maanantai 28. toukokuuta 2012

Kesän ensimmäiset, avovesiuinti ja pitkä pyörälenkki

Vihdoin pääsin aloittamaan avovesikauden. Lauantaina kävin pyörimässä neljä kertaa Kuusijärven kolmiota ympäri. Oli taas oikein mukava märkäpuvulla uida. Alussa tuntui taas että kelluu pinnalla korkin lailla =) Itse uinti suju aika kivasti, vedin matkavauhtia parilla lyhyellä kiihdytyksellä maustettuna. Garminin kello ei kyllä pysynyt kovinkaan hyvin perässä uintireitin suhteen. Yllättävän isojakin sivulle vientejä tuli reitille. Kokonaismatka kellon mukaan 3,2 km joka on oikeasti 3-3,1 km välillä.

Sunnuntaina pääsin sitten kesän ensimmäiselle sen verran pitkälle pyörälenkille että sitä kehtaa pitkäksi lenkiksi sanoa. Pyöräilin reittiä Veikkola-Ojakkala-Otalampi-Luukki-Bodom. Lisäksi tietysti siirtymiset kotoa kehä III varteen ja takaisin. Matkaa kertyi mittarin mukaan 90.7 km ja aikaa vierähti 3 tuntia 7 minuuttia. Vauhti oli yllättävänkin reipas ja keskisyke aerobisella kynnyksellä (syke yllättävän herkässä).  Meno tuntui kokoajan hyvältä ja hyvävoimaiselta. Aivan viimeisissä Bodomintien mäissä alkoi jaloissa tuntua väsymys. Viimevuonna ajoin lähes saman lenkin hieman hitaammin ja silloin olin huomattavasti väsyneempi lenkin jälkeen.

Vaikka harjoittelumäärät on tänä keväänä minulla ollut vähäiset, tuntuu meno silti yllättävän hyvältä  ja tämän viikonlopun jälkeen ajatukset on huomattavasti positiivisemmat Joroisen puolimatkan kunnialla suorittamisen suhteen.

Seuraavat viikot on tärkeät harjoittelun suhteen. Tällä viikolla määrää mahdollisimman paljon, ensi viikolla on sitten pari harjoituskisaa (rykäsy ja hypy 1/4 tri). Sen jälkeen lepo viikko ja sitten vielä ehtii pari hätäistä harjoitteluviikkoa tehdä ennen Joroista.

sunnuntai 20. toukokuuta 2012

Elmo Onni Taneli

Tänään vietettiin poikamme nimiäsjuhlia pienellä porukalla.
Poika sai nimekseen, Elmo Onni Taneli.

Rankan juhlinnan jälkeen Elmo simahti nopeasti isän syliin =)

lauantai 19. toukokuuta 2012

Haasteellista ajanhallintaa

Nyt kun perheessä on kaksi aivan ihana lasta olen huomannut että aika kulkee hirvittävän nopeasti ja päivät sekä viikot vierii nopeasti. Viikoittain havahdun jossain keskiviikon tietämillä ja mietin että pitäisiköhän tälläkin viikolla jotain harjoitella :) Hyvin pienellä harjoitusmäärällä olen mennyt nyt viimeisen 8 viikkoa.

Tällä viikolla aloitin myös uudessa työpaikassa niin senkin puolesta iltaisinkaan ei ole riittänyt energiaa lähteä lenkille vanhemman lapsen nukahtamisen jälkeen (noin klo 20). No ehkä tässä pikkuhiljaa alkaa oppimaan jonkinlaista vakiorytmiä näiden lapsien kanssa niin sitten on helpompi itsekin miettiä missä vaiheessa ehtii harjoittelemaan. Niin monet muutkin on hoitanut useampia lapsia ja urheillut niin eihän se pitäisi olla mahdoton tehtävä? Tietysti yritän myös antaa vaimollekin omaa aikaa, jotta hänkin ehtisi harrastamaan.

Vähäiseen harjoittelumäärään nähden juoksu ainakin kulkee ihan kohtuullisesti. Nyt pitää vaan yrittää saada riittävästi tehokkaita pyörätreenejä ennen Joroista, jotta tavoitteeseen pääsy olisi mahdollista. En siis ole vielä luovuttanut alle viiden tunnin suoritusta vaan kaikkeni teen jotta siihen pääsen. Saa nähdä kuinka siinä onnistun!

lauantai 12. toukokuuta 2012

Räjähdys

Tämän päiväisellä pyörälenkillä sattui sellainen rengasrikko joka jäi mieleen. Minuutin yli tunnin ajon jälkeen eturenkana sisäkumi yksinkertaisesti räjähti. Ensiksi kuului kunnon pamaus ja sitten rengas tyhjeni välittömästi kokonaan ja kun katsoin eturengasta, niin ulkorengas oli jo putoamassa vanteelta. Sain pysäytettyä vauhdin turvallisesti ja kun pääsin tarkemmin tarkastelemaan sisäkumia niin siinä oli noin 10 cm repeämä ja keskellä repeämää, kohta johon jotain terävää ilmeisesti osunut. Ulkokumissa en huomannut mitään jälkeä. Eipä ollut pistosuojauksesta taas hyötyä ja olin vielä hommannut täksi kevääksi sellaiset paksummalla pistosuojauksella varustetut renkaat että välttyisi useimmilta rengasrikoilta.

