24h hiihto 7.2.2014 Vierumäki

Viikko sitten kävin hiihtämässä soolo sarjassa 24 tunnin hiihdon Vierumäellä. Kisan järjestävät joka vuonna urheiluopiston opiskelijat. Vuosittain kilpailu täyttyy jo viimeistään marraskuun aikana, joten hyvän tapahtuman ovat saaneet rakennettua, jolla riittää vuosittain innokkaita itsensä haastajia.

Pahoittelen, että tekstistä tuli hieman katkonainen, kirjoitin tätä monena eri päivänä, joten tekstin kulku ei ole oikein luontevaa.

Hiihdin vuorokauden aikana yhteensä 246 km. Aikaa jäi melkein kaksi tuntia vielä jäljelle, mutta sijoitukset olivat molempiin suuntiin varmat, joten päätin jättää matkan siihen, ettei mitään isompia rasitusvammoja muodostu.
Tuloksia voi katsella täältä ja gps jälki löytyy täältä.

Sitten itse kisatapahtumiin: kisa startti oli perjantaina klo 18:00. Olimme entisen työkaverin Arin sekä huoltajana toimivan appiukon (Pekka) kanssa paikan päällä pari tuntia aikaisemmin. Hieman kiireisesti joutui suorittamaan kaikki valmistelut (ilmoittautuminen, suksien roudaukset, voitelutelineen/paikan laitto, vaatteiden vaihto, jne). Ensi kerralla (jos sellaista tulee), pitää muistaa hieman aikaisemmin vielä mennä paikalle. Arin kaveri Janne tuli vielä ennen starttia paikalle toiseksi huoltajaksi. Kilpailu reittin oli tällä kertaa jouduttu lyhentää 3,63 km pituiseksi lumen puutteen vuoksi. Ikävä kyllä samalla reitti oli myös muuttunut hieman rankemmaksi, reitti sisälsi muutaman jyrkän, vaikkakin lyhyen, nousun.

Tunnit 1 - 5 (klo 18 - 23)
Kisa lähti hyvin käyntiin. Alusta vauhti oli odotetusti liian kovaa, sykkeet olivat yllättävä korkealla, yli aerobisen kynnyksen kokoajan (sykevyö näitti alussa vielä lisäksi liian korkeita lukemis, esim 180 sykettä, joka on mun maksimin yläpuolella). Parin vauhtikestävyydellä mennyn kierroksen, vajaa 30 minuuttin, jälkeen aloin hidastamaan vauhtia pikkuhiljaa ja pyrkimään laskemaan sykettä alle aerobisen kynnyksen. Syke laski hitaasti ja vasta noin puolen toista tunnin jälkeen syketaso alkoi olla tasaisemmin aerobisella kynnyksellä.

Olin jo ennakkoon arvellutkin, että alussa vauhti on reipasta. Sukset luistivat hyvin ja hiihto oli rentoa. En halunnut liikaa niin sanotusti jarrutella vauhtia kun olo oli hyvä ja vauhti ei tuntunut liian kovalta, vaikka sykkeet olivatkin korkealla.

Energiatankkauksen olin ajatellut hoitaa pääosin menetelmällä 1 geeli, 1 palautusjuoma ja 1 elektrolyyttivesi, tunnin sisällä. Suunnitelma tuntui taas ennakkoon hyvältä ja olin tätä testannut yhdella neljän ja puolen tunnin treenillä ja silloin ei ilmenyt mitään ongelmia.

Jossain kolmen ja neljän tunnin paikkeilla alkoi vatsassa tuntua ensimmäisen kerran painetta ylävatsassa ja tuntui että palautusjuoma ei oikein hyvin uppoa alas. Otin myös välillä geeli annoksen kahdella peräkkäisellä kierroksella.

Kello kymmenen jälkeen alkoi olo olla jo hieman hyytynyt. Ihmettelin että mistä se voisi johtua. Silloin myös huoltajana toiminut appiukko sanoi, että juo enemmän. Tajusin etten ollut vielä kertaakaan neljän tunnin aikanan käynyt kusella, ymmärsin etten ollut juonut tarpeeksi ja olisi yritettävä juoda enemmän vettä.

