perjantai 2. marraskuuta 2018

IM Tallinn 2018

Huh melkein kolme kuukautta on vierähtänyt IM Tallinnan kisasta. Monesti olen miettinyt että kisaraportti pitäisi kirjoittaa, mutta jostain syystä se on jäänyt tekemättä, kiireiden jne vuoksi. No nyt löytyi aikaa ja muistellaas hetken mitä tuona päivänä tapahtui.

Aamu ja valmistelut

Normaaliin tapaan heräsin noin neljä tuntia ennen starttia syömään kevyen aamupalan, vaaleaa leipää, banaania, jugurttia jne. Sen jälkeen vielä lepäilyä kämpillä ja tavaroiden pakkaamista. Järjestäjät olivat hoitaneet kuljetuksen maalialueelta lähtöalueelle. Kisa-alueella sitten kisaenergioiden laitto pyörään ja virittäytymistä kisatunnelmaan. Kisan alla on mahtava tunnelma, joka kerta se tuntuu hienolta. Keskittyneet ilmeet kisailijoilla, rauhallisuus ja innokkuus, jopa pieni pelko, on käsin kosketeltavaa.

Vajaa puolituntia ennen starttia saatiin tieto, että veden lämpötila on virallisessa mittauksessa 15,4 astetta ja uinti tulee olemaan täysi matka. Jes tämä oli mahtava tieto ja nosti omaa tunnelmaa, päästään tekemään täysi suoritus. Kävin tämän jälkeen lyhyen uinti veryttelyn ja sen jälkeen odottelemaan starttia.

Uinti

Uinnin lähdössä asetuin kohtuullisen lähelle kärkeä, kuitenkin antaen innokkaimmille rynnijöille tilaa. Uinnin alku tuntui tosi viileältä vaikka veryttelyssä olinkin jo tuntumaa hakenut kylmään veteen. Todennäköisesti kylmä vesi ja alun vauhti aiheutti sen että ennen ensimmäistä, vasemmalle suuntaavaa käännöstä, jouduin rauhoittamaan hengitystä ja ottamaan sammakkoa jonkin matkaa. Tämän jälkeen pääsin kyllä kohtalaisen nopesti rytmiin kiinni ja uinti lähti rullaamaan ihan kivasti.

Uintireitillä oli jonkin verran mutkia ja suunnistusta haittasi (ainakin minulla) se että en nähnyt poijuja riittävän aikaisin, joten uidessa täytyi luottaa suuntavaistoon ja kartan avulla peryhdettyyn reittiin. Tämä suunnistamisen haasteet vaikutti myös siihen, että hieman tuli "kolareita" matkalla kun vieressä olevat lähtivät hakemaan uintilinjaa erikautta. Mutta pääsääntöisesti pystyin uimaan omaa reittiä ja vauhtia.

Uinti ei ollut parasta mahdollista tekemistä, tuntui että keskittyminen ja ajatukset välillä karkasi tekemisestä ja ei tullut sellaista tasaista tunnetta matkanvarrella. Liekkö kylmävesi aiheuttanut moisen, tiedä häntä. Kuitenkin aika 1:02:46 on ihan ok ja siitä oli hyvä jatkaa matkaa.



T1

Tallinnassa on aika selkeä vaihtoalue, lyhyt juoksu pussien hakuun ja vaatteiden vaihto telttaan, siitä pyörä hakemaan ja sitten ollaankin pyörän päällä. Vaihtoaika 4:14

Pyörä

Pyörän ensimmäiset kilometrit on taajama-alueella ja otin ne rauhallisesti, ilman turhia kiihdyttelyjä. Yritin saada jalat ja kropan lämpenemään kylmän veden jälkeen. Yleisesti ei kylmyys tuntunut vaikuttavan ja ilmassa oli kuitenkin jo 20 astetta lämmintä niin hyvin nopeasti kroppa lämpesi.

