Ironman Mallorca 2021

Miten päädyin Mallorcalle?

Lähdin Ironman Mallorcalle vähän yllättäin kun Kööpenhaminan kilpailu elokuussa meni pieleen. Halusin lähteä hakemaan kunnon mukaista suoritusta enkä päättää kautta keskeytykseen. Kööpenhaminan jälkeen pidin viikon todella kevyttä, tein muutamaman PK1 treenin, jotta sain elimistön taas käyntiin. Vielä toisella viikolla tehtiin PK painotuksella, mutta sen jälkeen sai pari viikkoa tehdä ihan kunnolla treeniä. Juoksu ja pyörätreenit kulkivat yllättävänkin hyvin, uintiin palaaminen otti pidemmän aikaa, koin hieman heikoksi motivaation tehdä allastreeniä. Viimeiset viikot ennen Mallorcan kisaa kuitenkin uinninkin osalta löytyi hyvä ja luottavainen vauhti, joten hyvillä mielillä lähdin reissuun.

Treenit kohti IM Mallorcaa

Vuoden treenit olivat sujuneet oikein hyvin. Teemu Lemmettylä laati minulle treeniohjelmat, joita pyrin sitten parhaani mukaan noudattamaan. Sain olla terveenä ja polvi kesti juoksua todella hyvin. Tästä vuodesta muodostui kaikinpuolin hyvä treenivuosi. Olin saanut selkeästi nostettua tasoa kaikissa lajeissa. Kävin myös juoksemassa HCR puolimaratonin kaksi viikkoa ennen Mallorcan kisaa ja sieltä tuli iso parannus puolimaratonin aikaan, uusi ennätys siltä osin on 1:30:09.

Kokonaistreenimäärä tänä vuonna oli ennen Mallorcan kisaa noin 373 tuntia, joka tarkoittaa keskimäärin 9,1 h/vko. Treenimäärä taisi hyvin lähelle samaa luokkaa kuin viime vuonna. Tänä vuonna tuli ajettua paljon enemmän PK ajoakin trainerilla, joka harjoitusvastuksellisesti on hieman rankempaa kuin ulkona ajaminen. Hyvä treenivuosi jokatapauksessa.

Alla olevassa kuvassa treenien painotus suhteessa erilajien osalta:

Kisa viikko

Lähdin tällä kertaa poikkeuksellisesti kisareissulle vaimon kanssa kahdestaan. Lapset jäivät kotiin siskon ja mummon hyvään huomaan. Lensimme Mallorcalle torstaina ja oltiin kisakylässä Alcudiassa iltapäivällä. Meidän majoitus oli aivan kisareitin vieressä, noin 100 m päässä vaihtoalueesta ja uinnin startista. Torstaina oli enää kisa rekisteröinti ja lyhyt uinti ennen auringonlaskua.

Perjantaina sitten lähdettiin ajamaan pyöräreittiä autolla ja mukana matkassa Laura Jalasto, joka myös kisaa Lauantaina. Ajettiin ensi iso Lluc luostarin nousu autolla ylös ja sen jälkeen hypättiin pyörän selkään, jotta saatiin testata alamäkiosuus. Minulla ei ole serpentiini laskuista aikaisempaa kokemusta, joten oli hyvä käydä kokeilemassa kuinka niihin mutkiin ajetaan.

Perjantai iltapäivällä sitten enää kevyt lounas ja pyörän sekä kisatavaroiden check in. Illalla vielä kisaenergioiden laittaminen valmiiksi ja ajoissa nukkumaan.

Kisa

Oli oikein virkistävää kisa-aamuna herätä starttipaikan välittömässä läheisyydessä. Sain nukuttua kohtalaisen hyvät unet ja heräsin vähän ennen neljää. Kevyt jugurtti, vanukas ja gluteeniton näkkäri aamupala ja kahvia parikuppia, sekä urheilujuomaa lisäksi vielä puoli litraa. Kuuden aikaan sitten pääsi vaihtoalueelle laittamaan pyörään energiat, pumppaamaan renkaat ja varmistamaan varustepussien sisällöt. Sen jälkeen ehdin vielä hetkeksi kämpille loikoilemaan ennen starttiin lähtemistä.

Uinti

 

Uinti välimeressä Alcudia rannalla oli aivan upea. Ranta on kohtalaisen suojainen eikä siihen pääse tuulemaan, jos tuulensuunta ei ole ihan suoraan idästä. Aamu oli aika tyyni ja aurinko alkoi nousta uintistartin aikaan. Menin alle 60 uintiryhmän loppupuolelle ja ajattelin sieltä löytyvän sopivaa uintipeesiä. Uinti lähtikin aika hyvin liikkeelle. Hieman kesti löytää sopivaa uintilinjaa, kun ohiteltavia oli yllättävän paljon ja moni meni myös minun ohitse. Löysin lopulta rennon rytmin ja hyvän vedon sekä fiilis oli oikein hyvä. Uinti oli kahdella kierroksella ensimmäisen kierroksen jälkeen aussi exitissä katsoin kelloa, noin 28 min, jess hyvin menee. 