Tein ensimmäisen taukoni puolituntia suunniteltua aikaisemmin, kun olo alkoi olla väsynyt, niin päätin siirtyä "päivälliselle". Makaroonilaatikkoa lautasellinen ja päälle hieman suolapähkinöitä sekä pari lasia vettä. Vaihdoin myös ylävartaloon uuden kerraston ja tuulitakin, sekä pipon ja haskat. Noin puolen tunnin tauko ja takaisin ladulle.

Tunnit 5,5 - 11 (klo 23:30 - 5:00)
Aluksi ruuan jälkeen tuntui että makaroonilaatikko jää pyörimään "tukkeeksi" ylävatsaan ja oli sellainen turhan ähky olo kokoajan. Onneksi tilanne parantui hieman ja sain geeliä ja nestettäkin alas kohtalaisesti. Vatsan kuitekin pikkuhiljaa alkoi tuntua turvonneemmalta ja geeli rupesi lievästi ällöttämään.

Vauhti oli kuitenkin ihan kohtalaista ja energiaa tuntui vielä olevan ihan hyvin. Vielä ei heti tarvinnut pysähtyä, tai muutenkaan ei ollut juuri isompia ongelmia minkään paikan kanssa. No täytyy kyllä sanoa, että ne jyrkät ylämäet alkoi minulla painaa reisissä jo yllättävän nopeasti. Vaikka mäet olivat lyhyet, niin reidet ei niitä oikein kantanut kunnolla. Yöllä siis reisiä alkoi jo hapottamaan ja väsyttämään mutta muuten (vatsaa lukuunottamatta) olo oli ok.

Noin kahden aikaan jouduin pysähtymään taas lyhyen tauon, kun monot oli ihan märät ja jalkoja alkoi kylmämään. Kävin vaihtamassa alaosan kerraston ja monot, sitten heti takaisin ladulle.

Kello kahden ja neljän välissä vatsan turvotus ja ällöttävä olotila paheni. Neljän jälkeen kierrosten väleillä ottamani vedet tai geelit tuntuivat jäävän ylävatsaan jumiin ja oli hieman jo oksettava olotila. Alun perin oli tarkoitus, että ladulla olisin kuuteen asti, jolloin oli aamupuuron aika. Jouduin kutenkin menemään lepäämään noin viiden aikaan. Yritin vessassa saada helpotusta vatsaan, mutta mitään ei kulkenut mihinkään suuntaan. Päätin ottaa vettä, vaihtaa kerrastot ja mennä pitkäkseen siihen asti kun saa aamupuuroa. Vaakatasossa vatsa tunti ajoittain tosi huonolta. Tuntui että tulee oksennus, mutta vessassa käydessä ei mitään kuitenkaan tullut. Torkahdin sitten noin puoli kuuden ja kuuden välillä muutaman hetken ja sen jälkeen siirryin puurolle. Puuroa väkisin sisään ja vettä myös. Vielä hetki tunnustelua mitä vatsassa tapahtuu ja noin seitsemän aikaan pääsin takaisin ladulle. Parin tunnin tauko oli harmittava takaisku. Motivaatio laski tämän vuoksi aikapaljon. Aikaa oli paljon jäljellä, olotila ei ollut mikään hyvä ja olin jäänyt muutamasta kisakumppanista ratkaisevasti taukoni aikana. Myös tavoittelemani 240 km vaikutti kaukaiselta sillä hetkellä.

Tunnit 13 -  18 (klo 7:00 - 12:00)
Ensimmäiset kierrokset tuntuivat yllättävän hyvältä. Vauhti oli reipasta ja mielialakin alkoi nousta.  Sitten alkoi jo yöksi luvattu räntäsade. Satoin senverran rankasti, että ladulle tuli parin sentin kerros märkää uutta lunta. Vauhti hidastui, suksi ei enää luistanut ja käsillä täytyi tehdä enemmän töitä. Kädetkin alkoivat olla jo aika puhki eikä käsillä jaksanut pitkään yrittää rimpuilla. Taas alkoi olo heikentyä, vastaa koski ja oksetti, mieliala laski, kärkeä en saanut enää kiinni ja tavoitekin näytti siinä säässä hyvin. Lopetin palautusjuoman ottamisen aamupuurolle, koska tuntui että se aiheuttaa vatsaongelmaa.
Jalanpohjat särkivät todella pahasti, reidet olivat aivan puhki ja harkioita koski. Meno alkoi siis olla jo enemmän selviytymista kuin hiihtämistä. Tässä vaiheessa tuli moneen kertaan todettua, ettei tälläisessä touhussa ole mitään järkeä ja etten koskaan enää tälläisiin 24 h tapahtumiin osallistu =)  On oikeastaan vaikea kuvata kuinka syvällä olotila tässä vaiheessa oli, ainut hieman positiivinen asia oli että ei pahasti nukuttanut, mutta muuten oli synkkä ja kipeä olo.

