keskiviikko 2. heinäkuuta 2014

IM Austria

Viimeisen viikon valmistautuminen kilpailuun meni mukavsti. Turisteilua perheen kanssa ajellen autoa ympäri Itävaltaa ja muutama treeni sopiviin väleihin. Yhden lyhyen treenin ehdi jokaista lajia tehdä torstain ja lauantain välillä. Rekisteröinti, kisainfo ja pyörän sekä juoksu/uinti pussien luovutus hoitui myös mukavan vaivattomasti.

Kisa-aamu koitti poutaisena ja raikkaana. Saavuin pyörälle noin 5:15 teippailemaan energiat ja varatuubin pyörään. Sen jälkeen vielä aurinkorasvaukset, vaihto pussien tsekkaukset ja vessa jonotukset ennen kuin lähdin kävelemään rannan suuntaan. Pyörän vaihtopaikalta oli noin kilometrin kävelymatka rannalle uinnin lähtöön ja maaliviivalle. Edellis illasta asti vatsa oli hieman kiertänyt ja vielä tuntui siltä että parempi mennä uudelleen vessaan.

Sitten vihdoin märkäpuku niskaan, streetwear pussin luovutus ja rannalle. Kello olikin silloin jo 6:35, eli kymmenen minuuttia starttiin, olin siis ensimmäisessä lähtöryhmässä pro ryhmän ja 800 muun kanssa. Koska ranta oli niin täynnä väkeä ja verryttelemään pääsi lähtöalueen sivuista ja keskeltä oli ainut kulku lähtökarsinaan jäi uintiveryttelyt tekemättä. Se hieman harmitti ja yritin pyöritellä kädet hyvin ja saada lämpöä muuten päälle.

Uinti
PAM ja eikun matkaan. Muutama metri juoksua ja eikun uimaan. Alku lähti hyvin, löysin ihan ok paikan, eikä tarvinnut suuremmin painia. Silti ilmeisesti huomaamattani aloitin liian kovaa ja tuli taas kerran sellainen olotila että happea ei saa riittävästi. Yritin hidastaa vauhtia ja rauhoittaa uintia, mutta ei millään hengitys tasaantunut. Muutaman kerran yritin selkää ja rintaa uimalla saada hengityksen toimimaan, mutta lopulta päätin mennä oikeaan reunaan ryhmää ja kokonaan pysähtyä kellumaan ja tasaamaan hengityksen sekä sykkeen. Sitten uusi aloitus uintiin varovaisesti ja alkoihan se homma toimimaan pikkuhiljaa.

Lopulta löysin ihan kohtuullisen rytmin ja uinti alkoi tuntua jo lähes hyvältä. Lopun matkaa jouduin sitten ohittelemaan hitaampia uimareita ja ensimmäisellä kääntöpoijulla oli kunnon painia, loppumatkasta ei tarvinnut kuitenkaan pahemmin painia kun kirkkaassa vedessä näki riittävän hyvin mistä kohdasta pääsi ohitse. Uinnin loppuaika 1h 4 min ja risat oli ihan ok, lähdön ongelmiin nähden. Olin siis toiveissani ajatellut että olisin pystynyt samaan kuin köpiksessä, eli tuntiin.

T1
Uinnin rantautumisesta oli sellainen ehkä noin 400 m juoksu pyörän vaihtopaikalle. Pussi telineestä, märkäpuku pois, kypärä ja lasin päähän sekä pyöräkengät jalkaan. Eikun klosseilla klonksutellen pyörää noutamaan ja matkaan.

Pyörä
Ensimmäinen 20 kilometriä reitistä oli aika loivapiirteistä maastoa ja yritin hillitä liikoja menohaluja ja toistaa itselle että nyt rauhoitetaan menoa ja annetaan syke laskea, vielä on pitkä matka aikaa kiihdytellä! Sykkeet olivat yllättävän korkealla ja meni jonkin aikaa ennen kuin sain sen mielestäni riittävän alas. Sen jälkeen rupesin nauttimaan vettä ja energiaa ensiksi varovasti ja sen jälkeen enemmän kun vatsa tutui ottavan hyvin vastaan.

