perjantai 2. marraskuuta 2018

IM Tallinn 2018

Huh melkein kolme kuukautta on vierähtänyt IM Tallinnan kisasta. Monesti olen miettinyt että kisaraportti pitäisi kirjoittaa, mutta jostain syystä se on jäänyt tekemättä, kiireiden jne vuoksi. No nyt löytyi aikaa ja muistellaas hetken mitä tuona päivänä tapahtui.

Aamu ja valmistelut

Normaaliin tapaan heräsin noin neljä tuntia ennen starttia syömään kevyen aamupalan, vaaleaa leipää, banaania, jugurttia jne. Sen jälkeen vielä lepäilyä kämpillä ja tavaroiden pakkaamista. Järjestäjät olivat hoitaneet kuljetuksen maalialueelta lähtöalueelle. Kisa-alueella sitten kisaenergioiden laitto pyörään ja virittäytymistä kisatunnelmaan. Kisan alla on mahtava tunnelma, joka kerta se tuntuu hienolta. Keskittyneet ilmeet kisailijoilla, rauhallisuus ja innokkuus, jopa pieni pelko, on käsin kosketeltavaa.

Vajaa puolituntia ennen starttia saatiin tieto, että veden lämpötila on virallisessa mittauksessa 15,4 astetta ja uinti tulee olemaan täysi matka. Jes tämä oli mahtava tieto ja nosti omaa tunnelmaa, päästään tekemään täysi suoritus. Kävin tämän jälkeen lyhyen uinti veryttelyn ja sen jälkeen odottelemaan starttia.

Uinti

Uinnin lähdössä asetuin kohtuullisen lähelle kärkeä, kuitenkin antaen innokkaimmille rynnijöille tilaa. Uinnin alku tuntui tosi viileältä vaikka veryttelyssä olinkin jo tuntumaa hakenut kylmään veteen. Todennäköisesti kylmä vesi ja alun vauhti aiheutti sen että ennen ensimmäistä, vasemmalle suuntaavaa käännöstä, jouduin rauhoittamaan hengitystä ja ottamaan sammakkoa jonkin matkaa. Tämän jälkeen pääsin kyllä kohtalaisen nopesti rytmiin kiinni ja uinti lähti rullaamaan ihan kivasti.

Uintireitillä oli jonkin verran mutkia ja suunnistusta haittasi (ainakin minulla) se että en nähnyt poijuja riittävän aikaisin, joten uidessa täytyi luottaa suuntavaistoon ja kartan avulla peryhdettyyn reittiin. Tämä suunnistamisen haasteet vaikutti myös siihen, että hieman tuli "kolareita" matkalla kun vieressä olevat lähtivät hakemaan uintilinjaa erikautta. Mutta pääsääntöisesti pystyin uimaan omaa reittiä ja vauhtia.

Uinti ei ollut parasta mahdollista tekemistä, tuntui että keskittyminen ja ajatukset välillä karkasi tekemisestä ja ei tullut sellaista tasaista tunnetta matkanvarrella. Liekkö kylmävesi aiheuttanut moisen, tiedä häntä. Kuitenkin aika 1:02:46 on ihan ok ja siitä oli hyvä jatkaa matkaa.



T1

Tallinnassa on aika selkeä vaihtoalue, lyhyt juoksu pussien hakuun ja vaatteiden vaihto telttaan, siitä pyörä hakemaan ja sitten ollaankin pyörän päällä. Vaihtoaika 4:14

Pyörä

Pyörän ensimmäiset kilometrit on taajama-alueella ja otin ne rauhallisesti, ilman turhia kiihdyttelyjä. Yritin saada jalat ja kropan lämpenemään kylmän veden jälkeen. Yleisesti ei kylmyys tuntunut vaikuttavan ja ilmassa oli kuitenkin jo 20 astetta lämmintä niin hyvin nopeasti kroppa lämpesi.

Ekalla juottopaikalla sitten oli tarkoitus ottaa sekä vesi että urkkajuoma pullot. No v....tuik...han se meni. Järjestäjä oli vesipulloiksi valinnut sellaisia normaaleja vesipulloja, jotka ei sitten millään mahtunut satulan taakse pullotelineeseen, sitä ährätessä paikalleen missasin sitten urkkajuomankin. Tässä vaiheessa himpun ärsytti. No jatkossa vaihtopaikoilla otin vain urkkajuomaa ja vettä sen verran, että hörppäsin vaihtopaikalla vähän vettä ja loput kaadoin niskaan.
Rock and Roll, pyörän alussa hymy herkässä!
Ensimmäiset 30 km pyöräilin käytännössä yksin, välillä joku meni ohi tai ohitin jonkun, mutta vauhtierot olivat sen verran suuret ettei peesejä löytynyt. Jostain syystä tässä vaiheessa jalat tuntui, hmm onpas vaikea kuvailla tunnetta sanoiksi, ehkä pökkelöiltä voisi olla oikea sana. Ei ollut sellasta rentoa ja vahvan olosta reittä. Tehojen osalta noudatin alkuperäistä suunnitelmaa noin 230 w tehojen osalta. Mutta mitä pidemmälle matka eteni alkoi näiden tehojen ylläpitäminen loppuunasti vaikuttaa epätodennäköiseltä.

Noin 40 km kohdalla tuli sitten todellä pitkä juna ohitseni ja siinä olikin päivän räikeimmät peesaajat. Osa ajoi ihan parin metriä päässä edellisestä ja takaa tuli kokoajan porukkaa pienimpäänkin väliin. Tässä vaiheessa täytyi käyttää kaikki maltti etten lähtenyt repimään letkan kärkipäähän. Onneksi moottoripyörätuomari tuli pyörällä takaa ja sai porukkaa hajoitettua ja tämä ehkä noin 30 kisajan ryhmä jakautui useampaan ryhmään, joissa itse jäin viimeisimpään.

Ajoin tuossa porukassa noin 20 km, ryhmässä oli noin 10 henkeä, ja sen jälkeen ryhmä jakautui siten, että olin kahdestaan toisen kisaajan kanssa. Hänen kanssa vuorovedoin aika mukavan tasaisella tahdilla mentiin sitten toista kiekkaa pitkälle, kunnes saatiin yksi isompi ryhmä kiinni noin 140 km kohdilla. Sen ryhmän mukana ja itse ehkä noin 20 km ryhmää vetäen mentiin sitten kohti Tallinnaa. Viimeisen 30 km aikana alkoi sitten sataa ja Tallinnan taajamaan tullessa tuli vettä jo sen verran, että mutkat otin varman päälle. Tästä johtuen loppuvauhti hieman tippui, mutta ehkä se oli ihan hyväksikin juoksua ajatellen.

Välillä piti vetää letkaa perässä...

Pyörä kulki ihan kivasti vaikka ei niin rennosti kuin olin ajatellut.
Pyöräaika oli lopulta 4:56:27. Ensimmäistä kertaa alle viiden tunnin ja parempi aika kuin odotin. Pyörän keskitehot jäi 220 w, eli noin 10 w tavoitteesta mutta selittää osaltaan sillä kun pääsi suuren osan matkasta letkassa ajamaan. Sen verran täytyy letkassa ajamisesta mainita, että ne letkat missä minä ajoin, niin pääsääntöisesti ihan kohtuu nätisti ajettiin (no tosin sen 40-50 km välin häröletka oli kyllä poikkeus). Välillä ylämäissä väkisin välit lyhenee mutta muuten ihan siististi ajamista.

T2

Toinen vaihto on Tallinnan kisassa oikein kompakti. Pyörä otetaan vastaan avustajien toimesta, sitten heti numeropussi ja vaihtotelttaan juoksukamat päälle. Todella nopeaan vaihtoon mahdollista. Kävin myös vaihtoalueella Bajamajassa keventämässä oloa ennen juoksun alkua =)
Vaihtoaika 3:12 vessakäynnillä oli kyllä nopea.

Juoksu

Eka kiekka takana ja hyvin kulkee
Tallinnan juoksureitti alkaa heti Toompean mäen nousulla, joten siinä otettiin heti turhat vauhdit pois =) Tästä huolimatta juoksu lähti ihan kivasti rullaamaan tavoitevauhtia, noin 5:10 km vauhtia tai hieman kovempaa. Ennakkoon olin jo katsellut että reitti on aika mutkikas ja nousua tosiaan on riittävästi. Itselle ainakin nuo 90 asteen tai jyrkemmätkin mutkat, osa vielä alamäkeen, oli kieltämättä ärsyttäviä. Ylämäet ei niin paljoa häirinnyt, Toompean mäki oli se iso nousu joka sitten täytyi ottaa varovasti ettei siihen reisiä lyö tukkoon ja alamäkiin yritin Teemun neuvojen mukaisesti päkiä askeleella edetä jotta etureidet ei väsy turhaan.

Ekat kaksi kierrosta meni omasta mielestä hyvin. Vauhti pysyi kontrollisssa, sykkeet maltillisina hieman alle 140 keskimäärin. Reidet tottakai alkoi ilmoittaa väsymystä ylämäissä mutta en olisi odottanut muuta. Ensimmäinen puolisko maratonista meni noin 1:51 vauhtia, eli täysin tavoitteen mukaista. Sub 10 haaveesta oli reilu 10 min edellä.