Päätin pysähtyä jo ennen yhtätoista lounalle. Tauolla en pitänyt enää kiirettä, vaihdoin koko kerraston ja monot, sekä söin makkarakeittoa rauhassa. Tauko kesti noin tunnin. Sijoitukseni oli sillä hetkellä neljäs ja pari kilpailijaa oli vain kierroksen tai kaksi perässäni. Kolmanteen sijaan olin jo useamman kierroksen perässä, joten palkintosijat olin jo menettänyt aamun parin tunnin tauon vuoksi.

Tunnit 17 - 22 (klo 12:00 - 16:00)
Makkarakeiton jälkeen vatsa alkoi hieman parantua. Ajoittain sinne särki ja välillä juoma tuntui jäävän ylävatsaan kiertämän, mutta ilmeisesti nyt nesteet imeytyivät jo paremmin. 12 aikaan räntäsade rauhoittui, mutta sitten alkoi tuulla kohtalaisen voimakkaasti. Vastatuuli osuudet olivat oikein ikäviä, pienetkin asiat muuten harmittaa aika paljon tässä väsymystilassa =).
Kisajärjestäjä ymmärsi ajaa latukoneella ladun kuntoon sateen jälkeen ja sitten latu liippaantui aivan jäiseksi. Loppu ajan kilometrit taittuivat nopeasti, vaikka voimat oli jo ihan lopussa.
Fiilis oli loppuajan ihan hyvä, vaikka mitalleista en taistellutkaan niin oman tavoitteen saavuttaminen näytti jo hyvältä. Hiihtelin rauhassa ja osan matkaa kaverin Arin kanssa (joka sijoittui toiseksi). Loppuaikana matka eteni suurelta osin tasatyönnöllä kun perinteisen ura oli liippaantunut ihan kiiltäväksi ja liukkaaksi. Vapaan latu oli myös jäinen mutta väsyneillä ja särkevillä jaloilla oli ajoittain hankaluuksia pitää suksi linjassa ja epätasainen alusta rasitti jo entisestään särkeviä jalkoja.

Noin 14:00 aikaan alkoi vasen ranne oikutella. Vasemman käden rystyset olivat jo kipuilleet aamulla, mutta nyt kipu voimistui ja vihloi kun toin kättä takaa eteen. Myöskin rystysien kipu voimistui, joka heijastui kipuna kun sormilla puristi sauvasta käden eteenheilahduksen loppuvaiheessa.

Olin jo ennen starttia päättänyt, että mitään paikkoja en riko tässä tapahtumassa, jotta pääsen jatkamaan harjoittelua mahdollisimman pian. Siinä 14 jälkeen aikaan pidin tauon, kävin syömässä sämpylää, pähkinöitä ja suolakurkkuja. Katsoin tilanteen muihin kilpailijoihin nähden ja totesin, että vielä pari kierrosta on kierrettävä, jotta varmistan neljännen sijan. Odottelin Arin saapuvan kierrokselta ja hiihdin hänen kanssa vielä pari kierrosta. Energia ja olotila oli, ranteen, jalanpohjien ja hartioiden kiputiloja lukuunottamatta hyvä. Johtui varmasti monesta tauosta aamupäivällä. Matkaa olisi voinut oikeastaan jatkaa jos ranne ei olisi kipeytynyt niin ikävästi. Jos takana olisi ollut lähempänä muita kisailijoita olisin varmaankin hiihtänyt vielä pitempään.

Noin neljän aikaan iltapäivällä olin oman suoritukseni tehnyt. Sija 4 varmistettu.

Nyt jälkeen päin olen miettinyt, että mistä vatsan oireilut taas johtuivat. Samat ongelmat, joskin vielä pahempana, oli edellisellä kerralla muutama vuosi sitten. Alussa tein virheen kun join aivan liian vähäsen. Uskon että se osaltaan pahenti vatsan tilaa ja vaikeutti energian imeytymistä. Vähäiseen nestemäärään kun yhdisti palautusjuomat ja proteiinimäärän johon en ollut tottunut kuin yhdessä testiharjoituksessa, todennäköisesti aiheutti nämä vaikeudet.