Itävallan pyöräreitti kierretään kahteen kertaan ja yhdellä kierroksella on kaksi isompaa/jyrkempää nousua. Ensimmäiselle nousulle päästyäni muistui mieleeni viime kesänä Kristan toteamus "oli tosi hyvä että sain Jupikselta vuoristopakan mäkiä varten", mietin että miksi ihmeessä en sitä ottanut tosissani =) Pienin vaihteeni oli aivan liian suuri ja jyrkkät mäkiosuudet meni karmeaksi jyystämiseksi. Ensimmäisen kierroksen jälkimmäisen ja isomman nousun jälkeen totesin, että siinä meni jouksujalat... Aivan täysin hapoilla reidet. No sille ei voinut mitään ja matkaa oli jatkettava.

Loivat osuudet meni oikein mukavasti hyvällä cadensilla pyörittäen eikä jalkojen väsymys niissä tuntunut niin pahalta. Joten pidin hyvää vauhtia yllä ja ylämäet oli vain yksinkertaisesti mentävä miten menee, vaikka jalat niissä menisikin hajalle.

Pyöräosuudella oli myös todella paljon räikeää peesailua. Välillä takaa tuli useiden pyöräilijöiden letkoja ohi aivan peräkanaa ja loivissa ylämäissä oli vierekkäin ajoa kun joku letkan etuosassa ei päässytkään keulassa olevasta ohi, jolloin vasemmanpuoleinen ohituskaista jumahti saman vauhtiin ensimmäisen pyöräilijän kanssa. Siinä sitten olikin ihmettelemistä että mitä täällä tapahtuu, jättäydyin suosiolla jälkipäähän ja yritin pitää itse edes siedettävän etäisyyden seuraavaan. Toisella kierroksella tuomari oli moottoripyörällä vierellä pitkään ja ei mitään elettäkään antaa edes varoituksia. Tähän toivoisin edelleen suurta skarppausta järjesteäjiltä, ei ole mitään mieltä sallia sellaista kun osa saattoin hyvinkin taistella ikäryhmän Hawain paikoista.

No se siitä peesauksesta, mutta tätyy todeta, että sain jonkin verran enemmän peesiapua tänä vuonna kuin viime vuonna köpiksessä.

Pyöräreitti on kyllä muuten oikein hieno. Pari kunnon nousua, mutta myös todella vauhdikkaita laskuja ja alamäkiosuuksia, joissa sai paahtaa menemään minkä jaloista pääsi. Tuli todella hyviä fiiliksiä kun vauhtia oli yli 50 km/h loiviin alamäkiosuuksiin ja voi antaa mennä lujaa. Huippunopeus taisi isoimmassa laskussa olla 70 km/h =)

T2
Vihdoin pyöräosuus loppui ja pyörän päältä pääsi pois. Ensimmäiset askeleet ja olihan ne jalat väsyneet =) Pyörä parkkiin, vessan kautta pussi hakemaan, vaselinit varpaisiin, sukat, ja kengät jalkaan sekä lippa päähän ja viimeiselle osuudelle.

Juoksu
Alusta asti oli selvä että tästä maratonista tulee vielä rankkaa, jossain vaiheessa matkaa. Toivoin kokoajan että jaksan mahdollisimman pitkään niillä jaloilla juosta. Yritin pitää juoksuaskeleen tiheänä että rasittaisin vähemmän jo ennestään lopussa olevia reisiä. Sykkeet oli juosun alussa taas taivaissa, syke pyöri 145-148 paikkeilla. Aerobinen kynnys minulla on jossain 138 paikeilla, joten aivan liian korkealla sykkeet. Muuten hengitys kulki hyvin, energiaa oli riittävästi ja jalkoja lukuun ottamatta olo oli hyvä.

