tiistai 12. maaliskuuta 2013

HelTri Cup kauden 2013 avaus, 400 m uinti

Pirkan hiihdon jälkeen olin kaksi päivää "ihan pihalla". Palautumisen nopeuteen vaikutti varmasti myös hieman huonot yöunet, kun lapset päätti heräillä yöllä juuri silloin useamman kerran. No keskiviikkona hyvin kevyttä ulkoilua ja torstaina sitten pääsi treenin makuun uintitreeneissä.

Sunnuntaina oli sitten ohjelmassa HelTri Cup avauskisa 400 metrin uinti. Viimevuonna aikani oli 6.19. Tänävuonna tavoite oli parantaa kyseistä aikaa, olen kuitenkin jonkin verran enemmän uinut kuin viime vuonna ja lähtökohtani tämän vuoden uintiin oli huomattavasti parempi. Pienenä haaveena oli päästä uudelle minuuttilukemalle.

Samassa lähtöryhmässä lähti minun kanssa, Tommi (samalla radalla), sekä viereisellä radalla Miia ja Jupis. Tämä ryhmä olikin mukavan tasainen ja saimme toisistamme sopivasti kiritysapua. Itse taistelin loppuun asti Miian kanssa paremmuudesta =).

Pyrin starttaamaan rennosti ja rauhallisesti. Lähtö oli kuitenkin kohtuu nopea ja ensimmäisen satasen jälkeen huomasin käsiä jo hapottavan, samalla myös tuli mieleen, että voisihan sitä potkiakin hieman aktiivisemmin. Paremmalla potkulla sain pidettyä vauhtia yllä vaikka kädet olikin jo väsyneet.
Ekan satasen tein päädyissä volttikäännökset, mutta pari käännöstä meni hieman huonosti ja päädystä ponnistus suuntautui liian syvälle. Tästä tuli tunne että happi loppuu ja uinnin rentous oli katoamassa. Päätin lopettaa volttikäännökset ja uinti tuntui siitä eteenpäin ainakin hieman parammalta. Pitäisi treeneissäkin käyttää volttikäännöstä että nopeassa vauhdissa pystyisin hyvällä varmuudella tekemään käännöksen.
Viimeisellä satasella sitten pyrin lisäämään vauhtia sen minkä jaksoin ja viimeinen viisikymppiä tuli aika hyvin. Ehkä olisi pitänyt aikaisemmin aloittaa kiristämään vauhtia, vaikea sanoa olisiko hyytynyt vai jaksanut...

Loppuaika 6.09, tulokse löytyy täältä. Parannusta viime vuoteen tuli 10 sekunttia. Tavoitteeseen pääsin, mutta hieman harmittaa kun ei sen enempää tullut parannusta. No ensivuonna sitten tavoitellaan uutta minuuttilukemaa.

Eilen tein sitten trainerilla 20 min FTP testin. Verryttelyssä jalat tuntuivat hieman väsyneeltä ja mietin onko järkeä tehtä testi, mutta ajattelin kuitenkin, että saan ainakin kovan treenin jos ei muuta.
20 minuutin avg watit 254. Tämä on hieman huonompi kuin viime vuonna samoihin aikoihin (259). Eli olen lievästi pettynyt tulokseen. Maksimisyke oli myös viimevuotista matalampi 152 (158), ehkä itsestä ei saanut nyt kaikkia irti ja jalat oli vielä väsyneet viikontakaisesta pirkan hiihdosta, jossa jalat joutuivat todella koville. Täytyy tehdä muutaman viikon päästä uudelleen tämä testi ja katsoa missä mennään. Joka tapauksessa nyt täytyy lisätä pyörätreeniä, jotta keväällä olisi sopivassa kunnossa kun maateille pääsee ajamaan.

tiistai 5. maaliskuuta 2013

Pirkan hiihto 2013

Heti alkuun täytyy todeta, että olipahan rankka reissu!

Ennen sunnuntaita tuli seurattua poikkeuksellisen aktiivisesti säätiedotteita. Tällä kertaa jo alkuviikosta ennustetut lumisateet toteutui. Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä satoi uutta lunta noin 10 - 15 cm. Henkisesti olin valmistautunut jo haastavaan matkaan. Sää sunnuntaina oli loistava, aurinkopaistoi ja oli sopivasti 8-10 astetta pakkasta.