Tokalla kiekalla tuli vettä huolella
Mutta niin se Ironman matka näyttää omat haasteensa. Kolmatta kierrosta edetessä alkoi olotila heikentyä kokoajan. Tunsin vatsan hölskyvän ja etomisen oireet alkoivat voimistua. Olin omasta mielestä saanut matkan varrella hyvin nestettä ja energiaa sekä suolatabletteja tasaisesti päivän varrella.

Kolmas kierros meni vielä jollain tavalla juosten edeten, kuitenkin vauhdin hiipuessa pikkuhiljaa energian vähetessä, koska energia ei tuntunut imeytyvän ollenkaan. Kolmannen kierroksen lopussa alkoi olotila olla jo todella ällöttävä ja Toompean mäki kesti ikuisuuden nousta kävellen.

Neljännen kierroksen alussa pysähdyin ensiksi puskassa rykimässä mutta mitään ei tullut. No ensimmäisen juottopaikan kohdalla oli sitten bajamajat, sinne vain ja sormet kurkkuun. Siinä sitten vatsalaukku tyhjeni tehokkaasti.

Tämän jälkeen matka oli aikamoista taapertamista, energiat loppuu ja rasvoilla mennään eteenpäin. Mikään neste tai kiinteä ei mennyt sisään, ihan pieniä määriä vettä yritin ottaa sisään. Onneksi rasvoja löytyy mitä polttaa omasta takaa ;) Neljäs kierros tuntui kestävän ikuisuuden, mutta onneksi kierroksen puolessa välissä satuin törmäämään turkulaiseen triathleettiin joka oli kolmannella kierroksella ja hänelläkin oli paljon vaikeuksia. Vaihdettiin siinä sitten jonkin verran ajatuksia ja matka eteni hieman pirteämmin kun ajatuksen sai hetkeksi pois pahasta olosta.

Totiseksi vetää ongelmia kohti kulkiessa. Sitä muuten pääkopassa kiertää jos jonninmoisia ajatuksia matkan varrella!

Vasen, Oikea, Vasen, Oikea. Askel kerrallaan eteenpäin!
Viimeisen kerran maalin ohi vanhankaupungin suora eestaas ja maalisuora odotti. Otin loppuun kunnon spurtin jotta edes maalisuoralla näyttäisin urheilijalta =) Olin erittäin iloinen maalista, lopun vaikeudet toivat niin elävästi edellisen vuoden mieleen ja silloin kisa päättyi keskeytykseen, nyt olin vahvempi henkisesti ja jaksoin maaliin. Olin jälleen Ironman! Tunne oli huikea maalisuoralla!

You are an Ironman!
Hei rakas ja lapset, Isi pääsi maaliin!
Juoksuosuudella kului aikaa 4:19:53, eli toinen puolisko jouksusta oli huikeat 2:30... huh. Kokonaisaika samalla vierähti 10:26:32.


Maalissa

Maaliintulon jälkeen näin heti Katjan ja lapset maalialueen aidalla. Siellä halaukset ja pusut. Oli vihdoin ihanaa näyttää lapsillekin, että kova työ palkitsee ja tällä kertaa isillä on mitali mukana kotiin tuotavaksi.

Tämän jälkeen siirryin kilpailijoiden palautumisalueelle jossa oli tarjolla juomaa ja ruokaa. Otin vesipullon aluksi ja siirryin lepäämään, siellä juttelin hetken Auramaan Mikon kanssa, joka oli tehnyt hienon suorituksen. Siinä hetken jutellessa olo heikkeni ja vettä en pystynyt ottaa yhtään sisään kun pienkin siemauksen jälkeen tuli voimakas yksimisreagtio. Tilanne vaikutti sen verran huonolta, että päätin mennä kysymään ensiaputeltasta mitä kannattaisi tehdä. Siellä ovella ehdin sanomaan vain stomach ja vomit niin heti talutettiin makaamaan ja kohta olikin jo tippa kädessä. Sitten kyseltiin ja tiedusteltiin, tutkittiin EGK ja verenpaineet sekä verinäyte, lopuksi vielä lisättiin tippaan pahoinvointia auttavaa lääkettä. Täytyy kyllä sanoa, että oli vakuuttavaa touhua ja homma hyvin hallussa. Onneksi olotila alkoi parantumaan yhdellä tippa pussilla, muuten olisi ollut sairaala kuljetus edessä.

Lopulta pääsin pois teltasta, kiitin hyvästä hoidosta ja lähdin raahautumaan pois. Soittelin rakkaalle, josko hän tulisi avuksi hakemaan kisapussit ja pyörän. Sen jälkeen lepäämään. Pikkuhiljaa pystyin yrittää syödä jotain ja aloitin tietysti jäätelöstä sehän on parasta lääkettä ;)

Loppusanat

Viime kausi oli harjoituksellisesti hyvä kausi. Kehitystä mielestäni tuli monella saralla, kuten lihaskunto, juoksukunto, pyörän aerobinen kestävyys. Harmillisesti en saanut ulosmitattua kisoissa tuloksellisesti ihan sitä mihin mielestäni pystyisin. Se on yksi tämän lajin suola, Ironman matka on pitkä ja monet asiat tulee ottaa huomioon jotta pystyy suoriutumaan parhaalla mahdollisella tasolla omaan kuntoon nähden. Itsellä on nyt vatsan kanssa monesti ollut ongelmia ja otan sen suhteen ensivuodeksi projektin saada ravintopuoli hallintaan. Ensivuonna pääkisa on IM Zurich, ja matkalla sinne sitten joitain kisoja joissa pääsee testaamaan kuntoa ja energian hallintaa.

Kiitos taas kaikille matkassa mukana olleille. Vaimo ja lapset on huikeita kun jaksavat isän jatkuvat treenit ja arjen kaikessa aikataulutuksessa huomiointi. Kiitos Teemu hyvästä treeniohjelmasta ja neuvoista, ehkä ensivuonna saadaan tuloksetkin ulosmitattua =) Kiitos appivanhemmat ja omat vanhemmat lasten hoidoista treenien ja kisareissujen aikana. Kiitos treenikaverit ja triathleetit, jotka olette matkanvarrella olleet mukana, tämä laji on aivan huippu yhteisöllisyyden ja kannustavan asenteen vuoksi!

perjantai 3. elokuuta 2018

Kisa ennakko IM Tallin 2018

Kirjoitellaan taas tunnelmia vuoden kohokohdasta. Huomenna on edessä Ironman Tallinn.

Viime vuoden kisa oli karvas pettymys ja huomenna on päätavoite saada ehjä hyvä suoritus. Aika tulee sitte toisena tavoitteena.

Valmistautuminen.
Talvi meni harjoittelun puolesta rikkinäisesti. Sairastelua oli paljon liikkeellä ja minuunkin tarttui kaikenlaiset taudit. No onneksi keväästä asti olen saanut olla terve ja pystynyt harjoittelemaan hyvin oikeastaan 3+12 viikkoa. Kolme viikkoa totuttelua ja 12 viikkoa sitten huominen kisa tähtäimessä.

Täksi vuodeksi päätin hommata valmennus apua. Olen monta vuotta kyllä treenannut ihan hyvin ja itsekin väitän jotain ymmärtävän treenaamisesta, mutta kahden asian vuoksi päädyin valmentajaan 1. uutta harjoitusmetodeja sekä vaihtelua treeniin 2. aika on kortilla ja oman harjoittelun ohjelmoinnille ei tunnu olevan riittävästi aikaa. No tämän vuoden treeniohjelmat on minulle sitten tehnyt Teemu Lemmettylä (Kiitos Teemu kevään treeneistä) Hänellä on minun mielestä sopivan rento ote tekemiseen ja kokemusta paljon. Miten tämä on näkynyt sitten treenaamisesta, no muutama asia tulee mieleen. Tuntimäärä on hieman isompi aikaisempiin vuosiin nähden, mutta ero tulee lähinnä kuntosali ja kevyiden viikkojen osalta. Tänä vuonna olen kuntosalilla ollut oikeastaan viikoittain joka on aikaisempina vuosina jäänyt tosi vähälle. Juoksua on tänä vuonna tullut enemmän kun jalat on kestänyt juosta, tämä on erittäin positiivinen asia. Pyörällä tunti määrä varmaankin pysynyt samana mutta puhtaasti pk lenkkejä vähemmän, eli pitkiin pyöriin myös tullut mukaan kisavauhtisia osuuksia ynnä muuta mukavaa. Kevyinä viikkoina on myös ollut treeniä aikaisempia vuosia enemmän, kokonaan ei jalkoja ole seinälle voinut nostaa ja levätä 😊 Kivasti mielestäni ollut treenit mielenkiintoisia ja tullut uutta innostusta mukaan.

Kevään puolimaraton HCR meni omaan ennätykseen vaikkakin hieman tavoitteesta jäin. Mutta juoksu kulkenut paremmin moneen vuoteen. Viikkoa ennen IM Lahtea menin sitten pelaamaan Sählyä joka oli iso virhe, polvi ärtyi ja keräsi nestettä. Siinä meni sitten pari viikkoa jännittäessä tuleeko kuntoon. No onneksi tuli ja viime viikot pystynyt taas juoksemaan täysipainoitteisesti.