Ensimmäiset vaikeudet alkovat noin 15 kilsan paikkeilla kun akilesjänne ilmoitteli olemassa olostaan. Oikealla jalalla en voinut kunnolla pohkeella viedä askelta loppuun, muuten tuntui akileksessa kipua. Muutama kilometri eteenpäin ja alkoi sitten oikean polven sisäpuolelta särkeä ja siitä huolestuin enemmän. Ensimmäisellä maratonillani olin kokenut jo riittävästi polvikipua, enkä halunnut toistoa siitä. Eikun 800 burana veden kanssa ja hammasta purren eteenpäin. Onneksi burana vaikutti sen verran että polven kipu lieveni siedettäväksi.

Juuri kun oli alkanut polvi oireet lieventyä aloi sitten vatsa temppuilla. Noin 25 kilsan jälkeen geelit tai urheilujuomat aihettu pahoja ällötys/oksennus refleksejä. Yrin pari kertaa kokeilla tuleeko ulos mitään, mutta ei. Loppumatka 28 - 42 meni sitten veden ja kokiksen varassa. Eihän niillä eväillä sitten energiaa saa riittävästi niin viimeinen kymppi oli yhtä tuskaa. Juoksu kävelyä eteenpäin ja keskittyminen vain jalkojen pitämisessä liikkeessä. Aurinkokin vielä jouksun aikana paistoi sen verran ettei tarvinnut palella =)

Lopulta viimeinen kerta Klagenfurtin keskustassa ja kohti maalia. Kolme kilsaa maaliin ja katsoin kelloa että jos juoksen noin 6 min/km vauhtia niin olisi mahkut päästä maraton vielä alle 4 tunnin. No tsemppasin sen verran itseäni että sain pidettyä juuri riittävää vauhtia, sitten kilometri ennen maalia tajusin, että hitto se maratonihan on 42,2 km... en sitten laskenut viimeistä 200 m =) ja ymmärsin että alle 4h ei mitään mahkua. Niinpä kävelin ja säästin hieman energiaa yleisön eteen viimeisille sadoille metreille =)

Viimeiset käännökset ja maalisuora. Tuntui hyvältä, yleisö kannusti ja olo alkoi olla kuin voittajalla =)
Loppuaika maalissa 10.29 ja risat.

Täytyy lopuksi todeta, että olin odottanut paljon vaikeampaa reissua. Juoksu oli odotuksen mukaisesti vaikeaa ja yhtä tuskaista taistelua, mutta pyörä kyllä kulki hienosti. Uinnin arvasin olevan riittävällä tasolla. Kiitos uintikuntoon Kirstan torstain valmennustunneista! Melkeinpä ainoat uintitreenit minulla oli viikoittaiset Kristan torstai tunnit ja on hän sen verran hyvä koutsi että se riittää lähes tunnin aikaan =)

Näkyjään myös Ironmanin pystyy kohtalaisen pienellä treenimäärällä läpsytellä kohtuullisessa ajassa maaliin. Itsellä jäi keväällä harjoituspäiväkirjan pitäminenkin kesken kun niin katkonaista harjoittelua oli, mutta arvelisin keskimääräisen harjoittelun olleen jossain 6 viikkotunnin paikkeilla.

Seuraava täyden matkan tavoite on sitten kaukaisessa tulevaisuudessa. Ensi vuonna urheilutouhut jää tauolle talon rakennusprojektin vuoksi. Katsotaan sitten ehtiikö vuonna 2016 jotain tavoitetta ottaa. No tänä vuonna on vielä puolimatkan kisa Tahkolla, johon yritetän palautua ja jos hieman ehtisi vauhtia yrittää löytää siihen mennessä koneeseen.

lauantai 21. kesäkuuta 2014

Ironman Austria ennakko

Ajattelin nyt kirjoittaa ennen viikon päästä koittavaa Itävallan Ironman koetusta. Olen ollut koko kevään poissa blogista, joten eipä tätä varmaan kukaan lue ;) Kevät on mennyt aikamoisessa hässäkässä eikä aikaa ole riittänyt kirjoitteluun. Maaliskuussa ostimme tontin, jonka jälkeen olemme sitten suunnitelleet omaa kotia ja siihen on mennytkin yllättävän paljon aikaa. Päätettäviä asioita on käsittämättömän paljon heti luonnossuunnittelusta lähtien.