Ekalla juottopaikalla sitten oli tarkoitus ottaa sekä vesi että urkkajuoma pullot. No v....tuik...han se meni. Järjestäjä oli vesipulloiksi valinnut sellaisia normaaleja vesipulloja, jotka ei sitten millään mahtunut satulan taakse pullotelineeseen, sitä ährätessä paikalleen missasin sitten urkkajuomankin. Tässä vaiheessa himpun ärsytti. No jatkossa vaihtopaikoilla otin vain urkkajuomaa ja vettä sen verran, että hörppäsin vaihtopaikalla vähän vettä ja loput kaadoin niskaan.
Rock and Roll, pyörän alussa hymy herkässä!
Ensimmäiset 30 km pyöräilin käytännössä yksin, välillä joku meni ohi tai ohitin jonkun, mutta vauhtierot olivat sen verran suuret ettei peesejä löytynyt. Jostain syystä tässä vaiheessa jalat tuntui, hmm onpas vaikea kuvailla tunnetta sanoiksi, ehkä pökkelöiltä voisi olla oikea sana. Ei ollut sellasta rentoa ja vahvan olosta reittä. Tehojen osalta noudatin alkuperäistä suunnitelmaa noin 230 w tehojen osalta. Mutta mitä pidemmälle matka eteni alkoi näiden tehojen ylläpitäminen loppuunasti vaikuttaa epätodennäköiseltä.

Noin 40 km kohdalla tuli sitten todellä pitkä juna ohitseni ja siinä olikin päivän räikeimmät peesaajat. Osa ajoi ihan parin metriä päässä edellisestä ja takaa tuli kokoajan porukkaa pienimpäänkin väliin. Tässä vaiheessa täytyi käyttää kaikki maltti etten lähtenyt repimään letkan kärkipäähän. Onneksi moottoripyörätuomari tuli pyörällä takaa ja sai porukkaa hajoitettua ja tämä ehkä noin 30 kisajan ryhmä jakautui useampaan ryhmään, joissa itse jäin viimeisimpään.

Ajoin tuossa porukassa noin 20 km, ryhmässä oli noin 10 henkeä, ja sen jälkeen ryhmä jakautui siten, että olin kahdestaan toisen kisaajan kanssa. Hänen kanssa vuorovedoin aika mukavan tasaisella tahdilla mentiin sitten toista kiekkaa pitkälle, kunnes saatiin yksi isompi ryhmä kiinni noin 140 km kohdilla. Sen ryhmän mukana ja itse ehkä noin 20 km ryhmää vetäen mentiin sitten kohti Tallinnaa. Viimeisen 30 km aikana alkoi sitten sataa ja Tallinnan taajamaan tullessa tuli vettä jo sen verran, että mutkat otin varman päälle. Tästä johtuen loppuvauhti hieman tippui, mutta ehkä se oli ihan hyväksikin juoksua ajatellen.

Välillä piti vetää letkaa perässä...

Pyörä kulki ihan kivasti vaikka ei niin rennosti kuin olin ajatellut.
Pyöräaika oli lopulta 4:56:27. Ensimmäistä kertaa alle viiden tunnin ja parempi aika kuin odotin. Pyörän keskitehot jäi 220 w, eli noin 10 w tavoitteesta mutta selittää osaltaan sillä kun pääsi suuren osan matkasta letkassa ajamaan. Sen verran täytyy letkassa ajamisesta mainita, että ne letkat missä minä ajoin, niin pääsääntöisesti ihan kohtuu nätisti ajettiin (no tosin sen 40-50 km välin häröletka oli kyllä poikkeus). Välillä ylämäissä väkisin välit lyhenee mutta muuten ihan siististi ajamista.

T2

Toinen vaihto on Tallinnan kisassa oikein kompakti. Pyörä otetaan vastaan avustajien toimesta, sitten heti numeropussi ja vaihtotelttaan juoksukamat päälle. Todella nopeaan vaihtoon mahdollista. Kävin myös vaihtoalueella Bajamajassa keventämässä oloa ennen juoksun alkua =)
Vaihtoaika 3:12 vessakäynnillä oli kyllä nopea.