IM Lahti meni hieman pieleen kun kompastuin taas energian ottoon pyörä osuudella. Eli siellä tuli alisuoritus omaan kuntoon nähden.

Viimeiset viikot on sitten mennyt hyvin treenit ja viime viikolla oli vielä pari rapsakkaa treeniä. Sekin ollut ero aikaisempaan nähden että vähän lähemmäksi kisaa on nyt treenattu.

Kisa odotukset
Uinti on mielenkiintoista, veden lämpö oli alkuviikosta vain 10 astetta. Nyt näyttää lämpenevän niin että päästään uimaan täysi matka. Hyvä niin.
Uinnissa tarkoitus tehdä rento uinti ilman hätäilyä. Rennolla ja tehokkaalla vedolla mennään kyl riittävän kovaa. Tavoite sinne  samaan minne aina 59min - 1h5min

Pyörä reitti on täällä todella tasainen, loivaa nousua ja laskua. Reitti on tuulelle herkkä eli kovalla tuulella vastatuuleen vauhti tippuu paljon. Tasainen reitti tarkoittaa että tasaisesti pitää jaksaa tehdä töitä. Omasta mielestä olen hyvin valmistautunut ja jos kaikki menee hyvin niin pyörä aika voisi olla siellä 5h -5h20min välillä.

Juoksussa täällä on jonkin verran nousua, järjestäjän mukaan noin 300m nousumetrejä. Tarkottaa sitä että pyörän jälkeen täytyy olla vielä hyvin voimia juoksuun jäljellä. Ylämäet mennään rauhassa ja muutenkin tuntuman mukaan mennään. Juoksu tavoiteaika on arvoitus mutta jos kaikki menee hyvin niin 3:40-3:50 paikkeille ainakin toivon sen menevän.

Kaikki on siis hyvin ennen huomista kisaa ja mukava päästä matkaan. Nyt vaan otan huomenna aikaisemmat opit muistiin niin hyvä siitä tulee. Pyörän aikana viilennystä (vettä niskaan) sekä tasaisesti alusta alkaen energiaa sisään, juoksu alku rennosti ja energian saantia jatkettava, sekä viilennystä.

Saas nähdä kuinka äijän käy 😀

torstai 13. heinäkuuta 2017

Challenge Roth 2017

Vuosi sitten sain hyvällä tuurilla liput legendaariseen triathlon kilpailuun Challenge Rothiin. Tässä tarinaa valmistautumisesta kilpailuun ja itse kilpailusta. Varoituksen sana, hieman pitkä tarina tästä muodostui.

Valmistautuminen
Vielä ilmoittautumisvaiheessa ei ollut varmaa voinko edes osallistua kilpailuun polven rustovaurion/nivelrikon vuoksi. Talven aikaan kuitenkin polven ongelmat lieventyi ja juoksua pystyin vuoden vaihteen jälkeen harjoittelemaan ihan kohtuullisen hyvin.

Alkuvuonna ajatuksena oli tehdä pitkää pk treeniä ja rakentaa pohjakuntoa kevääseen hiihtämällä, mutta jostain syystä polvi ei tykännyt vapaan hiihdosta. Tästä johtuen muutin talven aikaisen harjoittelun tehopainoitteisemaksi. Trainerilla hikoilin ullakolla monia iltoja, lasten nukkumaan menon jälkeen, tavoite oli talven aikana nostaa FTP watteja korkeammaksi. Sitten kevään teemana, pyöräilykelien alkaessa, tehdä pk painoitteinen jakso.

Kevät olikin sitten todella kylmää ja huhtikuussa tuli vain yksi lyhyt ulkopyöräily. Traineri siis kävi edelleen kuumana ja yritin valmistautua toukokuun alussa olevaan Lissabonin puolimatkan kisaan. Kisa oli puhtaasti treenimielessä eli ei keventelyjä enempää kuin mitä reissussa olo päivät toi ennen kisapäivää. Lissabonin kisa oli lämpimässä säässä (+27) ja se meni uinnin ja pyöräilyn osalta ihan kohtalaisesti. Pyörällä tuli hieman liian kovaa otettua vastatuuliosuudet ja tästä johtuen jalat olivat juoksuun lähtiessä aika väsyneet. Juoksussa sitten vauhti hyytyi osaltaan lämpötilan ja osaltaan nestehukan vuoksi mutta aika 4:51 oli ihan ok siihen vaiheeseen kautta.

Toukokussa olin pääosin lomalla ja uloskin pääsi pyöräilemään pitkää lenkkiä. Toukokuussa treenit menivät aika hyvin ja sain tehtyä määrää ihan kiitettävästi. Kolme 110-150 km pyörälenkkiä ja sitten tehoviikkoja päälle esim. Lapinkylän 29 km tempo, joka meni positiivisesti yli 41 km/h keskarilla. Kunto vaikutti olevan nousussa kivasti ja luottamus omaan suorityskykyyn kasvoi. Pystyin myös juoksemaan ihan hyvin (en mitään erityisen pitkiä, pisimmän lenkin ollessa 17 km) ja juoksuvauhtikin tuntui kehittyvän koko ajan. Kaikki siis vaikutti menevän ihan oikeaan suuntaan.

Kesäkuussa oli ohjelmassa Big Training day (joka meni kaikin puolin positiivisesti) ja Vantaan perusmatka (joka myös meni ihan hyvin, vaikka juoksuvauhti olikin aika hidas). Valmistautumien tulevaan kisaan kesäkuussa sujui ilman ongelmia, joskin trainerilla tuli edelleen viihdyttyä poikkeuksellisesti kylmien ja sateisten päivien johdosta. Sateessa ja viileässä en halunnut polkea edes sairastumisaltistumisen vuoksi.

Kokonaisuudessa valmistautumien sujui mielestäni olosuhteet ja lähtötilanne huomioiden oikein hyvin ja luotto omaan kuntoon alkoi olla kova. Pitkäaikainen tavoite 10 tunnin alitus täydellä matkalla vaikutti olevan tavoiteltavissa.

Kisaviikko
Koskaan aikaisemmin en ole kisaviikolla katsonyt yhtä tiiviisti sääennustetta. Luvassa oli hellettä mutta olisiko 24 vai 34 astetta ja pilvistä vai täyttä aurinkoa, silläkin olisi aika merkittävä ero. Suomessa ei ollut juuri lämpimiin olosuhteisiin pystynyt totuttautua, joten epävarmaa oli kuinka kuumuus vaikuttaa kisassa.

Torstaina lennettiin Jaakko Rantalan kanssa Muncheniin ja sieltä oli reilun tunnin ajomatka Rothiin. Kävimme samantien rekisteröitymässä ja hakemassa tunnelmaa kisapaikalta. Majoitus meillä oli Nurnbergissä joka on noin 30 km päässä Rothista. Torstai iltana vielä pyörien kasaamiset ja satulan taakse tulevan juomatelineen säätöä aerommaksi.




Perjantaina aamulla aikainen herätys ja uimaan kisareitille. Uinti Rothissa tapahtuu joessa ja ongelmia ei suunnistamisen suhteen tulisi olemaan. Uinti tuntui oikein hyvältä ja jäi erittäin vahva olo lyhyestä verrailusta. Uinnin jälkeen lähdettiin ajamaan autolla pyöräreitti läpi. Pyöräreitti on kahtena lenkkinä ja yleiskuvana meille autolla ajaessa jäi, että kyseessä on nopea reitti. Pari kovaa nousua, mutta muuten loivapiirteistä maastoa. Mikko Lehmuskoski saapui perjantaina samaan majoitukseen ja illalla kävimme vielä carbo partyssä tekemässä viimeiset tankkailut, sen jälkeen kämpille pakkaamaan seuraavana päivänä luovutettavia pyörää ja juoksupussia.



Lauantaina lähdettiin taas kohtalaisen aikasin liikkeelle. Mikko kävi uimassa aamulla kisareitillä ja sen jälkeen käytiin porukalla lyhyt testilenkki pyörillä ja kaikki vaikutti olevan kunnossa. Sen jälkeen pyörien tsekkaus ja juoksupussien luovutus. Sitten kämpille valmistautumaan (hermoilemaan) seuraavan päivän kisaan.


Ennakko-odotukset
Vuoden treenit oli mennyt hyvin, vaikkakin treenijaksotus ei ollut suunnitelman mukainen. Avaintreeneissä olin saanut hyvän tuntuman, pyörätehot oli noussut ja positiivisinta oli, että olin pystynyt juoksemaan ihan ok määrän. Kaikki nämä positiiviset asiat tuki 10 tunnin alituksen odotusta.

Toisalta sitten ennustettu (ja toteutunut) kuuma säätila aiheutti omat kysymysmerkit kisasuoritukselle. Kuinka juoksu kuumassa sujuisi? No lähdin siitä ajatuksesta että kuuman suhteen täytyy edetä maltilla, unohtaa tarvittaessa 10 tunnin aikatavoite ja kiinnittää tavoite juoksun kunnialla loppuun saattamiseen.


Kisa-aamu
Kisaa edeltävä yönä en perinteiseen tyyliin saanut nukuttua vain vähän, mutta sillä ei olisi vaikutusta itse kilpailuun. Herätys 3:15 ja aamupalalle. Päätettiin porukalla lähteä ajoissa (4:15) starttipaikalle, koska suuurin osa kilpailijoista tulee autolla starttialueelle niin tiedossa oli ruuhkia. Olimme hyvissä ajoin kisapaikalla ja selvisimme ilman ruuhkia parkkipaikalle.