Kiireistä johtuen myös harjoittelu on ikävästi jäänyt taka-alalle. Arkipäivinä ei ole oikein riittänyt aikaa edes iltaisin harjoitteluun, kun asioita on pitänyt selvitellä iltaamyöten. Kaiken lisäksi toukokuun alusta lähtien on akillesjänne kipuillut, jonka vuoksi jouksumäärät on käytännössä olemattomat. Vuoden pisin juoksulenkki on viimeviikolta 15 km =) Olen viikonloppuisin yrittänyt tehdän pitkän pyörälenkin, jolla edes peruskestävyyttä olen pystynyt pitämään jollain tasolla.

Näiden haasteiden vuoksi ensiviikon kisaan lähden oikeastaan epävarmemmalla ololla kuin viimevuoden ensimmäiseen täyden matkan kisaan köpiksessä. Käytännössä olen nyt jättänyt aikatavoitteet ja lähden reissuun ajatuksella maaliinpääsy.

Sen verran kuitenkin luotan itseeni että uskoisin uinnin ja pyöräilyn sujuvat ainakin kohtuullisesti. Harjoituksissa olen pystynyt pitämään pyörällä ihan hyviä keskivauhteja, joten sen suhteen luotto kuntoon kohtalainen. Uintia olen treenannut varmaan keskimäärin hieman vajaan kerran viikossa, mutta se ei nyt niin paljoa vähempää ole kuin viime vuonna, eiköhän sen uinnin räpiköi jotenkin järkevään aikaan. Juoksun suhteen onkin sitten täysi arvoitus kuinka maraton menee. Kaksi suurinta kysymysmerkkiä: kestääkö polvet maratonin iskutusta kun totuttelua pitkään jouksuun ei ole ollenkaan pohjalla ja kuinka juoksun lihaskestävyys riittää.

Lopuksi voin vielä todeta että toivottavasti ei kisapäivänä ole hellettä kovinpahasti. Ei nimittäin tänä keväänä ole paljoa lämpimissä olosuhteissa tarvinnut Suomessa harjoitella =) Muutenkaan minulle ei kuumat olosuhteet ole aikaisemmin sopinut, joten jos itse saisin toivoa niin +20 ja pilvistä kiitos.

Kisasta on odotettavissa rankka ja kipeä, mutta taistelemaan lähden loppuun asti!



sunnuntai 16. helmikuuta 2014

24h hiihto 7.2.2014 Vierumäki

Viikko sitten kävin hiihtämässä soolo sarjassa 24 tunnin hiihdon Vierumäellä. Kisan järjestävät joka vuonna urheiluopiston opiskelijat. Vuosittain kilpailu täyttyy jo viimeistään marraskuun aikana, joten hyvän tapahtuman ovat saaneet rakennettua, jolla riittää vuosittain innokkaita itsensä haastajia.

Pahoittelen, että tekstistä tuli hieman katkonainen, kirjoitin tätä monena eri päivänä, joten tekstin kulku ei ole oikein luontevaa.

Hiihdin vuorokauden aikana yhteensä 246 km. Aikaa jäi melkein kaksi tuntia vielä jäljelle, mutta sijoitukset olivat molempiin suuntiin varmat, joten päätin jättää matkan siihen, ettei mitään isompia rasitusvammoja muodostu.
Tuloksia voi katsella täältä ja gps jälki löytyy täältä.