Jos vielä joskus lähden tälläiseen leikkiin uudestaan, on proteiinin ja palautusjuoman käyttö testattava aikaisemmin pitkällä harjoituksella (min 8 tuntia), jotta vatsan reagoinnin kisatilanteeseen, voi oikeasti nähdä. Myös veden juontia on ensi kerralla varmistettava, että tulee riittävästi juotua.

Palautuminen
Lauantai iltana olin aivan seis. Silmät eivät enää pysyneet auki ja torkuin ensiksi telkkarin äärellä, jonka jälkeen ajoissa nukkumaan. Väsymystä jatkui oikeastaan tiistai aamupäivään asti. Muutenkin yleisolotila oli vielä maanantainakin vähän samanlainen kuin olisi ollut krapulassa. Sunnuntai maanantai välillä varpaat olivat oudon puutuneet ja ranne kipeä, mutta ne onneksi menivät jo ohitse maanantain aikana. Reidet olivat vielä todella väsyneet keskiviikko-torstai akselille asti. Töissä rappusia kävellessäkin jalat hapottivat =)
Nyt viikon palautumisen jälkeen tein kevyen traineri treenin ja ihan kohtuulliselta tunti. Enköhän tässä peruskestävyystreenin pääse hyvin jo ensiviikolla käsiksi ja seuraavalla viikolla yritän kokeilla miten kroppa reagoi tehoihin.

Nyt jälkeen päin voin todeta, että hölmöläisen homma tälläinen on, en voi suositella kenellekkään =)

Pitkästä aikaa täällä...

Pitkästä aikaa löysin aikaa, motivaatiota ja asiaa tännekin kirjoitella. Syksy vierähti aikamoisessa kiireessä ja iltaisin olin vain niin väsynyt että ei ollut energiaa kirjoitella. Niin ja tosiasiassa ei ainakaan urheilurintamalla syksyllä juuri mitään tapahtunutkaan mistä kirjoittaa. Harjoittelussa tuli liiankin pitkä tauko monien eri pikku syiden vuoksi, joita on turha eritellä.

Nyt vuoden vaihteen jälkeen olen päässyt jo harjoittelun makuuun ja mukava on taas ollut harjoitella. Painoakin pitää taas kerran tiputtaa reilusti kun syksyllä sitäkin tuppaasi kertymään kun en liikkunut riittävästi. Olen jostain syystä sellainen, että en pysty muuttamaan ruokailurytmiäni sellaiseksi ettei paino nousisi jos en urheile aktiivisesti. Ruoka on vain yleensä niin hyvää =) No nyt sitten kärsitään siitä seuraavat neljä kuukautta kun neljä - viisi kiloa pitää saada tippumaan.

Tämän vuoden kisoja joihin olen ilmoittautunut on kaksi, kesäkuun loppupuolella ironman Austria ja elokuun puolessa välissä Tahko triathlon. Näistä tietysti täysi matka on päätähtäin.

Ensi viikon pe - la olisi sitten Vierumäellä 24 h hiihto edessä. Sinne tuli ilmoittauduttua entisen työkaverin houkuttelemana. Tai no ei minua oikeastaan paljoa tarvinnut houkutella. Pari väli vuotta oli kullannut muistot siten, että on oikeastaan mukava lähteä taas haastamaan itseä tuollaisessa pitkässä ja rauhallisessa matkassa. Saa nähdä kuinka käy ja kestääkö vatsa tällä kertaa?

Tänä vuonna en varmaankaan kirjoittele tänne kovinkaan tiiviisti. Kirjoittelen tänne todennäköisesti vain kisoista tai isommista harjoitustapahtumista (testit, muut harjoitustapahtumat).

Mukavia treenihetkiä kaikille lukijoille!