Pyörien säätäminen kohdalleen ensimmäiseksi (renkaiden pumppaus ja energioiden laitto), jonka jälkeen olisi aikaa jonotella vessoissa ja rauhoittua. Pyörälle tultua huomasin, että yön aikana oli takarennas tyhjentynyt (jätin renkaaseen pienen paineen) ja kun pumppasin renkaan täyteen niin kuvittelin, että se tyhjenee hitaasti. Tässä vaiheessa iski itseeni joku ihme vainoharhaisuus, että renkaassa on pieni reikä. Vaihdoin varmuuden vuoksi venttiilin ja tarkistin onko renkaan
pinnassa jälkiä ja tarkistelin rengaspainetta pariin otteeseen. Ei siinä renkaassa mitään vikaa ollut, vika oli todennäköisesti korvien välissa ja siinä, että en ollut laittanut kunnolla pumpun päätä venttiiliin kiinni ja pumppu näytti siltä, että paine vähenee hieman. No siitäkin hermoilusta selvittiin ja sitten vain märkäpukupäälle ja odottamaan starttia.

KISA

Uinti Rothissa on tosiaan joessa ja lähtö 5 minuutin välein noin 200 ryhmissä. Ryhmät on jaettu tavoitevauhdin mukaisesti. Startti ja ensimmäiset parisataa metriä oli aika ruuhkaiset, joku yritti uida selkään ja osa ui poikittain edessä. Normaaliin tapaan taas syke nousi liikaa startissa ja rauhoitin sitä uimalla jonkinmatkaa selkää, sen jälkeen pääsinkin aika nopeasti uimaan omaa vauhtia ja tilaa löytyi hyvin. Uinnistä jäi hieman kaksijakoiset fiilikset, ajoittain tuntui, että sain todella hyvän ja rennon vedon aikaiseksi ja ajoittain taas tuntui, että en pääse mihinkään ja uinti menee väkisin runttaamiseksi. Uintiaika oli 1:02:44. Ei mikään hyvä suoritus, mutta ei mikään katastrofikaan, tästä olisi ihan hyvä jatkaa eteenpäin Tässä uinnin garmin data.

T1 Rothissa on mukavan tiivis. Pussit otetaan uinnista nousun jälkeen itse maasta ja juostaan teltaan jossa avustajat auttoivat tarvittaessa ja heille voi heittää pussin ja märkäpuvun. T1 aika oli nopea 2:44

Pyöräosuudella suunnitelmana oli, että ensimmäiset 40 km pitäisi mennä rauhallisesti ja aloittaa nesteiden sekä energian tankkaus. Tässä suhteessa onnistuin jälkimmäisessä. Alku lähti liian kovilla tehoilla, varsinkin alamäkivoittoinen 20-30 km osuudella ei ollut malttia riittävästi, tämä osuus oli vastatuuleen ja taas kerran vastatuuleen en osannut hiljentää riittävästi (tämän osalta pitäisi oppirahat olla jo maksettu). 30 km jälkeen oli tiedossa reitin isoin nousu, ensin jyrkkä lyhyt osuus ja siihen perään loivempaa pitkää nousua muutama kilometri, joten tälläkään osuudella ei pystynyt "himmailemaan".

40 km jälkeen ryhdyin rauhoittamaan tehoja ja ajamaan maltillisemmin. Juuri toisinpäin piti alunperin mennä, että tässä vaiheessa aletaan nostamaan tehoja. No sillä mennään mikä tilanne on. Kiinnitin huomiota tankkaukseen ja siinä mielestäni onnistuin hyvin. Join vettä ja urheilujuomaan vuoronperään ja 30 minuutin välein geeli+vesi. Lisäksi otin tunnin välein lisäsuolaa tabletin muodossa. Mielestäni onnistui koko pyöräosuudella juomisen ja energian saannin osalta hyvin, jouduin pissata pari kertaa, mikä kertoi että nestettä oli nautittu riittävästi.

Noin 65 kilometrin kohdilla tuli mekaanisia haasteista. Olin jo pyöräosuuden alusta ihmetellyt, että mikä takavaihtajan vivun luona oleva terävä teräslanka on, joka pistää ajoittain ikävästi sormeen. No tässä kohdassa sitten tuli hetki kun takavaihtaja ei toiminut ollenkaan. Tajusin, että takavaihdevaijeri on menossa poikki vaihdevivun kiinnityksestä. Tuli pieni epätoivo hetkeksi kun yhden ylämäen jyystin isolla vaihteella (ketju jäi takapakan keskipaikkeille). Jotenkin sain sorkittua vaihdevipua siten, että vaihteet alkoi toimimaan, jessss helpotuksen huokaus. Vaihteet ei ihan täysin toiminut vaan välillä ei vaihteet mennyt pienimmille rattaille ja ajoittain hyppäsi pari pykälää kerralla, mutta matka jatkui ja se oli tärkeintä! Mietin myös pari kertaa pysähdynkö bike service pisteelle, mutta arvelin, ettei ne olisi vaihdevaijeria siellä kuitenkaan pystyneet vaihtamaan, joten matka jatkuisi niin pitkään kuin vain pyörä kestää. 

Noin 70 km kohdalla tullaan pyöräreitin legendaarisimpaan kohtaan. Hilpolstein kylän ohituksessa noustaan kuuluisa Solar hill. Tämä nousu on täynnä katsojia, musiikki pauhaa ja aivan huikea tunnelma. Ei tässä nousussa voinut kuin hymyillä ja polkea eteenpäin kylmien väreiden kulkiessa vartalon läpi. Tässä linkki yhteen videoon.

Solar hill jälkeen oli alamäkivoittoinen osuus jäljellä ja sitten tultiin lähtöpaikan ohitse, eli ensimmäien kierros pulkassa. Katsoin kelloa ja olin siinä vaiheessa noin 5:10 pyöräosuuden vauhdissa, hieman tavoiteltua hitaampaa mentiin, mutta ensimmäisellä kierroksella jo liian kovana pidetyt tavoitetehot tarkoitti, että pyöräosuus tulisi olemaan hidas (no hidas verrattuna minun aikaisempien kisojen pyöräosuuksien aikoihin). Ennakkoon autolla kierrettynä reitti tuntui nopealta, mutta pyörän päällä ylämäet olivat ihan kunnon nousuja. Vaikka Rothin pyöräreittiä kehutaan nopeaksi niin sanoisin että ei se nopeus tule ilmaiseksi ja lisäksi alamäkiosuuksiin on hyvä olla ajoasento väännetty mahdollisimman aerodynaamiseksi.

Toiselle kierrokselle lähtiessä tuli lisää "kavereita" pyöräilyyn. Viestilähdöt olivat sen verran myöhään, että viestin pyöräosuudelle lähtijät tulivat toiselle kierrokselle mukaan. Esimmäisen 10 km olikin aika ruuhkaa, mutta sitten ylämäkiosuudella porukka alkoi hajaantua. Lisääntynyt pyöräilijämäärä kuitenkin tarkoitti, että toiselle kierrokselle oli hieman paremmin peesiä tarjolla. Ensimmäinen kierros meni osittain yksin ja osittain parin kisailijan kanssa paikka vaihdellen. Järjestäjälle iso plussa peesivalvonnan suhteen, moottoripyörällä liikkuvia tuomareita oli ajoittain todella paljon ja hoitivat valvontaa aktiivisesti. Penalty box:lla näkyi myös kilpailijoita, joten rangaistuksiakin oltiin valmiita jakamaan. Tässä vinkki suomalaisille kisajärjestäjille, tiukka linja vain rangaistuksien suhteen niin kyllä ne kisailijat alkavat noudattamaan sääntöjä, jos ei sinä vuonna niin viimeistään seuraavana! Peesivalvonnassa on kuitenkin myös kyse turvallisuudesta, joka olisi järjestäjän osalta tärkeä tehtävä.

Toinen kierros meni ihan hyvin, juominen ja energian tankkaus jatkui oikeastaan suunnitellun mukaisesti. Viimeisillä ylämäkiosuuksilla alkoi etureisissä tuntua väsymystä, joka todennäköisesti johtui liian kovasta tehoista alkuosuudella, muuten energiataso oli hyvä.

Sää pyöräosuuden aikaan oli suurimmaksi osaksi pilvinen, tämä todenäköisesti hämäsi minua lämpötilan osalta. Pyörän päällä ei tuntunut kovin kuumalta, mutta kellon lämpömittarin  mukaan lämpötila oli alusta alkaen 24-25 asteen paikkeilla. Sitten viimeisen 10 km matkalla pilvet alkoivat rakoilla ja aurinko paistoin välillä täydeltä taivaalta lämpötila ja nousi nopeasti 30-31 asteen paikkeille.

Pyöräosuuden aika 5:15:28, oli siis hitain minun IM matkojen pyöräajoista. Tässä garmin data.