Sitten itse kisatapahtumiin: kisa startti oli perjantaina klo 18:00. Olimme entisen työkaverin Arin sekä huoltajana toimivan appiukon (Pekka) kanssa paikan päällä pari tuntia aikaisemmin. Hieman kiireisesti joutui suorittamaan kaikki valmistelut (ilmoittautuminen, suksien roudaukset, voitelutelineen/paikan laitto, vaatteiden vaihto, jne). Ensi kerralla (jos sellaista tulee), pitää muistaa hieman aikaisemmin vielä mennä paikalle. Arin kaveri Janne tuli vielä ennen starttia paikalle toiseksi huoltajaksi. Kilpailu reittin oli tällä kertaa jouduttu lyhentää 3,63 km pituiseksi lumen puutteen vuoksi. Ikävä kyllä samalla reitti oli myös muuttunut hieman rankemmaksi, reitti sisälsi muutaman jyrkän, vaikkakin lyhyen, nousun.

Tunnit 1 - 5 (klo 18 - 23)
Kisa lähti hyvin käyntiin. Alusta vauhti oli odotetusti liian kovaa, sykkeet olivat yllättävä korkealla, yli aerobisen kynnyksen kokoajan (sykevyö näitti alussa vielä lisäksi liian korkeita lukemis, esim 180 sykettä, joka on mun maksimin yläpuolella). Parin vauhtikestävyydellä mennyn kierroksen, vajaa 30 minuuttin, jälkeen aloin hidastamaan vauhtia pikkuhiljaa ja pyrkimään laskemaan sykettä alle aerobisen kynnyksen. Syke laski hitaasti ja vasta noin puolen toista tunnin jälkeen syketaso alkoi olla tasaisemmin aerobisella kynnyksellä.

Olin jo ennakkoon arvellutkin, että alussa vauhti on reipasta. Sukset luistivat hyvin ja hiihto oli rentoa. En halunnut liikaa niin sanotusti jarrutella vauhtia kun olo oli hyvä ja vauhti ei tuntunut liian kovalta, vaikka sykkeet olivatkin korkealla.

Energiatankkauksen olin ajatellut hoitaa pääosin menetelmällä 1 geeli, 1 palautusjuoma ja 1 elektrolyyttivesi, tunnin sisällä. Suunnitelma tuntui taas ennakkoon hyvältä ja olin tätä testannut yhdella neljän ja puolen tunnin treenillä ja silloin ei ilmenyt mitään ongelmia.

Jossain kolmen ja neljän tunnin paikkeilla alkoi vatsassa tuntua ensimmäisen kerran painetta ylävatsassa ja tuntui että palautusjuoma ei oikein hyvin uppoa alas. Otin myös välillä geeli annoksen kahdella peräkkäisellä kierroksella.

Kello kymmenen jälkeen alkoi olo olla jo hieman hyytynyt. Ihmettelin että mistä se voisi johtua. Silloin myös huoltajana toiminut appiukko sanoi, että juo enemmän. Tajusin etten ollut vielä kertaakaan neljän tunnin aikanan käynyt kusella, ymmärsin etten ollut juonut tarpeeksi ja olisi yritettävä juoda enemmän vettä.

Tein ensimmäisen taukoni puolituntia suunniteltua aikaisemmin, kun olo alkoi olla väsynyt, niin päätin siirtyä "päivälliselle". Makaroonilaatikkoa lautasellinen ja päälle hieman suolapähkinöitä sekä pari lasia vettä. Vaihdoin myös ylävartaloon uuden kerraston ja tuulitakin, sekä pipon ja haskat. Noin puolen tunnin tauko ja takaisin ladulle.

Tunnit 5,5 - 11 (klo 23:30 - 5:00)
Aluksi ruuan jälkeen tuntui että makaroonilaatikko jää pyörimään "tukkeeksi" ylävatsaan ja oli sellainen turhan ähky olo kokoajan. Onneksi tilanne parantui hieman ja sain geeliä ja nestettäkin alas kohtalaisesti. Vatsan kuitekin pikkuhiljaa alkoi tuntua turvonneemmalta ja geeli rupesi lievästi ällöttämään.

