Ironman Frankfurt 2016 kisaraportti

Hieman yli viikko sitten oli omalta osaltani tämän vuoden pääkilpailu, Ironman Frankfurt 2016. Olin kilpailun jälkeen lomareissulla perheenkanssa, joten raportin kirjoittaminen viivästyi hieman. Olen kuitenkin paljon pohtinut millä tavalla tämän kilpailun raportin kirjoittaisin, tämä oli kuitenkin aika "monivivahteinen" harjoittelu, valmitautuminen ja kilpailu.

Harjoittelu ja valmistautuminen
Viime syksynä harjoitusohjelman runkoa laadittaessa asetin itselleni myös tavoitteen, sub 10 h. Tietysti kisapäivän olosuhteet jne muuttavat tilannetta, mutta ennätystä lähdin tavaoittelemaan. Harjoituskausi meni talvella ihan hyvin ja pysyin pääsääntöisesti terveenä. Perinteisesti harjoituskaudella minulla on aina tunne että en treenaa tarpeeksi, tämäkään vuosi ei tuonut siihen poikkeusta. Pyörä tulokset paranivat testeissä kokoajan sekä uinti tuntui olevan hyvällä tasolla jo kevät talvella, juoksuakin pystyin ylläpitämään aikaisempia vuosia paremmin talven aikana.

Huhtikuun lopussa sitten ensimmäinen takapakki, kun akilesjänne kipeytyi. Siitä seurasi kuukauden jouksutauko, ja senkin jälkeen juoksulenkit olivat 5-9 km pitkiä. Käytännössä ehdin ennen kilpailua tehdä kolme ~10 km lenkkiä (joista yksi Vantaa triathlon juoksuosuus) ja yhden "pitkän lenkin" ~18 km. Huhtikuun alun jälkeen juoksukilometrejä oli kertynyt yhteensä 185 km, eli todella minimillä valmistautuminen Ironman maraton osuudelle.

Keväällä harjoituskilpailut ja kovat treenit antoivat mukavasti uskoa uinnin ja pyöräilyn tekemiseen. Pyörässä tänä vuonna olin saanut ihan eritavalla jalat toimimaan, enää en niin helposti hapottanut reisiä hajalle ja pyöräilyn jälkeen juoksuun lähdöt tuntuivat aikaisempia vuosia paremmalta.

Kisaviikko
Kisa viikkoa edeltävällä viikolla perheessä kaikki muut olivat vuoron perään flunssalla. Minä pyrin kaikella mahdollisella välttämään taudin, käsienpesua, vitamiinejä, buranaa, nukuin sohjvalla jne. Onneksi vältin flunssan ja kisaviikolle lähdettiin ihan hyvästä tilanteesta. Kisaviikolla jouduin käymään töissä maanantai - keskiviikko välillä. Iltaisin hoidin tavaroiden pakkailua, pyörälaukun hakua yms.

Keskiviikkona sitten työpäivän aikana alkoi oikeaan polveen tulla omituista jomotusta. Illalla tavaroita pakatessa sitten totesin, että nestettähän siellä polvessa on, voihan perhonen. Oikea polvi on minulla aikoinaan vaivannut, siitä leikattiin kierukka ja polvi lumpio on käynyt moneen kertaan sijoiltaan. Mutta polvi ei ole vaivannut viimeisen kymmenen vuoden aikana ollenkaan.

Torstain aikana matkustaessa Frankfurtiin polvi turposi jo todella ikävän paljon ja käveleminenkin oli hankalaa. Ei siinä mitään kipua ollut, mutta neste polvessa aiheuttaa sen, että paineen tunnetta tulee polveen varsinkin jos sitä yrittää taittaa. Torstaina kävin rekisteröinnin hoitamassa ja tiedustelemassa järjestäjiltä mistä voisi löytää tähän hätään lääkäriä. Joitain vinkkejä sain fysioterapeuteista tms. Lopulta löysin netistä meidän majapaikan läheltä urheilulääkäriaseman. Sinne sitten perjantai aamuna kyselemään ehtivätkö katsoa polveani. Polvi röntgenkuvattiin ja ultrattiin, näiden kuvauksien ja jalan "vääntelyn" perusteella ei polvessa ollut havaittavissa mitään isompaa vahinkoa. Polvilumpio ei ole, turvotuksesta johtuen, aivan keskilinjassa, joka johtunee aikaisempian vammojen löysentäneistä nivelsiteistä. Sain samalla hoitoa polveen, ensin sähköä kahdella eri tavalla ja vielä syväkylmää (gryofrost). Nesteitä ei poistettu piikillä, tai laitettu kortisonia, koska kilpailu oli alle kahden vuorokauden päässä ja piikitys voi aluksi aiheuttaa lisä-ärsytystä, ennen kuin lääkeaine alkaa vaikuttamaan.