Onni onnettomuudessa oli ettei tämä räjähdys tapahtunut kovassa vauhdissa ja tiukassa mutkassa vaan suoralla tiellä loivassa ylämäessä. Selvisin siis sisäkumin vaihdolla ja matka jatkui. Tosin vähän aikaa painoin mielessä että mitä jos 50 km/h vauhdissä kävisi samoin. Niin ja toista vara sisäkumia ei ollut mukana niin toivoin ettei enää rengasrikkoja tulisi.

No loppumatka meni hyvin ja kotia pääsin. Alla kuva sisäkumista.


sunnuntai 6. toukokuuta 2012

HCR 2012

Tänä vuonna Helsinki City Run saatiin juosta oikein hyvässä säässä. Juuri ennen lähtöä alkoi pilvien välistä paistamaan aurinko ja lämmittämään sopivasti. Tällä kertaa lähtöalue järjestely toimi hyvin ja myös wc määrä oli mitoitettu paremmin eikä aivan älyttömiä vessajonoja vaikuttanut muodostuvan.

Vähän ennen lähtöä tapasin muutaman seurakaverin Toffen, Pian ja Peten, sekä yhden kaverini Martin jonka kanssa mentiin ensimmäiset kilometrit samaa vauhtia.

Itse juoksu lähti ihan hyvin käyntiin. Pystyin juoksemaan alun ruuhkassa kohtuullisen rennosti omaa vauhtia. Ensimmäiset kilometrit meni noin 4.50 min/km vauhtia. Olin jo etukäteen päättänyt että ylämäkiosuudet otan varovasti etten niissä vetäse jalkojani jumiin. Sitä kuitenkin aina ihmettelen miksi kaikki jarruttelevat alamäissä? Itse pyrin juoksemaan alamäissä rullaten ja rennosti, jolloin vauhti kasvaa aika paljon. Tällä kertaa taas joutui alamäissä sitten ohittelemaan muita nurmikkojen kautta.

Alun jälkeen vauhti tasaantui siihen 4.50-5.00 min/km välille ja juoksu tuntui helpolta. Kuitenkin jo suunnilleen 10 kilometrin jälkeen alkoi takareisissä tuntua väsymisen merkkejä. Siinä vaiheessa tuli mieleen että "hitsi vieköön" kuinkahan hiljaa tässä joutuu maaliin juosta. Minulle ei vaan ns. maastojuoksu sovi, tai siis olen harjoitellut aivan liian vähän maastossa juoksua. Hyvä muistutus itselle että tämän kesän aikana pitää muistaa tehdä myös mäkitreenejä.

Kun reitti tuli keskuspuistosta Pikku Huopalahden puisto alueelle ja vaihteeksi sai juosta tasaisella maalla tuntui juoksi ainakin henkisesti hieman helpommalta. Noin 16 kilometrin jälkeen päätin kiristää hieman vauhtia ja katsoa kuinka jaksaa loppuun asti. Hieman vauhtia lisättyäni (noin 4.40 min/km) syke nousi jo sinne anakynnyksen alueelle (noin 160) ja hengitys kävi raskaaksi, mutta jalat jaksoivat yllättävänkin hyvin. Lisä fiilistä sai myös siitä porukkaa alkoi tulla selkä edellä vastaan.

Loppussa jaksoin tsempata aika hyvin ja viimeinen nousu stadionille tuntui jo todella pahalta. Loppuaika 1.41.55 on nyt henkilökohtainen uusi ennätys puolimaratonilla. Alkuvuodesta asetettua 1.40 tavoitetta en saavuttanut, mutta olen kuitenkin tämän hetkiseen kuntoon nähden tyytyväinen juoksuun. Edelleen tuntuu siltä että kunto riittää nopeampaan vauhtiin mutta lihaskunto on se joka iskee rajoittimen lailla vastaan.

Onnittelut kaikille muillekin kavereille, tutuille ja maaliin asti päässeille hyvistä suorituksista. Ehkä ensivuonna uudestaan.

Tässä linkki juoksun gps jälkeen.