Kantapäävaivaa, uintitekniikkaa ja hiihtoa

Taas on vierähtänyt tovi viime kirjoituksesta, vielä kuitenkin täällä ollaan =)

Otsikon mukaisesti paljon on tapahtunut sitten viime kirjoituksen. Oikea kantapää tai jalkapohja on minulla vaivannut viime kesästä alkaen ja vihdoinkin sain varattua ajan ortopedille. No kysessä on todennäköisesti Fascitis plantaris, joka tarkoittaa jalkapohjassa olevan jänteen (joka kiinnittyy kantapään alla) rasitusvammaa. Ensi maanantaina on sitten fysio aika ja todennäköistä että saan uudet pohjalliset. Ortopedin mukaan päkiäni kiertyy jotenkin sisäänpäin, joka voi aiheittaa kyseisen vaivan muodostumisen pitkäaikaisen rasituksen myötä. Nyt en ole juossut moneen viikkoon ja jalka on ehkä hieman parempi kuin silloin kun juoksin kerran tai pari viikkoon.

Uintitekniikkaa kuvattiin seuran uintivuorolla jo pari viikkoa sitten. Tekniikka kohtalaisessa mallissa. Tai itse odotin paljon enemmän kritiikkiä, mut ehkä Krista oli vain sen verran kohtelias =). No tärkein asia mihin on kiinnitettävä huomoita on vartalon kierto, varsinkin sille puolelle josta en ota happea.

Hiihtoa olen nyt lisännyt jonkin verran korvaamaan juoksun puutetta ja myös kilometreja on ollut hyvä saada ennen tulevia massahiihtoja. Pisimmät viikonloppulenkit on ollut 40 km luokkaa.
Huomenna onkin ensimmäistä kertaa Finlandia hiihto edessä, 50 km vapaalla. Viikon päästä on edessä jo neljättä kertaa peräkkäin Pirkan hiihto, 90 km vapaalla.

Yritän kirjoittaa rapot hiihdoista iman monen viikon viivettä.

Pirkanhiihto 2012

Lähtökohdat tämän päiväiseen Pirkanhiihtoon oli ainakin sään puolesta loistavat. Startin aikaan -5 astetta ja aurinkopaistoi. Myös kokomatkan aurinko nosti tunnelmaa ja sopimasti lämmitti latua joten sukset luistivat myös loistavasti. Treeniä tällä viikolla oli pohjalla jo noin 8 tuntia, kun olen tällä viikolla ollut lomalla niin tuli alkuviikosta treenattua ihan kohtuullisesti. Perjantain ja lauantain otin kevyesti. Olin lähtenyt hiihtämään seurakaverin Jarin kanssa.

Startti paukahti ja tänä vuonna olin viimeisen kahden vuoden kokemuksesta ottanut opiksi ja aloitin kohtuullisen varovasti ja hiihdin suosiolla letkan mukana. Kuitenkin vauhti alussa oli riittävän kovaa, noin 19-20 km/h.

Noin parin kympin jälkeen alkoi letkat hajoamaan ja sen jälkeen tuli otettuakin pariin otteeseen reippaampia pätkiä kun otimme Jarin kanssa kiinni seuraavia letkoja.

Hiihto kulki hyvin ja mieli oli korkealla, mikäs siinä sitten muuta kuin nauttia menosta. Puolimatkan merkkipaalu tulikin yllättävän nopeasti ja siinä vaiheessa olin vielä hyvävoimainen.  52 kilometrin kohdalla on noin kilometrin mittainen kävely/juoksu osuus ja siinä vaiheessa alkoi jo jaloissa tuntumaan matkan rasitukset ja tulossa oli ylämäki osuudet.

Hiihto kulki edelleen hyvin 65 kilometriin jonka jälkeen täytyi käydä pikaisella puskareissulla ja helpottaa oloa. Tässä kohdassa Jari pääsi karkuun ja juuri sen jälkeen oli noin 4 kilometrin nousuvoittoinen osuus. Otin väkisin kiinni Jarin letkan ylämäkiosuuden aikana ja silloin tuntui että kuinkahan tässä loppumatkan jälkeen. Onneksi sitten alkoi tasainen osuus ja pääsin peesissä hieman lepäämään, harmikseni letka piti kuitenkin yllä kohtuu kovaa vauhtia. Vetäisin viimeisen geelin huiviin ja toivoin että siitä olisi riittävästi apua.

Hieman ennen 75km juomapaikkaa Jari irtosi letkan keulalta ja karkasi reiluun etumatkaan. Juomapaikan jälkeen lähdin hiihtämään Jarin perään ja sain vetää siinä paria hiihtäjää mukanani. Onneksi geeli ja juoma auttoi sopivasti ja yllättävän hyvin löytyi voimaa loppumatkallekin.