Lisäksi sain parilta facebook kaverilta, sekä ystävälliseltä ortopedia tukiliike myyjältä, luonnon hoitovinkkejä polven nesteen poistamiseksi. Pidin öisin polveni mitä eriskummallisimmissa hauteissa =), lisäksi päivisin aina kun mahdollista kylmää ja kohoasentoa. Näillä avuilla polven nestemäärä pieneni mutta ei lähtenyt aivan kokonaan kisa-aamuun mennessä.

Minä ja innokkaat kannustajat valmiina kisaan =)

Lauantaina kävin viemässä pyörän ja luovutin T1 ja T2 pussit. Kävin myös uimassa kisareittiä ilman märkäpukua, katsoin suuntaukset ja yritin edes vähän saada kroppaa heräteltyä viime päivien hiljaiselosta.

Feltti valmiina taas tositoimiin.

Seuraavan aamun kala-allas =)

Kisa-aamu
Heräsin jo noin 3:30 ja söin tuhdin aamupalan helposti sulavaa ruokaa (paahtoleipää, jugurttia, vanukasta, sosetta proteiinijauholla, mehua, banaani). Ja laitoin kisavaatteet päälle. Yö oli aika viileä joten laitoin coretex kuorivaatteet ja sitten pussi niskaan ja bussikuljetukseen joka vie uinnin starttiin. Olinkin jo ensimmäisessä bussissa ja jouduin odottelemaan jonkin aikaa ennen kuin avasivat klo 5:00 pyörän vaihtoalueen. Odotellessa tuli vaihdettua tunnelmia seuralaisten kanssa.

Pyörän renkaiden pumppaukset, muutaman geelin teippaus pyörään ja vessajonotukset. Sen jälkeen uintiverryttelyyn.

IM Frank, Uintiosuus
Uinnin lähtö oli rolling start tyyppisesti, uimareita päästettiin noin 6 muutaman sekunnin välein veteen. Olin asettautunut ensimmäiseen lähtökarsinaan loppupäähän (< 1h). Uinti lähti ihan ok liikkelle, kuitenkin taas kisajännitys aiheutti sen että lähdin hieman liian kovaa. Kaikki muutkin tuntuvat aloittavan hieman "ylikovaa" joten itsekin siinä huomaamattaan innostuin liikaa. En saanut rentoa vetoa ja hengitystä aikaiseksi, joten hiljensin ihan kunnolla vauhtia jotta saisin rauhoitettua tilanteen. Hetken hidasteltuani (ja uintipoijuna muille oltuani) aloitin uinnin ns uudelleen ja nyt tuntui jo hieman paremmalta. Noin 1,5 km jälkeen on lyhyt maissa kääntymis paikka ja sen jälkeen pitempi toinen lenkki. Toiselle lenkille sain jo ihan eritavalla  otetta uintiin ja sitten alkoi ohittelu. Uinti sujui hyvin loppuun asti, viimeisen suoran siksak uintia lukuun ottamatta. Aika 1:00:54 jäi 55 sekunttia tavoitteesta. Olisin päässyt tavoitteeseen ilman alun hätäilyä. No mutta ihan hyvät fiilikset oli jatkaa!

IM Frank, Pyöräosuus
Pyörän alku oli tarkoitus ottaa ihan rauhallisesti. Tasata syke ja juoda electrolyytti vettä jota olin laittanut tangon juomapulloon. Jostain syystä kellonin ei tunnistanut wattipolkimia ja jouduin kalibroimaan mittaria vauhdissa (joka ei muuten onnistu kovin hyvin ilman alamäkeä kun pitää olla polkematta) ja jälkeen päin katsoessa ei kalibrointi onnistunut oikein, vasen jalka olevinaan 33 % tehosta, ei pidä paikkaansa. Alussa oli myös aivan älyttömästi porukkaa kasassa, ensimmäinen 10 km pyöräilin ison ryhmän perässä, jossa osa meni kolmen rinnan. Keskustan jälkeen ohitin ryhmän ja lähdin omaa vauhtia polkemaan.