Toisella kierroksella tuli sitten ruuhkaa huomattavasti enemmän. Mallorcan kisassa oli täyden matkan lisäksi puolimatka, joka starttasi noin puolituntia täyden matkan kisaajien perään. No puolimatkan kisaajia oli sitten paljon edessä, monia ohiteltiin ja osa ui kovempaa ohi, jopa selänpäältä. Tästä huolimatta pidin omaa rytmiä ja liukua yllä ja mietin vain, että ei tässä mikä hätä ole, nopeasti mennään ja rennosti eteenpäin. Lopulta rantauduin ja kello näytti 57:56. Ennätysuinti, hieno startti päivään.

Pyörä

Mallorcan pyöräreitti on mäkinen, varsinkin jos vertaa Tallinnan tai Köpiksen pyöräreitteihin. Tästä kisasta ei ollut odotettavissa ennätysaikaa pyöräosuudella.

Pyöräreitti alkaa noin 10 km tasaisella jaksolla Port de Pollenca kylään ja siitä alkaa loiva ylämäki Pollenca kylän ohitse. Alku lähti kulkemaan heti oikein hyvin ja jalka tuntui vahvalta. Pyöräilijöitä oli melkein ruuhkaksi asti ja ajoittain oli mahdotonta pitää sääntöjen mukaista 10 m etäisyyttä edessä olevaan pyöräilijään. Sopivan reilun 20 km verryttelyn jälken alkaakin päivän pihvi, nousu Lluc luostarille. Ensin noustaan noin 7,5 km 7% keskijyrkkyydellä ja tämän jälkeen mäen päällä ylös alas noin 6 km matkan. Nousun menin suunnitellun mukaisesti ns. yliteholla, jottei ylämäessä ihan kävelyvauhtia edettäisi. Jyrkän nousuosuuden keskiteho oli 277 w kun muuten pyöräosuuden keskitehotavoite on jossain 240w paikkeilla.

Oli upeat maisemat!

Ylämäkiosuuden jälkeen pääseekin nauttimaan vauhdikkaasta yli 10 km laskuosuudesta jossa on serpenttiini mutkaa kolmessa eri jaksossa. Ennakoon pelkäämäni vesisade ei onneksi tullut paikalle ja pääsimme laskemaan alamäen turvallisesti kuivalla kelillä. Jyrkemmän osuuden jälkeen matka jatkui alamäkivoittoisena aina noin 90 km saakka. Välillä oli oikein mukavia pitkiä loivia alamäkiä joissa sai paahtaa menemään, pääalas, hartiat suppuun ja antaa mennä!

Toinen puolisko reitistä oi kaakkoispuolella Alcudia kylää. Kaksi kierrosta vaihtelevaa reittiä. Ajoittain oli todella huonoa päällystettä ja pullot lenteli minne sattuu ja ajoitain hyvää suoraan pätkää ajaa. Mäkeäkin tälle osuudelle oli ihan riittämiin jo ensimmäisen puoliskon pehmentämille jaloille.

Noin 100 km jälkeen tunsin jalat ensimmäisen kerran väsyneeksi kun ylämäessä tipuin ryhmästä. En pystynyt laittamaan ylämäkeen enää sitä 300 w tehoa vaan oli pakko pysytellä siellä lähempänä aerobisen kynnyksen 250w tehoa. Tämän vuoksi ajoinkin toisen puoliskon isolta osalta yksin ja tiesin kyllä matkan edetessä, että tämän päivän urakka tulee olemaan rankemman puoleinen juoksussa. Otin energiaa suunnitellusti sisään ja muistin ottaa suolaakin riittävästi. Näin jälkeenpäin ajatellen veden juonti oli liian vähäistä, joka konkretisoitui juoksuosuudella. Pyöräosuudella oli järjestäjillä sellaisia perinteisiä kaupan juomapuolloja, jotka meni ihan ryttyyn eivätkä pysyneet ohjaamon pullotelineessa juuri ollenkaan ja satulan takana olevaan telineeseen kun niitä yritti tunkea, kesti siinä turhauttavan kauan.

Noin 130 km jälkeen oli pakko hieman laskea tavoitetehoja, jotta juoksusta selviäisin hengissä. Otin vikat kympit maltilla ja energiaa sisälle mahdollisimman paljon ilman vatsan täyttymistä. Pyöräaika oli lopulta 5:04:03, joka oli nopeampi kuin oli alunperin ajatellut. Pohdin ennakkoon että 5:10 tällä reitillä on kova aika.

Juoksu

Vaihtoalueella päivän juoksun pläni alkoi selkeytyä. Tänään on tavoite päästä juosten (edes hölkäten) maaliin. Sukkia pukiessa jalkaan vasemman jalan etureisi kramppasi, no vaistomaisesti yritin vähän sitä venyttää niin sit nappasi takareisi kiinni. Ai että tää on kivaa! No jotenkin sain sukat ja kengät jalkaan, sitten lippa ja aurinkolasit sekä energiat ja suolat taskuun, eikun menoksi.