T2 oli muuten järjestäjiltä aivan huikea suoritus! Pyörä jätettiin suoraan juoksusta avustajille ja jatkettiin juosten teltalle ja matkalla napattiin juoksutavara pussi matkaan. Teltalla sitten oli mahtavan rempseä täti ohjastamassa ja avustamassa. Ei jäänyt suomipojalle kysymysmerkkejä kuinka toimitaan. Käsivarresta tiukkaote, talutus penkille, tavarat ulos pussista -> ahaa sulla on aurinkorasvaa haluatko? -> joo -> niskan, olkapäiden, naaman, käsivarsien ja jalkojen rasvaus, sillä aikaa kun minä laitoin sukat ja kengät jalkaan. Sitten enää lippispäähän ja menoksi. Aivan käsittämättömän hieno vaihtokokemus =) Aikaa tähän tärvääntyi 2:21.

Juoksu lähdössä kokonaisaika oli vierähtänyt jo niin pitkälle, jotain 6:20 ja lämpötila oli kuuma, että tiesin, ettei tänään juoksta alle 3:40 maratonia, joten 10h alitus oli mennyt, tavoite oli tehdä ehjä alle 4h juoksu ja päättää päivä hyvin.

Ensimmäiset juoksuaskeleet ja melkein tajunnan räjäyttävä kipu vasemman jalkapohjan ulkoreunassa. Olinko kiristänyt pyöräkengät liian kireälle?? Onneksi kipu lieveni nopeasti pieneksi jomotukseksi, joka sitten hävisi muiden tuskien alle =) Juoksun alussa oli Mikko kannustamassa ja huikkasi, että oli joutunut jättämään homman kesken mutta muuten kaikki ok. Ensimmäinen kilometrillä yritin muistuttaa itselle kuinka juostaan, lantio eteen ja askel lyhyenä. Etureidet olivat väsyneet, mutta ei niin väsyneet, että olisin ollut huolissani niistä.

Ensimmäisen kilometrin jälkeen alkoi ensimmäinen pitkä nousu, siis mitä, eikö tämä ollutkaan nopea reitti??? Jyrkän osuuden jälkeen reitti jatkui loivana nousuvoitoisena osuutena, onneksi tämä osuus oli kuitenkin varjossa, kuumuus teki silti olon todellä ikäväksi. Muutaman kilometri jälkeen tultiin teollisuusalueelle ja auringon paisteessa asfaltilla juostessa lämpö todella painoin päälle, olo oli kuin uunnissa olisi ollut. Syke oli korkealla vaikka juoksuvauhtia yritin rauhoittaa kuumuuden vuoksi.

Jokaisella, noin 1,7 km välein olevilla, juottopaikoilla yritin viilentää kroppaa ja otin vettä päälle reilusti ja join vettä, kokista ja urheilujuomaa. Lisäksi otin geelin ensimmäisen kolmen kilometrin jälkeen. Yritin juoda paljon, jotta ei tulisi nestehukkaa kuten aikaisemmin minulle on käynyt.

Noin viiden kilometrin jälkee alkoi vatsassa tuntua hölskyntää, tajusin, että nyt neste ei imeydy riittävän nopeasti. Otin suolatabletin ja toivoin, että se auttaisi. Matka jatkui hieman hidastuvalla vauhdilla mutta juosten edelleen. 10 km kohdilla alkoi vauhti hiipumaan edelleen ja huomasin energia tason laskevan. Olo alkoi olla aika epätoivoinen, mitä voisin tehdä, jotta saisi energiaa imeytymään? Matkaa oli vielä hurjasti ja kuumuus paahtoi, ja vatsan olo alkoi olemaan pahoinvoiva.

Noin 12 km kohdilta alkoi seuraava piiiitkä ylämäki, tässä otin ensimmäiset kävelyt (joskaan ei se vauhti paljon hidastunut juoksuvauhdista) ja etureisissä alkoi krampin oireita. Ylämäen päällä aloitin taas juoksun, tai siis köpöttelyn eteenpäin ja vauhti oli karmean hidasta. En voinut ymmärtää miten näin pääsee käymään, olihan valmistautuminen kisaan mennyt pitkästä aikaa hyvin, en voinut olla näin huonossa kunnossa!

15 km jälkeen oli Buchenbach kylä ja kääntöpaikka. Kannustus oli aivan huikea, väkeä oli paljon ja musiikki pauhaa, ihmiset huutaa kannustuksia nimellä (Go Harri Go... jne), koska numerolapussa oli kisailijan nimi isommalla kuin numero. Kylän jälkeen alkoi alamäkivoittoinen osuus ja vauhti hieman parani. Mutta riemua ei kestänyt pitkään, kohti ensimmäisen kierroksen loppua ja Rothin kylää olotila heikkeni kokoajan, ajatus alkoi harhailla ja epätoivo iskeä. Yritin juottopisteillä ottaa nestettä sisään mutta joka lasillisen jälkeen tuntui että nesteet tulee ulos. Röyhtäyksen mukana tuli pienimäärä nestettä ylös ja niitä syleskellessä, sekä hitaasti raahustaessa eteenpäin tuli luovuttaminen mieleen. Rothin kylän pienet loivat nousutkin joutui jo kävelemään ja olotila oli surkea. Olin vuotta aikaisemmin Frankfurthissa kävellyt viimeisen 15 km ja nyt olisi edessä paljon pitempi matka, sekä armottomammassa kuumuudessa.

Toiselle kierrokselle lähdin vielä ja juoksin/kävelin kilometrin, jonka jälkeen kakoin ojanpohjalla hetken jos olisi saanut vatsan tyhjennettyä, eikä oksennusta tullut. Kävelin seuraavalle juottopaikalle ja yritin ottaa suolakeksiä sekä vesimelonia ja meinasi samantien tulla ylös. Kaikki tämä oli liikaa ja heitin pyyhkeen kehään. Legendaarinen Roth:n kisa oli liikaa minulle! Huikkasin kisatuomarille että joudun keskeyttämään ja sanoin että pystyn kyllä kävelemään pois. Elämäni ensimmäinen triathlon kisan keskeytys oli tosiasia!

Keskeytyksen jälkeiset hetket
Kävellessä maalialueelle en vielä ajatellut isommin asoita, kävelin vain vähän niin kuin sumussa eteenpäin, jotta pääsisin pois. Recovery teltalle päästyä ja vaihtopussin saatua soitin heti Katjalle ja sitten tunteet iski päälle. Ymmärsin kuinka suuren työn itseni lisäksi tämän kisan eteen on tehnyt moni muukin, kaikki tunnit harjoittelun vuoksi poissaolot kotoa, rahalliset investoinnit sekä meikäläisen jatkuva jutustelu näistä triathlon asioista on koko perheen asia ollut yli puoli vuotta. Keskeytys ei ollut pelkästään itseni vaan myös koko perheen. Yritin puhelimessa selittää Olivialle (7v), että isi ei tällä kertaa tuo mitalia kotiin, se oli vaikeaa.




Suihkun käynnin jälkeen mentiin Mikon kanssa kokeilemaan syöntiä ja jännittämään Jaakon maalintuloa. Päivän paras hetki oli kun Jaakko ontui telttaan mitali kaulassa ja sanoi että 9:55 loppuaika. Aivan käsittämättömän hieno suoritus Jaakolta! Jonkin aikaa toivuttua lähdettiin hakemaan vielä auto T1 vaihtopaikalta ja pyörät sekä vaihtopussit kyytiin ja kämpille lepäämään.


Challenge Roth kisasta
Mielestäni kilpailu on ehdottomasti maineensa arvoinen. Järjestelyt toimivat todella hienosti ja säännöt oli selkeät sekä niiden noudattamista valvottiin (peesaus jne). Tunnelma oli aivan huikea, Solar hill sekä juoksureitin kannustus Roth ja Buchenbach kylien kohdilla oli mahtavaa. Suosittelen kilpailua sitä edes vähäisen harkitsevalle, kannattaa mennä ja yrittää saada paikka, ei varmasti tule pettymään. Kilpailun sijainti pienessä kylässä sekä T1 ja T2 eri paikat aiheuttaa sen että ilman autoa ei pärjää ja matkoihin majoituksesta eri tilaisuuksiin kestää. Lisäksi en tähän kisaa lapsiperheen toisi koko perhettä mukana, väen paljoudessa kisapäivänä ei pienten lasten kanssa olisi mitenkään helppo olla.

Roth:n maine ennätysnopeana kisana on mielestäni hieman liioteltu, pyöräreitillä ei vauhti ei tule ilmaiseksi vaikka pitkiä nopeita laskuosuuksia on ja juoksureitti ei ole missään nimessä helppo. Vahvat juoksijat pärjää varmasti tuolla juoksureitillä paremmin mutta minun tyylinen, jolla juoksu on heikoin laji ei Roth välttämättä ole nopa reitti. Nopeasti tulee mieleen parikin nopempaa reittia, esim Frankfurt ja Köpis.