Noin 20 km jälkeen oli ensimmäinen kunnon ylämäki, ja siinä porukkaa meni ohi todella paljon, itse maltoi mielen lähteä perään vaan otin vielä hyvin rauhallisesti ylämäkiosuudet. Alamäet oli sitten todella vauhdikkaita, osa alamäistä jopa niin vauhdikkaita että meinasi ruveta ihan jännittämään =). Huippunopeus näytti gps mukaan olleen 75 km/h. 20 km jälkeen oli ensimmäinen juottopaikka josta oli tarkoitus ottaa urheilujuoma ja geeli. No missasin urheilujuomapullon kun edelläajavat ottivat kaikki pullot ja viimeistä puolloa en aivan saanut kiinni, virhe numero yksi. Minulla oli enää arviolta 2-3 dl electrolyytti juomaa ja seuraava paikka urheilujuomaa oli jossain 50 km kohdilla.

Pyöräosuuden pohjoisimpaan paikkaan Freidberg:n oli ylämäkivoittoista mutta myötätuulta ja vauhti oli yllättävänkin hyvää. Friedbergkin juottopaikalla jouduin pysähtymään bajamajassa, hieman vatsa tuntui olevan sekasin (ehkä edellisten päivien buranat vaikuttaneet tähän?)

Ohi mennään että heilahtaa ;)

Olin ajatellut että takaisin tullessa pitkiä alamäkivoittoisia peltoteitä pääsee tyrkkäämään oikein kivasti sellaista 40-50 km/h, mutta sehän oli kaikkea muuta. Vastatuuleen alamäkeen 30 km/h ja sai tehdä töitä. Ensimmäisen kierroksen vastatuuliosuuden otin liian kovaa, se oli virhe numero kaksi. Näillä vastatuuli osuuksilla muodostui myös aika suuria ryhmiä. Osa kilpailijoista ei vain osaa myös ajaa. Ajetaan kolmen rinnan pitkän aikaa, jäädään vasempaan reunaan ajamaan ohituksen jälkeen ja peesataan aivan röyhkeästi. Onneksi moottoripyörä seriffejä oli liikkeellä riittävästi ja pyrkivät hajoittamaan ryhmiä sekä antoivat kyllä rangastuksia (joskin vielä enemmän olisi voinut antaa), jokaisella penatly box:lla oli aina pari kolme seisoskelemassa.

Ensimmäisen kierroksen lopussa oli perhe kannustamassa Bad Vibel kylässä "Heartbrake Hill" ylämäen alkuosalla, tässä ylämäessä oli aivan huikea määrä porukkaa kannustamassa, tuli ihan kylmän väreet ja tässä mäessä ei voinut olla hymyilemättä =)

Kannustajille läpsyt ja matka jatkuu!

Toiselle kierrokselle lähtiessä jaloissa oli jo väsymisen merkkejä ja ylämäet tuntuivat entistä vaikeammilta, muuten olo oli hyvä ja virkeä, sekä sain nyt juotua riittävästi sekä urheilujuomaa että geelejä/patukoita. Toinen kierros meni hyvin kokonaisuudessaan, sain maltettua mielen lähteä kiristämään vauhtia ja sain säästeltyä jalkoja juoksuun. Aivan pyörän loppuosuudella alkoi sataa vetta ja kaupunkiosuudella otin ihan rauhassa jonon perässä, ei ollut enää tarve lähteä ohittelemaan vaikka ajettiinkin aika "hitaasti".

Aurinko paistaa niin mikäs siinä mennessä.

Pyöräaika 5:09:07, oli juuri sitä mitä olin ajatellutkin.

IM Frank, juoksuosuus
Vaihdossa laitoin vaseliinit varpaisiin ja kainaloon sekä nänneihin, jotta välttyisin hiertymiltä. Polveen kevyttuki päälle ja sitten juoksemaan. Ensimmäiset kilometrit tuntuivat hyvältä. Aikaisempiin täyden matkan juoksuosuuksien alkuun verrattuna jalat tuntuivat paljon tuoreemmilta. Lähdin rohkeasti juoksemaan 5:10-5:30 min/km vauhtia, jolla loppuaika olisi lähellä ennätystä (10 h alituksen sai jo unohtaa). Juoksu kulki ihan kivasti ensimmäisen 15 km. Tämän jälkeen kävin ensimmäisen kerran bajamajassa juoksuosuudella, hieman enemmän vatsa sekaisin, vielä ei isompaa huolta.