Vauhti oli kuitenkin ihan kohtalaista ja energiaa tuntui vielä olevan ihan hyvin. Vielä ei heti tarvinnut pysähtyä, tai muutenkaan ei ollut juuri isompia ongelmia minkään paikan kanssa. No täytyy kyllä sanoa, että ne jyrkät ylämäet alkoi minulla painaa reisissä jo yllättävän nopeasti. Vaikka mäet olivat lyhyet, niin reidet ei niitä oikein kantanut kunnolla. Yöllä siis reisiä alkoi jo hapottamaan ja väsyttämään mutta muuten (vatsaa lukuunottamatta) olo oli ok.

Noin kahden aikaan jouduin pysähtymään taas lyhyen tauon, kun monot oli ihan märät ja jalkoja alkoi kylmämään. Kävin vaihtamassa alaosan kerraston ja monot, sitten heti takaisin ladulle.

Kello kahden ja neljän välissä vatsan turvotus ja ällöttävä olotila paheni. Neljän jälkeen kierrosten väleillä ottamani vedet tai geelit tuntuivat jäävän ylävatsaan jumiin ja oli hieman jo oksettava olotila. Alun perin oli tarkoitus, että ladulla olisin kuuteen asti, jolloin oli aamupuuron aika. Jouduin kutenkin menemään lepäämään noin viiden aikaan. Yritin vessassa saada helpotusta vatsaan, mutta mitään ei kulkenut mihinkään suuntaan. Päätin ottaa vettä, vaihtaa kerrastot ja mennä pitkäkseen siihen asti kun saa aamupuuroa. Vaakatasossa vatsa tunti ajoittain tosi huonolta. Tuntui että tulee oksennus, mutta vessassa käydessä ei mitään kuitenkaan tullut. Torkahdin sitten noin puoli kuuden ja kuuden välillä muutaman hetken ja sen jälkeen siirryin puurolle. Puuroa väkisin sisään ja vettä myös. Vielä hetki tunnustelua mitä vatsassa tapahtuu ja noin seitsemän aikaan pääsin takaisin ladulle. Parin tunnin tauko oli harmittava takaisku. Motivaatio laski tämän vuoksi aikapaljon. Aikaa oli paljon jäljellä, olotila ei ollut mikään hyvä ja olin jäänyt muutamasta kisakumppanista ratkaisevasti taukoni aikana. Myös tavoittelemani 240 km vaikutti kaukaiselta sillä hetkellä.

Tunnit 13 -  18 (klo 7:00 - 12:00)
Ensimmäiset kierrokset tuntuivat yllättävän hyvältä. Vauhti oli reipasta ja mielialakin alkoi nousta.  Sitten alkoi jo yöksi luvattu räntäsade. Satoin senverran rankasti, että ladulle tuli parin sentin kerros märkää uutta lunta. Vauhti hidastui, suksi ei enää luistanut ja käsillä täytyi tehdä enemmän töitä. Kädetkin alkoivat olla jo aika puhki eikä käsillä jaksanut pitkään yrittää rimpuilla. Taas alkoi olo heikentyä, vastaa koski ja oksetti, mieliala laski, kärkeä en saanut enää kiinni ja tavoitekin näytti siinä säässä hyvin. Lopetin palautusjuoman ottamisen aamupuurolle, koska tuntui että se aiheuttaa vatsaongelmaa.
Jalanpohjat särkivät todella pahasti, reidet olivat aivan puhki ja harkioita koski. Meno alkoi siis olla jo enemmän selviytymista kuin hiihtämistä. Tässä vaiheessa tuli moneen kertaan todettua, ettei tälläisessä touhussa ole mitään järkeä ja etten koskaan enää tälläisiin 24 h tapahtumiin osallistu =)  On oikeastaan vaikea kuvata kuinka syvällä olotila tässä vaiheessa oli, ainut hieman positiivinen asia oli että ei pahasti nukuttanut, mutta muuten oli synkkä ja kipeä olo.