Koska oli odotettavissa, että latu on pehmeä ja tilanne pahenee vain mitä enemmän hiihtäjiä edellä menee, päätin asettua lähdössä hyviin asemiin. Alkupaukusta reipas kiihdytys ja kun ladut yhtyivät huomasin, että olen vähän turhankin kärkipäässä. Edelläni oli arvioilta alle 20 hiihtäjää. No vauhti oli sen mukainen ja huomasin, että vähän liian kovaa minulle ja hiihtäjiä alkoi tulla ohi tasaisesti. Ensimmäisten 5 km jälkeen rupesin hidastamaan vauhtia omalle tasolle paremmin sopivaksi. Sunnuntaina oli yksinkertaisesti niin hidas keli, että töitä joutui tekemään käytännössä kokoajan ja yksinkertaisesti minun kunto ei ollut riittävä ylläpitämään kunnon vauhtia. Jos olisi ollut ns. lentokeli uskoisin, että olisin pystynyt hyödyntämään parempikuntoisten peesit hyvin.

Aikaisempina vuosina ensimmäinen 20 km meni kevyesti liu-utellen. Nyt tuntui että matka on kokoajan ylämäkeä. Missään kohdassa ei päässyt lepäämään ja loivissa ylämäissä joita normaalisti olisin mennyt kevyesti mogrenilla niin joutui turvautumaan kuokkaan. Tässä vaiheessa alkoi ensimmäisen kerran vahvasti epäilyttää kuinka mahtaa käydä loppumatkan suhteen. 20 km kohdilla huomasin myös takareisin voimattomuuden. Taisi Finlandia hiihto vielä painaa jaloissa, vaikka kyllä viikossa siitä olisi pitänyt palautua.

Sitten tuli vielä uusi ylläri ja viimeinen rasti päivän rankkuus ruutuun, täysi bingo siis=). Reilun 20 km jälkeen latu oli turhan kapea ja sen päälle oli perinteisen urat ajettu molempiin laitoihin latupohjaa. Tämä tarkoitti että kapealla, kuoppaisella ja pehmeällä ladulla hiihtämisestä tuli todella vaikeaa. Yhtään ei voinut rennosti liu-uttaa suksea ja jopa tasaisella joutui menemään kuokalla eteenpäin. Tätä jatkoi suurinpiirtein 50 km asti. Vajaaseen 30 km matkalle hupenivat viimeiset jalkavoimat ja sen lisäksi käsivoimatkin vähenivät huolestuttavasti, tästä osuudesta tuli varmaankin noin 10 km taitettua tasatyönnöllä kun vapaata ei yksinkertaisesti pystynyt hiihtämään.

Kyrönkosken kävely/juoksu etapin jälkeen alkoi sitten nousuvoittoiset osuudet ja siinä vaiheessa ensimmäisen kerran tuli mieleen selviänkö edes maaliin asti. Ylämäkiin jaloista ei löytynyt yhtään voimia ja edelliset 30 km oli syönyt energiatkin hälyttävän vähiin. Tässä vaiheessa hiihto muuttui survival moodiin, etenin vaivanloisesti kävelyvauhtia eteenpäin, kilometrejä laskien seuraavaan juottopaikkaan.

75 km kohdalla olevalla juottopaikalla pysähdyin kunnolla juomaan ja otin myös kupin kahvia. Tiesin että edessä on taas noin 5 km nousuvoittoinen osuus, jota varten oli kerättävä voimia. Tällä osuudella kului viimeisetkin energiat. Uutena ongelmana tuli lievä vatsavaiva, alkoi tuntumaan että milloin vain on pysähdyttävä oksentamaan. Pari kertaa jo yritin mutta ei siitäkään mitään tullut.

Loppuosuudesta ei olekaan paljoa kertomista. Hiihto oli yhtä tuskaa. Energiat lopussa, jalat täydellisen tyhjät, käsissä hieman voimaa, vatsa oikutteli. Positiivisena asiana oli viimeisen 10 km matkalla latupohja koveni ja leveni joten vähillä voimilla pystyi paremmin liu-uttamaan suksea ja sitä myöten päästä maaliin edes jonkinlaisessa säädyllisessä ajassa. Viimeisellä juottopaikalla nauttimani kauravelli rauhoitti myös vatsaa.

Viimeiset kilometrit tuntuivat pitkiltä mutta mieli oli erittäin positiivinen jo maaliin pääsystä ja kärsimyksen loppumisesta =) Maaliin saavuin ajassa 5 tuntia 54 minuuttia 29 sekunttia.

Olipahan seikkailu. Aika huononi viime vuodesta noin tunnin, mutta sijoitus parani 11 pykälää. Taisi muillakin olla raskasta!