Juoksun alussa veilä hymyilyttää =)

15 km jälkeen vauhti alkoi pikkuhiljaa hiipumaan mutta muuten ei ollut isompia ongelmia. Kuitenkin jokainen kilometri tästä eteenpäin alkoi tuntua pahemmalta ja pahemmalta. Puolimatkan jälkeen alkoi jalkojen lihakset kipeytymään pahasti, yritin ottaa suolatabletteja, geeliä ja urheilujuomaa jos ne auttaisi, mutta ei. Aikatavoitteet oli mennyt, joten tavoite muuttui maaliin pääsemiseksi, tämä oli henkisesti aika paha, koska sallin itseni kävellä ja sitten matkanteko oli todella hidasta. Viimeiselle 10 km kierrokselle lähtiessä jalat olivat jo aivan rikki, jokainen juoksuaskel oli yhtä tuskaa, pystyin juoksemaan lyhyitä pätkiä kovasti tsemppaamalla ja sitten oli taas käveltävä. Jalkaongelmien lisäksi alkoi vatsa oireilemaan pahemmin, nesteet hölskyivät vatsassa sekä vatsaan kivisti, joiduin pystähtymään viimeisen kierroksen aikana vielä pari kertaa bajamajaan. No maaliin menisin vaikka kävellen, mutta täytyy sanoa että oli henkisesti aika raskas 10 km.

Nyt jo melkein itkettää =)

Lopulta viimeiset kilometrit ja loppusuora häämöttivät, käännyin maalisuoralle, jossa oli väkeä todella paljon ja tunnelma aivan mahtava. Jalkojenkin kipu unohtui ja pystyin juokseman ihan reippaasti maaliin. Loppusuoralla ja siinä tunnelmassa meinasi tulla tippa linssiin, olin vihdoin maalissa tämän huikean seikkailun jälkeen. Juoksuosuuden aika 4:21:39 on aivan karmea, mutta lähtökohdat huomioiden hyvä että maalissa.

Huh, vihdoin maalissa!

Kokonaisaika vaihtoineen oli 10:41:29.
Tämä oli minun täyden matkan kisoista hitain aika, mutta täytyy sanoa että oli myös raskain sekä tunteikkain kokonaisuudessaan, kevään ja kisaviikon tapahtumien sekä kisan viimeisien kilometrien osalta. Pieni pettymyksen siemen kaivertaa että ei pystynyt mennä kovempaa mutta kyllä ajan kanssa ajatellen täytyy olla tyytyväinen että yleensäkin pystyin olemaan viivalla ja suorittamaan kisan loppuun.

Suihkun jälkeen menin syömään, mutta jo muutaman palasen jälkeen vatsa sanoi sopimuksensa irti, taas bajamajaan ja aivan karmea olo. Ei auttanut kuin lähteä raahautumaan pyörän ja tavaroiden hakuun ja majoitukseen. Harmitti kun en pystynyt vaihtamaan kuulumisia ja fiilistememään seurakavereiden kanssa. Majoitukseen matka tuntui turhan pitkältä kun vatsakivut tulivat aaltoina, lopulta pääsin makuulleen lepäämään. Jonkin ajan levättyä jouduin käydä vessassa oksentamassa, vatsa oli loppumatkasta mennyt täysin lukkoon eikä mitään imeytynyt. Luulen että pyöräilyosuuden virheet kostautuivat, alussa liian vähäinen nesteen saanti ja siihen perään hieman liian kovaa menty osuus teki varmasti oman vaikutuksen lopun vaikeuksiin. No tyhjennys helpostti hieman ja pystyin syömään vähän jäätelöä ja sen jälkeen jo nukahdinkin...

Nyt ajatuksen kääntynyt jo ensivuoteen ja miettimiseen missä seuraavan kerran itsensä laittaisi likoon. Tänä vuonna on vielä Turun puolimatkan kilpailu (Challenge Turku), johon mennessä yritän saada polven juostavaan kuntoon. Toivottavasti siellä ollaan pirteänä viivalla ja saisi ehjän suorituksen, katsotaan kuinka käy!