Jälkipohdintaa itse suorituksesta
Nyt on joitain päiviä voinut pohtia mitä tapahtui ja tärkeintä olisi nyt oppia tästä, ettei tekisi samoja virheitä uudelleen. Seuraavia selkeitä virheitä tein:
  • Pyörän ensimmäinen 40 km liian kovilla tehoilla! Tämän vaikutusta en osaa arvioida, vähintään vaikuttaa siihen että jalat olivat turhan väsyneet juoksuun lähtiessä, mutta vaikuttiko nesteiden imeytymisongelmaan, en osaa sanoa.
  • En viilentänyt kroppaa riittävästi pyöräilyn aikana! Olisi pitänyt ymmärtää että 25 vaikka on pilvistä niin lämpöä on silti 25 astetta ja edes sellaiseen lämpötilaan ei ole Suomessa voinut totutella. Enemmän siis vettä niskaan ja päähän! Tällä voi olla suurikin vaikutus lopputulokseen, koska kroppa on ollut ilmeisesti jo juoksuun lähtiessä liian kuuma jolloin juoksussa ei ole pystynyt viilentää lämpötilaa riittävästi.
  • Ylisuuret odotukset. Tämä on iso asia keskeytykseen johtaneesta syystä, ei niinkään vauhtiin liittyvästä syystä. Harjoittelu ja valmistautuminen oli mennyt tähän kisaan paremmin kuin koskaan ja sen vuoksi odotukset omasta vauhdista oli muodostunut koviksi. En osannut suhteuttaa ja muuttaa tavoitetta kilpailun aikana riittävästi ja pettymys omaan suoritukseen muodostui ylitsepääsemättömäksi. Negatiivisten ajatusten kierre ongelmatilanteessa oli liikaa.
  • Sisun puute. Tämä tuli oikeastaan edellisen kohdan jälkioireena. Kun odotuksen olivat liikaa niin jostain syystä en pystynyt itseäni kuvittelemaan kävellen taivaltavan 21 km loppuun. Olen niin monessa aikaisemmaassa suorituksessa vienyt itseni äärimmilleen ja romahtanutkin suorituksen aikana, mutta maaliin olen mennyt. Nyt ei tähän pystynyt ja tästä osioista olen ehkä eniten pettynyt itseeni. Ei se mitään jos olisin ollut hidas, se on fine, mutta keskeyttäjä, sitä on ollut vaikea sulattaa näin jälkikäteenkin. Ilmeisesti vain odotukset olivan niin isot ja pettymyksen ja negatiivisten ajatusen kierre yhdistettynä energiavajeeseen aiheutti minulle sisun puutteen. Jos ajatellaan vuosi taaksepäin niin minun olisi pitänyt olla tyytyväinen että ylipäätään olen tapahtumassa mukana!
Oppeja seuraavaan kertaan:
  • Aloita pyörä osuus rauhallisesti!
  • Viilennä kroppaa jo pyöräosuudella!
  • Suhteuta tavoitetta kisan aikana
  • Ole armollinen itsellesi
  • Näin pitkässä suorituksesa tulee aina vaikeita hetkiä, opettele tsemppaamaan itsesi niiden yli ja samalla palaa kolmos täpän ohjeeseen
Kiitoksen sana
Haluan kiittä ensinnäkin vaimoa Katjaa tästä matkasta tähän legendaariseen kilpailuun. Viisi henkisessä perheessä ei ole helppoa aina sovittaa kestävyysurheilu arkeen ja Katja on tukenut aivan mahtavasti minun harrastustani! Lisäksi äitini ja appivanhemmat ovat olleet suuri apu lasten hoitojen osalta. Kiitoksia myös Jaakolle ja Mikolle matkaseurasta sekä Toffelle matkaan liittyen asioiden organisoinnista. Meillä oli hyvä Rothiin valmistautuva ryhmä kasassa.

Kuinka eteenpäin? Jo kotimatkalla mietin kuinka tästä pettymyksestä pääsisi eteenpäin ja Katjan kanssa jutellessa sekä loppukauden kilpailuja kartoittaessa päädyttiin, että käyn vielä Kärinsund:ssa puolimatkan kilpailun. Siellä on tavoitteena saada positiivinen kokemus ja toivottavasti myös hyvä jälkimaku tästä kaudesta!

sunnuntai 23. lokakuuta 2016

Syksyn kuulumisia

Aikaa on vierähtänyt paljon ja kirjoittelut on jäänyt välille. Syksy onkin ollut harjoittelurintamalla hiljaisempaa eloa ja sitten töissä pitänytkin kiirusta.

Syksyn alku oli aika masentavaa aikaa. Polvi oireili todella ikävästi ja elokuun aikana polvi olikin noin puolet ajasta turvoksissa. Olin jo varaamassa yksityiselle leikkausaikaa, sen verran rupesi ahdistamaan, mutta sainkin sitten peruutusajan elokuun loppuun Jorvin ortopedille. Siellä käytiin läpi polven löydökset tarkemmin kuin olin kesällä ymmärtänyt yksityispuolen ortopedilta. Kantavalla pinnalla rustovaurio on selkeä ja sitä voisikin yrittää korjailla, mutta polvilumpion alla onkin sitten isompi vaurio. Siellä kuvista näyttää olevan sellainen rustonrepeämä tms, vähän niinkuin olisi hieman irrallaan pieneltä matkalta. Tämän keskustelun jälkeen ymmärsin että oireita aiheuttanut vaurio onkin oikeasti polvilumpion alla oleva vaurio. Kesäkuussa tuli laatoitustöissä kyykittyä povillaan paljon ja siitä se todennäköisesti sitten ärtyi ikävästi ennen kisaa. Tämän jälkeen lopetin kaikki kyykyssä ja polvillaan tapahtuvat liikkeet jotta vähentäisin ärsytystä polveen.

Syyskuun alussa polven turvottelu loppuikin mukavasti ja olen pystynyt sen jälkeen tekemään kivuttomia juoksulenkkejä, joskin lyhyitä vielä, tai no kävin hölkkäämässä Espoon rantapuolikkaan työporukan kanssa kun sinne oli ilmoittauduttu. Lisäksi akiles jänne alkaa olla jo ihan hyvässä kunnossa, välillä hieman kireyttä havaittavissa mutta sekin näyttää kunnossa pysyvän kunhan jaksaa jumpata jonkin verran.

Nyt lokakuussa olen sitten aloittanut jo jonkinmoisen harjoittelun. Päätin loka-marraskuun ottaa uintipainotteisena pitkästä aikaa. Teen kolme treeniä viikkoon niin saa nähdä onko tällä vaikutusta uintiin, toivotaan että on. En ole sitten junnuvuosien näin paljoa uimassa käynyt =)

Muuten totuttelen jalkoja juoksuun ja pyörällä pari kolme treeniä viikkoon.

Odottelenkin sitten jännityksellä josko tänä talvena tulisi lunta ja pääsisi kunnolla tekemään laadukkaita pk treenejä hiihtäen. Sillä olisi iso etu ensi kesää ajatellen jos saisin tehtyä parin kuukauden tehokkaan peruskuntokauden hiihtäen.

On tässä syksyn aikan paljon muutankin tapahtunut ja yritän niistä kirjotella lähiaikoina. Esim. lihastasapainoa on kartoitettu ja jumppaa tehty sekä juoksukenkiä hankittu jotta jalat pysyisi kunnossa paremmin, niin ja ensi kesän kaksi ulkomaan kisailmoitustakin sisällä. Näihin palaan pian.

Mukavaa syksyn jatkoa ja talven odotusta kaikille!

lauantai 23. heinäkuuta 2016

Masentavia uutisia

Tein ensimmäiset harjoitukset polven nesteen poistumisen jälkeen, ensin pyörällä trainerilla pyörittelin puolisen tuntia ja seuraavana päivänä kuntosalilla juoksin juoksumatolla. Pyörällä ei isompaa kipua ollut, mutta hieman omituista jäykkyyttä ja kireyttä havaittavissa. Juoksu sitten olikin jotain ihan muuta, lähes heti juoksun alettua alkoi polven sisäsyrkään voimakas kipu ja juoksu oli lopetettava.

Kipu ole sen verran kovaa että päätin lähteä ortopedille. Seuraavana päivänä lääkäriin ja lähete magneettiin, vielä illalla magneettikuvaukseen. Torstai aamuna sitten lääkäri soitti magneettituloksista. Kierukka on kunnossa, mutta polvessa magneetissa havaittava rustovaurio ja siinä jonkinlainen palkeenkieli, joka aiheuttaa kipua ja ärsytystä polveen. Lääkäri ehdotti tähystysleikkausta jolla palkeenkieli poistetaan ja mahdollisesti rustovauriota silotetaan.

Vakuutus ei minulla korvaa leikkausta, koska noin 16 vuotta sitten polvesta on kierukka leikattu ja sairasvakuutuksen ottaessa ovat sulkeneet pois kaikki oikean polven vaivat. Nyt yritän selvittää vielä saisiko työpaikan vakuutukseen leikkauksen, muuten joutuisin itse maksamaan leikkauksen, jonka kustannusarvio on vähintään 2 750 €. En kyllä tiedä mistä tuommoiset rahat itse kaivaisin.

Viimeisen paripäivää on ollut aika masentavia. Tunteet vaihtelee turhautumisesta, ärtymykseen ja lannistumiseen. Välillä mietityttää onko oikeasti lopetettava urheilu, jotta näiltä vaivoilta välttyisi, mutta ne ajatukset on onneksi lyhyitä. Liikunta kaikessa muodossa on ollut itselleni koko elämän niin suuressa roolissa että tulen liikkumaan varmasti hautaan asti parhaan kykyni mukaan.

