutkaan niin oman tavoitteen saavuttaminen näytti jo hyvältä. Hiihtelin rauhassa ja osan matkaa kaverin Arin kanssa (joka sijoittui toiseksi). Loppuaikana matka eteni suurelta osin tasatyönnöllä kun perinteisen ura oli liippaantunut ihan kiiltäväksi ja liukkaaksi. Vapaan latu oli myös jäinen mutta väsyneillä ja särkevillä jaloilla oli ajoittain hankaluuksia pitää suksi linjassa ja epätasainen alusta rasitti jo entisestään särkeviä jalkoja.

Noin 14:00 aikaan alkoi vasen ranne oikutella. Vasemman käden rystyset olivat jo kipuilleet aamulla, mutta nyt kipu voimistui ja vihloi kun toin kättä takaa eteen. Myöskin rystysien kipu voimistui, joka heijastui kipuna kun sormilla puristi sauvasta käden eteenheilahduksen loppuvaiheessa.

Olin jo ennen starttia päättänyt, että mitään paikkoja en riko tässä tapahtumassa, jotta pääsen jatkamaan harjoittelua mahdollisimman pian. Siinä 14 jälkeen aikaan pidin tauon, kävin syömässä sämpylää, pähkinöitä ja suolakurkkuja. Katsoin tilanteen muihin kilpailijoihin nähden ja totesin, että vielä pari kierrosta on kierrettävä, jotta varmistan neljännen sijan. Odottelin Arin saapuvan kierrokselta ja hiihdin hänen kanssa vielä pari kierrosta. Energia ja olotila oli, ranteen, jalanpohjien ja hartioiden kiputiloja lukuunottamatta hyvä. Johtui varmasti monesta tauosta aamupäivällä. Matkaa olisi voinut oikeastaan jatkaa jos ranne ei olisi kipeytynyt niin ikävästi. Jos takana olisi ollut lähempänä muita kisailijoita olisin varmaankin hiihtänyt vielä pitempään.

Noin neljän aikaan iltapäivällä olin oman suoritukseni tehnyt. Sija 4 varmistettu.

Nyt jälkeen päin olen miettinyt, että mistä vatsan oireilut taas johtuivat. Samat ongelmat, joskin vielä pahempana, oli edellisellä kerralla muutama vuosi sitten. Alussa tein virheen kun join aivan liian vähäsen. Uskon että se osaltaan pahenti vatsan tilaa ja vaikeutti energian imeytymistä. Vähäiseen nestemäärään kun yhdisti palautusjuomat ja proteiinimäärän johon en ollut tottunut kuin yhdessä testiharjoituksessa, todennäköisesti aiheutti nämä vaikeudet.

Jos vielä joskus lähden tälläiseen leikkiin uudestaan, on proteiinin ja palautusjuoman käyttö testattava aikaisemmin pitkällä harjoituksella (min 8 tuntia), jotta vatsan reagoinnin kisatilanteeseen, voi oikeasti nähdä. Myös veden juontia on ensi kerralla varmistettava, että tulee riittävästi juotua.

Palautuminen
Lauantai iltana olin aivan seis. Silmät eivät enää pysyneet auki ja torkuin ensiksi telkkarin äärellä, jonka jälkeen ajoissa nukkumaan. Väsymystä jatkui oikeastaan tiistai aamupäivään asti. Muutenkin yleisolotila oli vielä maanantainakin vähän samanlainen kuin olisi ollut krapulassa. Sunnuntai maanantai välillä varpaat olivat oudon puutuneet ja ranne kipeä, mutta ne onneksi menivät jo ohitse maanantain aikana. Reidet olivat vielä todella väsyneet keskiviikko-torstai akselille asti. Töissä rappusia kävellessäkin jalat hapottivat =)
Nyt viikon palautumisen jälkeen tein kevyen traineri treenin ja ihan kohtuulliselta tunti. Enköhän tässä peruskestävyystreenin pääse hyvin jo ensiviikolla käsiksi ja seuraavalla viikolla yritän kokeilla miten kroppa reagoi tehoihin.

Nyt jälkeen päin voin todeta, että hölmöläisen homma tälläinen on, en voi suositella kenellekkään =)