Juoksu lähti ihan tyhjillä jaloilla liikkeelle. Tuli vahvasti mieleen ensimmäinen IM kisa Köpiksessä, jolloin jalat tuntuivat vähän samalta. Onneksi Mallorcan juoksureitti on täysin tasainen, joten kyllähän sitä juosta pystyy jos vaan jalkoja kykenee vähän nostella eteenpäin.

Ensimmäiset kilometrit ja aurinko paahtoi täydeltä taivaalta, todella kuuma. Ensimmäinen juottopaikka oli vasta jossain 3 km kohdalla ja olo oli aika tukalan kuuma ja janotti paljon. Sääennustuksen puolipilvinen ja sateinen keli ei sitten toteutunut ollenkaan vaan meillä oli mitä ihanin auringonpaiste juoksun aikana =) No keli on kaikille sama. Ensimmäisestä juottopaikasta lähtien vettä päälle paljon, jotta viilentää olotilaa, juomaksi pääasiassa kokista. Ensimmäisen kierroksen lopussa olotila oli kohtalaisen heikko, nestehukan oireita huomattavissa, jotka juontui todennäköisesti pyöräreitillä ottamastani liian vähäisestä nesteestä. Tässä vaiheessa kävi ensimmäisen pelkäsin, että mitenhän pääsen maaliin asti.

Ville Keränen oli kannustamassa ekan kierroksen lopulla ja antoi eritäin hyvän muistutuksen, tihennä askelta ja hyvä ryhti. Tämän jälkeen keskityinkin askeleen tiheyteen ja sain rullaamaan sen paremmin. Toisella kierroksella olotila koheni ja vauhtikin pysyi nätisti kohtalaisena. Toisen kierroksen loppupuolella kävi jopa mielessä, että tässähän tehdään vielä vahva loppujuoksu ja ehkä jopa negatiivinen jälkimmäinen splitti maralle. Pienenä lisähaasteena oikean jalan pohjassa alkoi hiertää ja sehän tiesi rakkoa. Todennäköisesti täysin märät jalat ja mahdollinen kulkeutunut rantahiekka tämän aiheutti. No onneksi kipu oli siedettävä ja pystyin jatkamaan ilman, että jalkapohja olisi hidastanut missäänvaiheessa matkantekoa.

Ironman on kuitenkin sen verran pitkä reissu, että mutkia mahtuu matkalla monta ja niin minullekin. Kolmannen kierroksen puolessa välissä alkoi taas olotila heiketä nopeasti, aloin voida pahoin ja ajatus harjaili. Katja rakkaalle annoin pusun jossain 37 km kohdalla ja huomasin kun pysähdyin paikalleen, että päässä huimaa ja pyörii. Taas ihmettelin, että jos olo pahenee niin enhän mie kohta pysy pystyssä. Seuraavassa juottopisteessa pysähdyin, kaksi kokista juomaa ja vettä lisäksi, lisäksi kävelin jonkinaikaa että olo helpottaisi. Sitten vaan taas tossua toisen eteen ja juosten.

Nyt heikottaa

Pystyin viimeisellä kierroksella haasteista huolimatta pitämään vauhdin juoksuna ja juottopisteet kävelin kunnolla juoden. Kilometrit tuntuivat todella pitkiltä ja matka eteni ajoittain kuin hidastettuna, mutta juoksin silti ja aloin jo olla varma että maaliin mennään. Vielä viimeisellä juottopistellä 2 km ennen maalia otin juomaa ja jokusen kävelyaskeleen, sitten alkoi olla tunteikas olotila. Matka lyheni kokoajan ja maali lähestyi. Ai että sitä fiilistä! Pientä kiihdytystä viimeiselle kilometrille ja viimeinen tiukka mutka punaiselle matolle. Paul Kaye oli toivottamassa Harri You Are an Ironman! Maratonin aika lopulta 3:53:08

Jess. Se oli siinä!

Hyvä fiilis vaikka kaikilta osin kisa ei mennytkään täydellisesti. Maratonaika oli 3:53 ja kokonaisloppuaika 10:03:55. Tähän olen täysin tyytyväinen joskin aika ei sinänsä kerro mitään todellisesta suorituksesta. Vuosi sitten IM Tallinnan meni minulla 9:51, mutta sanon kyllä rehellisesti, että tämä Mallorcan suoritus oli paljon kovempi juttu. Sekä reitin profiilin että lämpötilan vuoksi.

Nyt on mukava ottaa kunnon off season pitkän kauden päätteeksi ja nollata ajatukset. Talvella alkaa sitten valmistautuminen ensi juhannuksena koittavaa IM Nizzaa kohdin. Nizzaa varten pitääkin hieman parantaa pyöräjalkaa, siellä on luvassa vielä enemmän mäkeä kuin täällä Mallorcalla.

Kiitos taas huippuvuodesta rakkaalle vaimolleni ja lapsille olette tukeneet minun treeniä ja harrastusta aivan ihanasti, kiitos mummille ja siskolle lasten hoidoista, kiitos Teemu taas kerran huippu treeniohjelmasta ja minun kunnon kehityksestä, kiitos seurakaverit olette mahtavia tyyppejä joiden kanssa on kiva jakaa lajin kokemukset!