Rustovaurio on nivelrikon esiaste, rustovaurio on siitä puolesta ikävä vaiva, että se ei tule parantumaan vaan ajan kanssa todennäköisesti huononee. Tarkoittanee sitä että ikää ja vuosia karttuesssa on minulle tiedossa keinonivel leikkaus. Lääkäriltä kysyin suoraan että onko tässä nyt parempi lopettaa juokseminen niin hän oli sitä mieltä että ei missään tapauksessa, nyt olisi hyvä ollut poistaa se ärsytystä aiheuttava palanen ja sitten kuntoutuksen kautta taas juoksun pariin.

No katsotaan miten tilanne etenee, ensiviikolla saan postissa diagnoosin ja sitten ensiviikon jälkeen työterveyslääkärille juttelemaan.

Minulla oli vielä tälle kesälle ilmoittautuminen sisällä Challenge Turun puolimatkan kisaan. Se kisa jää nyt harmillisesti välistä, olisi ollut mukava mennä kyseiseen tapahtumaan kun olen kuullut siitä paljon hyvää ja on ensimmäinen Challenge sarjan tapahtuma Suomessa. Onneksi järjestäjät olivat erittäin ymmärtäväisiä ja palauttavat osallistumismaksuni täysimääräisinä takaisin! Aivan huikeaa palvelua ja ystävällisyyttä, suuri kiitos ja kumarrus Turun kisan Race Directorille Heikki Jaatiselle!

maanantai 18. heinäkuuta 2016

Toipuminen

Nyt on jo pari viikkoa vierähtänyt kilpailusta ja pikkuhiljaa ajatuksia pitäisi saada käännettyä tulevaan Turun puolimatkan kilpailuun. Kilpailun jälkeisetä kolme päivää meni perheen kanssa reissatessa Luxemburgissa ja Strasbourgissa, joten palautuminen oli sellaista aktiivista kävelypalautusta =)

Sinänsä kilpailusta lihaksisto palautui yllättävänkin nopeasti. Parin päivän jälkeen ei ollut juurikaan mitään kolotuksia tai kipuja lihaksissa. Yleistä väsymystä on ollut yllättävän paljon ja kestänyt pitkään. Polvi ei myöskään tykännyt kisasta (joo tiedän, kuinka yllättävää...), maanantaina keräsi nestettä ihan reilusti, oikeastaan palattiin samaan tilanteeseen missä torstai iltana ennen kisaa oltiin. Lisäksi kolme päivää kävelyä ei tehnyt yhtään hyvää polvelle. No kotia päästyä pystyin lepuuttamaan jalkaa ja hoitamaan kylmällä jne paremmin. Turvotus alkoi laskemaan seuravana viikonloppuna kisasta ja nyt on siinä tilanteessa että nestettä ei juurikaan enää ole.

Tähän mennessä olen tehnyt pelkästään uintitreenejä. Nyt aloitan sitten asteittain varovasti jalan rasitukset ja katsotaan josko tästä vielä juoksemaan päästään. Lyhyitä juoksulenkkeja ja pehmeällä alustalla sekä pehmeillä kengillä. Sama oikeastaan pyörällä aloitan ensimmäiset lenkit tunnustellen ja jos polvi ok niin sitten nostan tehoja jo aika nopeastikin. Ideaalinen tilanne olisi jos parin seuraavan viikon aikana saisin tehtyä pari hyvää tehotreeniä pyörällä ja uiden, juoksussa sitten parin viikon totuttelun jälkeen voisi vauhtia alkaa nostamaan.

Mielenkiintoiset viikot edessä, katsotaan kuinka käy. Olisi ollut mahtava lähteä Turkuun tavoittelemaan puolimatkan ennätystä joka on kolmen vuoden takaa Joroisilta (4:46 ja risat), mutta voi olla että tällä juoksukunnolla se jää haaveeksi vaikka polvi kestäisikin.

maanantai 11. heinäkuuta 2016

Ironman Frankfurt 2016 kisaraportti

Hieman yli viikko sitten oli omalta osaltani tämän vuoden pääkilpailu, Ironman Frankfurt 2016. Olin kilpailun jälkeen lomareissulla perheenkanssa, joten raportin kirjoittaminen viivästyi hieman. Olen kuitenkin paljon pohtinut millä tavalla tämän kilpailun raportin kirjoittaisin, tämä oli kuitenkin aika "monivivahteinen" harjoittelu, valmitautuminen ja kilpailu.

Harjoittelu ja valmistautuminen
Viime syksynä harjoitusohjelman runkoa laadittaessa asetin itselleni myös tavoitteen, sub 10 h. Tietysti kisapäivän olosuhteet jne muuttavat tilannetta, mutta ennätystä lähdin tavaoittelemaan. Harjoituskausi meni talvella ihan hyvin ja pysyin pääsääntöisesti terveenä. Perinteisesti harjoituskaudella minulla on aina tunne että en treenaa tarpeeksi, tämäkään vuosi ei tuonut siihen poikkeusta. Pyörä tulokset paranivat testeissä kokoajan sekä uinti tuntui olevan hyvällä tasolla jo kevät talvella, juoksuakin pystyin ylläpitämään aikaisempia vuosia paremmin talven aikana.

Huhtikuun lopussa sitten ensimmäinen takapakki, kun akilesjänne kipeytyi. Siitä seurasi kuukauden jouksutauko, ja senkin jälkeen juoksulenkit olivat 5-9 km pitkiä. Käytännössä ehdin ennen kilpailua tehdä kolme ~10 km lenkkiä (joista yksi Vantaa triathlon juoksuosuus) ja yhden "pitkän lenkin" ~18 km. Huhtikuun alun jälkeen juoksukilometrejä oli kertynyt yhteensä 185 km, eli todella minimillä valmistautuminen Ironman maraton osuudelle.

Keväällä harjoituskilpailut ja kovat treenit antoivat mukavasti uskoa uinnin ja pyöräilyn tekemiseen. Pyörässä tänä vuonna olin saanut ihan eritavalla jalat toimimaan, enää en niin helposti hapottanut reisiä hajalle ja pyöräilyn jälkeen juoksuun lähdöt tuntuivat aikaisempia vuosia paremmalta.

Kisaviikko
Kisa viikkoa edeltävällä viikolla perheessä kaikki muut olivat vuoron perään flunssalla. Minä pyrin kaikella mahdollisella välttämään taudin, käsienpesua, vitamiinejä, buranaa, nukuin sohjvalla jne. Onneksi vältin flunssan ja kisaviikolle lähdettiin ihan hyvästä tilanteesta. Kisaviikolla jouduin käymään töissä maanantai - keskiviikko välillä. Iltaisin hoidin tavaroiden pakkailua, pyörälaukun hakua yms.

Keskiviikkona sitten työpäivän aikana alkoi oikeaan polveen tulla omituista jomotusta. Illalla tavaroita pakatessa sitten totesin, että nestettähän siellä polvessa on, voihan perhonen. Oikea polvi on minulla aikoinaan vaivannut, siitä leikattiin kierukka ja polvi lumpio on käynyt moneen kertaan sijoiltaan. Mutta polvi ei ole vaivannut viimeisen kymmenen vuoden aikana ollenkaan.

Torstain aikana matkustaessa Frankfurtiin polvi turposi jo todella ikävän paljon ja käveleminenkin oli hankalaa. Ei siinä mitään kipua ollut, mutta neste polvessa aiheuttaa sen, että paineen tunnetta tulee polveen varsinkin jos sitä yrittää taittaa. Torstaina kävin rekisteröinnin hoitamassa ja tiedustelemassa järjestäjiltä mistä voisi löytää tähän hätään lääkäriä. Joitain vinkkejä sain fysioterapeuteista tms. Lopulta löysin netistä meidän majapaikan läheltä urheilulääkäriaseman. Sinne sitten perjantai aamuna kyselemään ehtivätkö katsoa polveani. Polvi röntgenkuvattiin ja ultrattiin, näiden kuvauksien ja jalan "vääntelyn" perusteella ei polvessa ollut havaittavissa mitään isompaa vahinkoa. Polvilumpio ei ole, turvotuksesta johtuen, aivan keskilinjassa, joka johtunee aikaisempian vammojen löysentäneistä nivelsiteistä. Sain samalla hoitoa polveen, ensin sähköä kahdella eri tavalla ja vielä syväkylmää (gryofrost). Nesteitä ei poistettu piikillä, tai laitettu kortisonia, koska kilpailu oli alle kahden vuorokauden päässä ja piikitys voi aluksi aiheuttaa lisä-ärsytystä, ennen kuin lääkeaine alkaa vaikuttamaan.

Lisäksi sain parilta facebook kaverilta, sekä ystävälliseltä ortopedia tukiliike myyjältä, luonnon hoitovinkkejä polven nesteen poistamiseksi. Pidin öisin polveni mitä eriskummallisimmissa hauteissa =), lisäksi päivisin aina kun mahdollista kylmää ja kohoasentoa. Näillä avuilla polven nestemäärä pieneni mutta ei lähtenyt aivan kokonaan kisa-aamuun mennessä.

Minä ja innokkaat kannustajat valmiina kisaan =)
Lauantaina kävin viemässä pyörän ja luovutin T1 ja T2 pussit. Kävin myös uimassa kisareittiä ilman märkäpukua, katsoin suuntaukset ja yritin edes vähän saada kroppaa heräteltyä viime päivien hiljaiselosta.