Juoksu

Eka kiekka takana ja hyvin kulkee
Tallinnan juoksureitti alkaa heti Toompean mäen nousulla, joten siinä otettiin heti turhat vauhdit pois =) Tästä huolimatta juoksu lähti ihan kivasti rullaamaan tavoitevauhtia, noin 5:10 km vauhtia tai hieman kovempaa. Ennakkoon olin jo katsellut että reitti on aika mutkikas ja nousua tosiaan on riittävästi. Itselle ainakin nuo 90 asteen tai jyrkemmätkin mutkat, osa vielä alamäkeen, oli kieltämättä ärsyttäviä. Ylämäet ei niin paljoa häirinnyt, Toompean mäki oli se iso nousu joka sitten täytyi ottaa varovasti ettei siihen reisiä lyö tukkoon ja alamäkiin yritin Teemun neuvojen mukaisesti päkiä askeleella edetä jotta etureidet ei väsy turhaan.

Ekat kaksi kierrosta meni omasta mielestä hyvin. Vauhti pysyi kontrollisssa, sykkeet maltillisina hieman alle 140 keskimäärin. Reidet tottakai alkoi ilmoittaa väsymystä ylämäissä mutta en olisi odottanut muuta. Ensimmäinen puolisko maratonista meni noin 1:51 vauhtia, eli täysin tavoitteen mukaista. Sub 10 haaveesta oli reilu 10 min edellä.

Tokalla kiekalla tuli vettä huolella
Mutta niin se Ironman matka näyttää omat haasteensa. Kolmatta kierrosta edetessä alkoi olotila heikentyä kokoajan. Tunsin vatsan hölskyvän ja etomisen oireet alkoivat voimistua. Olin omasta mielestä saanut matkan varrella hyvin nestettä ja energiaa sekä suolatabletteja tasaisesti päivän varrella.

Kolmas kierros meni vielä jollain tavalla juosten edeten, kuitenkin vauhdin hiipuessa pikkuhiljaa energian vähetessä, koska energia ei tuntunut imeytyvän ollenkaan. Kolmannen kierroksen lopussa alkoi olotila olla jo todella ällöttävä ja Toompean mäki kesti ikuisuuden nousta kävellen.

Neljännen kierroksen alussa pysähdyin ensiksi puskassa rykimässä mutta mitään ei tullut. No ensimmäisen juottopaikan kohdalla oli sitten bajamajat, sinne vain ja sormet kurkkuun. Siinä sitten vatsalaukku tyhjeni tehokkaasti.

Tämän jälkeen matka oli aikamoista taapertamista, energiat loppuu ja rasvoilla mennään eteenpäin. Mikään neste tai kiinteä ei mennyt sisään, ihan pieniä määriä vettä yritin ottaa sisään. Onneksi rasvoja löytyy mitä polttaa omasta takaa ;) Neljäs kierros tuntui kestävän ikuisuuden, mutta onneksi kierroksen puolessa välissä satuin törmäämään turkulaiseen triathleettiin joka oli kolmannella kierroksella ja hänelläkin oli paljon vaikeuksia. Vaihdettiin siinä sitten jonkin verran ajatuksia ja matka eteni hieman pirteämmin kun ajatuksen sai hetkeksi pois pahasta olosta.

Totiseksi vetää ongelmia kohti kulkiessa. Sitä muuten pääkopassa kiertää jos jonninmoisia ajatuksia matkan varrella!

Vasen, Oikea, Vasen, Oikea. Askel kerrallaan eteenpäin!
Viimeisen kerran maalin ohi vanhankaupungin suora eestaas ja maalisuora odotti. Otin loppuun kunnon spurtin jotta edes maalisuoralla näyttäisin urheilijalta =) Olin erittäin iloinen maalista, lopun vaikeudet toivat niin elävästi edellisen vuoden mieleen ja silloin kisa päättyi keskeytykseen, nyt olin vahvempi henkisesti ja jaksoin maaliin. Olin jälleen Ironman! Tunne oli huikea maalisuoralla!