Päätin pysähtyä jo ennen yhtätoista lounalle. Tauolla en pitänyt enää kiirettä, vaihdoin koko kerraston ja monot, sekä söin makkarakeittoa rauhassa. Tauko kesti noin tunnin. Sijoitukseni oli sillä hetkellä neljäs ja pari kilpailijaa oli vain kierroksen tai kaksi perässäni. Kolmanteen sijaan olin jo useamman kierroksen perässä, joten palkintosijat olin jo menettänyt aamun parin tunnin tauon vuoksi.

Tunnit 17 - 22 (klo 12:00 - 16:00)
Makkarakeiton jälkeen vatsa alkoi hieman parantua. Ajoittain sinne särki ja välillä juoma tuntui jäävän ylävatsaan kiertämän, mutta ilmeisesti nyt nesteet imeytyivät jo paremmin. 12 aikaan räntäsade rauhoittui, mutta sitten alkoi tuulla kohtalaisen voimakkaasti. Vastatuuli osuudet olivat oikein ikäviä, pienetkin asiat muuten harmittaa aika paljon tässä väsymystilassa =).
Kisajärjestäjä ymmärsi ajaa latukoneella ladun kuntoon sateen jälkeen ja sitten latu liippaantui aivan jäiseksi. Loppu ajan kilometrit taittuivat nopeasti, vaikka voimat oli jo ihan lopussa.
Fiilis oli loppuajan ihan hyvä, vaikka mitalleista en taistellutkaan niin oman tavoitteen saavuttaminen näytti jo hyvältä. Hiihtelin rauhassa ja osan matkaa kaverin Arin kanssa (joka sijoittui toiseksi). Loppuaikana matka eteni suurelta osin tasatyönnöllä kun perinteisen ura oli liippaantunut ihan kiiltäväksi ja liukkaaksi. Vapaan latu oli myös jäinen mutta väsyneillä ja särkevillä jaloilla oli ajoittain hankaluuksia pitää suksi linjassa ja epätasainen alusta rasitti jo entisestään särkeviä jalkoja.

Noin 14:00 aikaan alkoi vasen ranne oikutella. Vasemman käden rystyset olivat jo kipuilleet aamulla, mutta nyt kipu voimistui ja vihloi kun toin kättä takaa eteen. Myöskin rystysien kipu voimistui, joka heijastui kipuna kun sormilla puristi sauvasta käden eteenheilahduksen loppuvaiheessa.

Olin jo ennen starttia päättänyt, että mitään paikkoja en riko tässä tapahtumassa, jotta pääsen jatkamaan harjoittelua mahdollisimman pian. Siinä 14 jälkeen aikaan pidin tauon, kävin syömässä sämpylää, pähkinöitä ja suolakurkkuja. Katsoin tilanteen muihin kilpailijoihin nähden ja totesin, että vielä pari kierrosta on kierrettävä, jotta varmistan neljännen sijan. Odottelin Arin saapuvan kierrokselta ja hiihdin hänen kanssa vielä pari kierrosta. Energia ja olotila oli, ranteen, jalanpohjien ja hartioiden kiputiloja lukuunottamatta hyvä. Johtui varmasti monesta tauosta aamupäivällä. Matkaa olisi voinut oikeastaan jatkaa jos ranne ei olisi kipeytynyt niin ikävästi. Jos takana olisi ollut lähempänä muita kisailijoita olisin varmaankin hiihtänyt vielä pitempään.

Noin neljän aikaan iltapäivällä olin oman suoritukseni tehnyt. Sija 4 varmistettu.

Nyt jälkeen päin olen miettinyt, että mistä vatsan oireilut taas johtuivat. Samat ongelmat, joskin vielä pahempana, oli edellisellä kerralla muutama vuosi sitten. Alussa tein virheen kun join aivan liian vähäsen. Uskon että se osaltaan pahenti vatsan tilaa ja vaikeutti energian imeytymistä. Vähäiseen nestemäärään kun yhdisti palautusjuomat ja proteiinimäärän johon en ollut tottunut kuin yhdessä testiharjoituksessa, todennäköisesti aiheutti nämä vaikeudet.