Viimeinen neljä kilometriä hiihdetään tasaista maastoa harjun päällä ja saavutin kokoajan Jarin selkää. Perässä seurasi tiukasti samat pari tyyppiä ja päätin silloin, että hitsi ette kyllä mene lopussa ohi. Viimeinen puolikilsaa onkin loivaa laskua ja sain siinä voimakkaalla sauvoittaluistelulla Jarin kiinni ja pyyhkäisin ohi. Myös peesaajat pysyi takana ja saavuin maaliin lopulta ajassa 4 tuntia 51 minuuttia.

Oli oikein hyvä pitkäkestoinen harjoitus kesää ajaltellen. Myöskin erittäin positiivista oli, että olkapää kesti erittäin hyvin matkan rasitukset.

Täältä löytyy garminin jälki.

Puolen vuoden kontrolli

Kävin tänään leikkaavan lääkärin puolen vuoden kontrillissa.
Olkapää on parantunut mukavasti ja on stabiili. Ainut ongelma ja lievä sellainen on että ulkokierrossa sekä tietyssä kohdassa olkapään yläosassa on liikerajoitusta. Lääkäri epäili arpikudosta muodostununeen ja se kiristää tietyissä liikkeissä.
Lääkäri määräsi minulle viikon kuurin tulehduskipulääkettä Arcoxia. Tarkoitus on tehdä viikonaikana tehostetusti venytyksiä ja taivutuksia päivittäin. Kipulääkkeen avulla saan venytettyä kättä enemmän  ja toivottavasti arpikudos antaa hieman periksi.
Kaikenkaikkiaan ihan kivasti olkapää on parantanut.

Sunnuntaina olkapään ja hartioiden kunto tulee testattua Pirkan hiihdossa. Vähän kyllä jännittää kuinka sen matkan jaksaa kun käsien lihaskunto on vielä aika heikko. Myöskin hiihtokilometreja on luvattoman vähän tänä talvena alla.

24h hiihto vierumäellä huoltajana

Tänä vuonna pääsin tutustumaan Vierumäellä järjestettävän 24h hiihtotapahtumaan huoltajan näkökulmasta. Pari kaveria oli ilmoittautunut soolosarjaan ja joukkuesarjassa oli firman porukkan hiihtämässä.

Perjantaina pakkanen oli kokopäivän -20-22 asteen lukemissa ja yön hiljaisina tunteina pakkanen käväisi pahimmillaan jossain -26,5 tuntumassa, lauantai aamupäivllä pakkanen hieman hellitti noin -22 paikkeille kuitenkin iltapäivälle kiristyen takaisin -24 asteeseen.
Oli hurjan näköistä menoa. Täytyy sanoa että aika sankareita kaikki jotka tuossa kelissä hiihtivät!

Joukkueen osalta ei tarvinnut muuten huoltaa kuin voidella jokunen suksipari.
Soolosarjalaisten huoltamisessa olikin sitten hieman enempi hommaa. Käytännössä jokaisella kierroksella jotain, juomaa, geeliä, suklaata, proteiinijuomaa tms. Sen lisäksi suksien voitelua parin tunnin välein. Onneksi en ollut yksin huoltajana vaan Markon kanssa kahdestaan vuorottelimme yöllä nukkumisen ja välistä pientä lepoa. Itse en yöllä oikein saanut unta kun sen verran ajatukset pyöri tapahtumassa.

Kavereilla meni hyvin vaihtelevasti suoritukset. Arin suoritus meni pieleen oikeastaan jo ennen kilpailua, kun tankkaus epäonnistui ja ennen kilpailua syöty possunliha laittoi vatsan sekaisin jo parin tunnin hiihdon jälkeen. Ari joutui sitten yöllä pitämään pitkän lepotauon ja aamupuuron jälkeen vatsan toiminta tasaantui ja sen jälkeen taas pääsi ladulle. Jannella taas meni aikalailla putkeen, varsinkin voittajan on helppo näin sanoa. Alkuvauhti oli hurjaa ja voisi sanoa liiankin kovaa jälkeenpäin ajatellen. Yöllä Jannella oli pahimmat hetket kun meinasi energiat loppua ja unenpuute alkoi painaa. Yllättävästi hän piristyi kuitenkin aamupuuron jälkeen. Klo 12 keittolounaan jälkeen Jannen vauhti olikin sitten sen verran kovaa (muihin nähden), että sai tehtyä selkeän eron muihin kilpakumppaneihin.