You are an Ironman!
Hei rakas ja lapset, Isi pääsi maaliin!
Juoksuosuudella kului aikaa 4:19:53, eli toinen puolisko jouksusta oli huikeat 2:30... huh. Kokonaisaika samalla vierähti 10:26:32.


Maalissa

Maaliintulon jälkeen näin heti Katjan ja lapset maalialueen aidalla. Siellä halaukset ja pusut. Oli vihdoin ihanaa näyttää lapsillekin, että kova työ palkitsee ja tällä kertaa isillä on mitali mukana kotiin tuotavaksi.

Tämän jälkeen siirryin kilpailijoiden palautumisalueelle jossa oli tarjolla juomaa ja ruokaa. Otin vesipullon aluksi ja siirryin lepäämään, siellä juttelin hetken Auramaan Mikon kanssa, joka oli tehnyt hienon suorituksen. Siinä hetken jutellessa olo heikkeni ja vettä en pystynyt ottaa yhtään sisään kun pienkin siemauksen jälkeen tuli voimakas yksimisreagtio. Tilanne vaikutti sen verran huonolta, että päätin mennä kysymään ensiaputeltasta mitä kannattaisi tehdä. Siellä ovella ehdin sanomaan vain stomach ja vomit niin heti talutettiin makaamaan ja kohta olikin jo tippa kädessä. Sitten kyseltiin ja tiedusteltiin, tutkittiin EGK ja verenpaineet sekä verinäyte, lopuksi vielä lisättiin tippaan pahoinvointia auttavaa lääkettä. Täytyy kyllä sanoa, että oli vakuuttavaa touhua ja homma hyvin hallussa. Onneksi olotila alkoi parantumaan yhdellä tippa pussilla, muuten olisi ollut sairaala kuljetus edessä.

Lopulta pääsin pois teltasta, kiitin hyvästä hoidosta ja lähdin raahautumaan pois. Soittelin rakkaalle, josko hän tulisi avuksi hakemaan kisapussit ja pyörän. Sen jälkeen lepäämään. Pikkuhiljaa pystyin yrittää syödä jotain ja aloitin tietysti jäätelöstä sehän on parasta lääkettä ;)

Loppusanat

Viime kausi oli harjoituksellisesti hyvä kausi. Kehitystä mielestäni tuli monella saralla, kuten lihaskunto, juoksukunto, pyörän aerobinen kestävyys. Harmillisesti en saanut ulosmitattua kisoissa tuloksellisesti ihan sitä mihin mielestäni pystyisin. Se on yksi tämän lajin suola, Ironman matka on pitkä ja monet asiat tulee ottaa huomioon jotta pystyy suoriutumaan parhaalla mahdollisella tasolla omaan kuntoon nähden. Itsellä on nyt vatsan kanssa monesti ollut ongelmia ja otan sen suhteen ensivuodeksi projektin saada ravintopuoli hallintaan. Ensivuonna pääkisa on IM Zurich, ja matkalla sinne sitten joitain kisoja joissa pääsee testaamaan kuntoa ja energian hallintaa.

Kiitos taas kaikille matkassa mukana olleille. Vaimo ja lapset on huikeita kun jaksavat isän jatkuvat treenit ja arjen kaikessa aikataulutuksessa huomiointi. Kiitos Teemu hyvästä treeniohjelmasta ja neuvoista, ehkä ensivuonna saadaan tuloksetkin ulosmitattua =) Kiitos appivanhemmat ja omat vanhemmat lasten hoidoista treenien ja kisareissujen aikana. Kiitos treenikaverit ja triathleetit, jotka olette matkanvarrella olleet mukana, tämä laji on aivan huippu yhteisöllisyyden ja kannustavan asenteen vuoksi!