Jos vielä joskus lähden tälläiseen leikkiin uudestaan, on proteiinin ja palautusjuoman käyttö testattava aikaisemmin pitkällä harjoituksella (min 8 tuntia), jotta vatsan reagoinnin kisatilanteeseen, voi oikeasti nähdä. Myös veden juontia on ensi kerralla varmistettava, että tulee riittävästi juotua.

Palautuminen
Lauantai iltana olin aivan seis. Silmät eivät enää pysyneet auki ja torkuin ensiksi telkkarin äärellä, jonka jälkeen ajoissa nukkumaan. Väsymystä jatkui oikeastaan tiistai aamupäivään asti. Muutenkin yleisolotila oli vielä maanantainakin vähän samanlainen kuin olisi ollut krapulassa. Sunnuntai maanantai välillä varpaat olivat oudon puutuneet ja ranne kipeä, mutta ne onneksi menivät jo ohitse maanantain aikana. Reidet olivat vielä todella väsyneet keskiviikko-torstai akselille asti. Töissä rappusia kävellessäkin jalat hapottivat =)
Nyt viikon palautumisen jälkeen tein kevyen traineri treenin ja ihan kohtuulliselta tunti. Enköhän tässä peruskestävyystreenin pääse hyvin jo ensiviikolla käsiksi ja seuraavalla viikolla yritän kokeilla miten kroppa reagoi tehoihin.

Nyt jälkeen päin voin todeta, että hölmöläisen homma tälläinen on, en voi suositella kenellekkään =)

sunnuntai 2. helmikuuta 2014

Pitkästä aikaa täällä...

Pitkästä aikaa löysin aikaa, motivaatiota ja asiaa tännekin kirjoitella. Syksy vierähti aikamoisessa kiireessä ja iltaisin olin vain niin väsynyt että ei ollut energiaa kirjoitella. Niin ja tosiasiassa ei ainakaan urheilurintamalla syksyllä juuri mitään tapahtunutkaan mistä kirjoittaa. Harjoittelussa tuli liiankin pitkä tauko monien eri pikku syiden vuoksi, joita on turha eritellä.

Nyt vuoden vaihteen jälkeen olen päässyt jo harjoittelun makuuun ja mukava on taas ollut harjoitella. Painoakin pitää taas kerran tiputtaa reilusti kun syksyllä sitäkin tuppaasi kertymään kun en liikkunut riittävästi. Olen jostain syystä sellainen, että en pysty muuttamaan ruokailurytmiäni sellaiseksi ettei paino nousisi jos en urheile aktiivisesti. Ruoka on vain yleensä niin hyvää =) No nyt sitten kärsitään siitä seuraavat neljä kuukautta kun neljä - viisi kiloa pitää saada tippumaan.

Tämän vuoden kisoja joihin olen ilmoittautunut on kaksi, kesäkuun loppupuolella ironman Austria ja elokuun puolessa välissä Tahko triathlon. Näistä tietysti täysi matka on päätähtäin.

Ensi viikon pe - la olisi sitten Vierumäellä 24 h hiihto edessä. Sinne tuli ilmoittauduttua entisen työkaverin houkuttelemana. Tai no ei minua oikeastaan paljoa tarvinnut houkutella. Pari väli vuotta oli kullannut muistot siten, että on oikeastaan mukava lähteä taas haastamaan itseä tuollaisessa pitkässä ja rauhallisessa matkassa. Saa nähdä kuinka käy ja kestääkö vatsa tällä kertaa?

Tänä vuonna en varmaankaan kirjoittele tänne kovinkaan tiiviisti. Kirjoittelen tänne todennäköisesti vain kisoista tai isommista harjoitustapahtumista (testit, muut harjoitustapahtumat).

Mukavia treenihetkiä kaikille lukijoille!