Onnittelut kaikille karpaaseille ja karpaasittareille jotka uhmasivat äärimmäisiä olosuhteita.
Onnea vieä Jannelle hienosta voitosta!

Lisäys: Jannen(lupus extremen) blogista voi lukea tarkemmin voittohiihdosta ja koettelemuksesta!

24h hiihto Vierumäellä

Alkutunnelmat:
Aikaisempaa kokemusta todella pitkistä yhtämittaisista suorituksista ei juuri ollut, joten tavoitteen asettelu tähän suoritukseen oli hyvin hämärää. Kuitenkin ajatuksissa oli asettanut 240 kilometriä (51 kierrosta) sellaseksi riittävän haastavaksi tavoitteeksi. Ennakkoon olin jo päättänyt, etten tässä suorituksessa hajota paikkoja, jotta pystyn taas mahdollisimman pian palaamaan harjoittelun pariin kesän tavoitteta varten.

Alku lähti hyvin:
Hiihto lähti hyvin käyntiin ja pyrin hiihtämään mahdollisimman rennosti ja hyvän tekniikan myötä mahdollisimman vähällä työllä. Ensimmäinen puolitoista tuntia meni oikein vauhdikkaasti. Keli oli todella hyvä, pari astetta pakkasta ja latu oli tamppautunut mukavan liukkaaksi. Sitten parin tunnin kohdalla alkoi jo ennakkoon pelätty lumisade, joka hidasti vauhtia paljon ja teki hiihtämisestä huomattavasti rankempaa. Tässä vaiheessa alkoi myös hieman odotettua aikaisemmin alaselkä jumiutumaan. Ensimmäisen lyhyen ruokatauon pidin puoli kymmenen aikaan ja ensimmäisen pitemmän lepotauon puoli kahdentoista aikaan. Tässä vaiheessa oli 16 kierrosta takana, joten vauhti oli ollut yllättävän reipasta.

Ongelmat alkoivat:
Puolen yön paikkeilla pidetyn tauon jälkeen oli ajatuksena hiihtää yhdellä lyhyellä tauolla aamu kuuteen. Lumisade jatkui edelleen ja suksien luisto kesti noin neljä - viisi kierrosta. Onneksi huoltotiimi (isä ja petu) toimi loistavasti ja sain alle riittävän tiheästi hyvin voidellut sukset. Pian tauon jälkeen alkoi kuitenkin mahassa tuntua ikävästi turvotusta ja urheilu juoma alkoi etomaan. Myös alaselän jäykkyys paheni sen verran ikävästi, että kahdeksan kierroksen jälkeen oli pidettävä selän hieronta tauko. Olo mahassa alkoi myös olla ikävän etova. Tämän lyhyemmän tauon jälkeen hiihdin vain kolme kierrosta kun oli pakko pitää pidempi tauko. Yksinkertaisesti tuntui että oksennus tulisi milloin vain. Yritin hieman saada vettä kurkusta alas ja päätin levätä hetken, jos paha olo menisi pois.

Päättelin pahan olon johtuvan urheilujuoman paljoudesta ja energia patukoista. Suorituksen tankkauksen olin ajatellut hoitaa siten, että nautin normaalia urheilujuomaa, sekä proteiini pitoista palautusjuomaa ja niiden lisäksi proteiini/energia patukoita. Ilmeisesti näiden kaikkien sekaisin nauttiminen noin kahdeksan tunnin ajan laittoi vatsan sekaisin.


Tässä vaiheessa alkoi fiilikset olla aika huonot. Takana oli vain 27 kierrosta ja aika oli yli jo yli puolen välin, olin lepäämässä, sekä tavoitteeseen oli vielä 24 kierrosta jäljellä. 240 kilometrin täyteen saamisen päätin tässä vaiheessa unohtaa ja keskeyttäminenkin käväisi mielessä.

Pientä pirystymistä:
Noin kahden ja puolen tunnin tauon jälkeen päätin lähteä kokeilemaan miten hiihto onnistuu. Kolmen kierroksen jälkeen lopetin itseni kiduttamisen. Mitään juomaa tai ruokaa en ollut saanut alas moneen tuntiin, joten energiat alkoivat myös olla hieman vähissä. Päätin pakottaa itseni syömään aamupalalla puuroa ja leipää, sekä join vähän mehua. Syönnin päälle nostin jalat ylös ja antaa vatsalle rauhoittumis tauon.

Puolentoista tunnin tauon jälkeen olo alkoi tuntua hieman paremmalta, joten päätin pukea kamppeet taas päälle ja kokeilla taas hiihtämistä. Puuron ja levon jälkeen etominen oli helpottanut ja hiihto sujui kohtuullisesti. Kuitenkin pienen puuroannoksen avulla energiat eivät riittänyt pitkään, joten kolmen kierroksen jälkeen päätin siirtyä uudestaan syömään. Koska vatsa alkoi olla taas kunnossa otin kunnon annoksen vaimon tekemää keittoa ja pari palaa leipää.

Loppua kohti piristymistä:
Fiilis alkoi hieiman kohota ja kierroksia oli takana 33 ja aikaa oli jäljellä jotain 8 tuntia. Otin uudeksi tavoitteeksi 200 kilometrin (43 kierrosta) saamisen täyteen.

Taukoon meni noin tunti ja matka jatkui hieman paremmissa tunnelmissa. Tauon jälkeen hiihdin neljä kierrosta ennen kuin alkoi taas heikottaa sen verran, että oli pidettävä uusi ruoka tauko. 37 kierrosta oli kasassa ja aikaa oli vielä reilusti, joten rauhassa söin hieman keittoa ja leipää.

Hiihdin taas kolme kierrosta ja hiihto alkoi tuntua jo todella raskaalta. Lihakset alkoivat olla kokonaisvaltaisesti väsyneitä. Syömällä leipää ja keittoa, ei saa riittävästi ravintoa kuromaan kiinni yön aikana muodostunutta energia vajetta. Pidin vielä yhden tauon ja vaihdon vielä kerraston ja hiihtoasun, sekä valmistauduin viimeisen kolmen kierroksen suoritukseen.

Viimeiselle kolmelle kierrokselle aikaa oli runsaasti. Kierrokset tuntuivat todella pitkiltä ja hiihtelin rauhassa jutellen matkalla muiden (myös väsyneiden) kilpailijoiden kanssa. Viimeinen kierros tuntui jo henkisesti oikein helpottavalta ja maali häämötti ajatuksissa jo kirkkaasti. 203,82 kilometrin (43 kierrosta) jälkeen lopetin ja aikaa jäi vielä 1h 10 min.

Loppu tunnelmat:
Tunnelmat hiihdon jälkeen oli kohtuullisen hyvät. Mikään paikka ei tuntunut erityisen pahasti olevan rikki. Alaselkä oli odotetusti jumissa ja sen lisäksi vasemman jalan ukkovarpaaseen oli muodostunut rakkula. Muuten kroppa tuntui väsymystä lukuun ottamatta hyvältä. Harmittamaan jäi vatsan yllättävä oireilu ja jälkeenpäin ajatellen olisi pitänyt ennen tätä suoritusta totuttaa vatsaa urheilujuomiin.

Iso kiitos huoltotiimille, isälle ja petulle! Suksien luisto oli loistava ja juotto, sekä hieronta pelasi hienosti.

Kyllä tämän reissun jälkeen arvostus ultramatkojen urheilijoita kohtaan nousi paljon. Hurjia suorituksia nähty nyt parin viikon sisällä, 24 tunnin juoksussa hallisuomen ennätys reilut 247 km ja nyt vierumäellä hiihdon voittaja reilu 322 km.

Tässä vielä linkki hiihdon trackiin, harmillisesti patterit loppui sykevyöstä keskenkaiken.
Alla muutama kuva matkan varrelta.


Eikun kohti uusia haasteita!

Suksien testausta

Alussa vielä nauratti

Pari tuntia takana

Alkaa hymy jo hyytymään vatsan oireilu myötä (kello 04.20)

Huolto toimi ja sukset luistivat mainiosti

Lopuussa taas fiilis parantui (reilu 19 tuntia takana)

Se oli siinä 203,82 km ja aikaa jäi tunti kymmenen minuuttia,