Feltti valmiina taas tositoimiin.
Seuraavan aamun kala-allas =)

Kisa-aamu
Heräsin jo noin 3:30 ja söin tuhdin aamupalan helposti sulavaa ruokaa (paahtoleipää, jugurttia, vanukasta, sosetta proteiinijauholla, mehua, banaani). Ja laitoin kisavaatteet päälle. Yö oli aika viileä joten laitoin coretex kuorivaatteet ja sitten pussi niskaan ja bussikuljetukseen joka vie uinnin starttiin. Olinkin jo ensimmäisessä bussissa ja jouduin odottelemaan jonkin aikaa ennen kuin avasivat klo 5:00 pyörän vaihtoalueen. Odotellessa tuli vaihdettua tunnelmia seuralaisten kanssa.

Pyörän renkaiden pumppaukset, muutaman geelin teippaus pyörään ja vessajonotukset. Sen jälkeen uintiverryttelyyn.

IM Frank, Uintiosuus
Uinnin lähtö oli rolling start tyyppisesti, uimareita päästettiin noin 6 muutaman sekunnin välein veteen. Olin asettautunut ensimmäiseen lähtökarsinaan loppupäähän (< 1h). Uinti lähti ihan ok liikkelle, kuitenkin taas kisajännitys aiheutti sen että lähdin hieman liian kovaa. Kaikki muutkin tuntuvat aloittavan hieman "ylikovaa" joten itsekin siinä huomaamattaan innostuin liikaa. En saanut rentoa vetoa ja hengitystä aikaiseksi, joten hiljensin ihan kunnolla vauhtia jotta saisin rauhoitettua tilanteen. Hetken hidasteltuani (ja uintipoijuna muille oltuani) aloitin uinnin ns uudelleen ja nyt tuntui jo hieman paremmalta. Noin 1,5 km jälkeen on lyhyt maissa kääntymis paikka ja sen jälkeen pitempi toinen lenkki. Toiselle lenkille sain jo ihan eritavalla  otetta uintiin ja sitten alkoi ohittelu. Uinti sujui hyvin loppuun asti, viimeisen suoran siksak uintia lukuun ottamatta. Aika 1:00:54 jäi 55 sekunttia tavoitteesta. Olisin päässyt tavoitteeseen ilman alun hätäilyä. No mutta ihan hyvät fiilikset oli jatkaa!



IM Frank, Pyöräosuus
Pyörän alku oli tarkoitus ottaa ihan rauhallisesti. Tasata syke ja juoda electrolyytti vettä jota olin laittanut tangon juomapulloon. Jostain syystä kellonin ei tunnistanut wattipolkimia ja jouduin kalibroimaan mittaria vauhdissa (joka ei muuten onnistu kovin hyvin ilman alamäkeä kun pitää olla polkematta) ja jälkeen päin katsoessa ei kalibrointi onnistunut oikein, vasen jalka olevinaan 33 % tehosta, ei pidä paikkaansa. Alussa oli myös aivan älyttömästi porukkaa kasassa, ensimmäinen 10 km pyöräilin ison ryhmän perässä, jossa osa meni kolmen rinnan. Keskustan jälkeen ohitin ryhmän ja lähdin omaa vauhtia polkemaan.

Noin 20 km jälkeen oli ensimmäinen kunnon ylämäki, ja siinä porukkaa meni ohi todella paljon, itse maltoi mielen lähteä perään vaan otin vielä hyvin rauhallisesti ylämäkiosuudet. Alamäet oli sitten todella vauhdikkaita, osa alamäistä jopa niin vauhdikkaita että meinasi ruveta ihan jännittämään =). Huippunopeus näytti gps mukaan olleen 75 km/h. 20 km jälkeen oli ensimmäinen juottopaikka josta oli tarkoitus ottaa urheilujuoma ja geeli. No missasin urheilujuomapullon kun edelläajavat ottivat kaikki pullot ja viimeistä puolloa en aivan saanut kiinni, virhe numero yksi. Minulla oli enää arviolta 2-3 dl electrolyytti juomaa ja seuraava paikka urheilujuomaa oli jossain 50 km kohdilla.

Pyöräosuuden pohjoisimpaan paikkaan Freidberg:n oli ylämäkivoittoista mutta myötätuulta ja vauhti oli yllättävänkin hyvää. Friedbergkin juottopaikalla jouduin pysähtymään bajamajassa, hieman vatsa tuntui olevan sekasin (ehkä edellisten päivien buranat vaikuttaneet tähän?)

Ohi mennään että heilahtaa ;)

Olin ajatellut että takaisin tullessa pitkiä alamäkivoittoisia peltoteitä pääsee tyrkkäämään oikein kivasti sellaista 40-50 km/h, mutta sehän oli kaikkea muuta. Vastatuuleen alamäkeen 30 km/h ja sai tehdä töitä. Ensimmäisen kierroksen vastatuuliosuuden otin liian kovaa, se oli virhe numero kaksi. Näillä vastatuuli osuuksilla muodostui myös aika suuria ryhmiä. Osa kilpailijoista ei vain osaa myös ajaa. Ajetaan kolmen rinnan pitkän aikaa, jäädään vasempaan reunaan ajamaan ohituksen jälkeen ja peesataan aivan röyhkeästi. Onneksi moottoripyörä seriffejä oli liikkeellä riittävästi ja pyrkivät hajoittamaan ryhmiä sekä antoivat kyllä rangastuksia (joskin vielä enemmän olisi voinut antaa), jokaisella penatly box:lla oli aina pari kolme seisoskelemassa.

Ensimmäisen kierroksen lopussa oli perhe kannustamassa Bad Vibel kylässä "Heartbrake Hill" ylämäen alkuosalla, tässä ylämäessä oli aivan huikea määrä porukkaa kannustamassa, tuli ihan kylmän väreet ja tässä mäessä ei voinut olla hymyilemättä =)

Kannustajille läpsyt ja matka jatkuu!
Toiselle kierrokselle lähtiessä jaloissa oli jo väsymisen merkkejä ja ylämäet tuntuivat entistä vaikeammilta, muuten olo oli hyvä ja virkeä, sekä sain nyt juotua riittävästi sekä urheilujuomaa että geelejä/patukoita. Toinen kierros meni hyvin kokonaisuudessaan, sain maltettua mielen lähteä kiristämään vauhtia ja sain säästeltyä jalkoja juoksuun. Aivan pyörän loppuosuudella alkoi sataa vetta ja kaupunkiosuudella otin ihan rauhassa jonon perässä, ei ollut enää tarve lähteä ohittelemaan vaikka ajettiinkin aika "hitaasti".

Aurinko paistaa niin mikäs siinä mennessä.


Pyöräaika 5:09:07, oli juuri sitä mitä olin ajatellutkin.

IM Frank, juoksuosuus
Vaihdossa laitoin vaseliinit varpaisiin ja kainaloon sekä nänneihin, jotta välttyisin hiertymiltä. Polveen kevyttuki päälle ja sitten juoksemaan. Ensimmäiset kilometrit tuntuivat hyvältä. Aikaisempiin täyden matkan juoksuosuuksien alkuun verrattuna jalat tuntuivat paljon tuoreemmilta. Lähdin rohkeasti juoksemaan 5:10-5:30 min/km vauhtia, jolla loppuaika olisi lähellä ennätystä (10 h alituksen sai jo unohtaa). Juoksu kulki ihan kivasti ensimmäisen 15 km. Tämän jälkeen kävin ensimmäisen kerran bajamajassa juoksuosuudella, hieman enemmän vatsa sekaisin, vielä ei isompaa huolta.

Juoksun alussa veilä hymyilyttää =)
15 km jälkeen vauhti alkoi pikkuhiljaa hiipumaan mutta muuten ei ollut isompia ongelmia. Kuitenkin jokainen kilometri tästä eteenpäin alkoi tuntua pahemmalta ja pahemmalta. Puolimatkan jälkeen alkoi jalkojen lihakset kipeytymään pahasti, yritin ottaa suolatabletteja, geeliä ja urheilujuomaa jos ne auttaisi, mutta ei. Aikatavoitteet oli mennyt, joten tavoite muuttui maaliin pääsemiseksi, tämä oli henkisesti aika paha, koska sallin itseni kävellä ja sitten matkanteko oli todella hidasta. Viimeiselle 10 km kierrokselle lähtiessä jalat olivat jo aivan rikki, jokainen juoksuaskel oli yhtä tuskaa, pystyin juoksemaan lyhyitä pätkiä kovasti tsemppaamalla ja sitten oli taas käveltävä. Jalkaongelmien lisäksi alkoi vatsa oireilemaan pahemmin, nesteet hölskyivät vatsassa sekä vatsaan kivisti, joiduin pystähtymään viimeisen kierroksen aikana vielä pari kertaa bajamajaan. No maaliin menisin vaikka kävellen, mutta täytyy sanoa että oli henkisesti aika raskas 10 km.
Nyt jo melkein itkettää =)
Lopulta viimeiset kilometrit ja loppusuora häämöttivät, käännyin maalisuoralle, jossa oli väkeä todella paljon ja tunnelma aivan mahtava. Jalkojenkin kipu unohtui ja pystyin juokseman ihan reippaasti maaliin. Loppusuoralla ja siinä tunnelmassa meinasi tulla tippa linssiin, olin vihdoin maalissa tämän huikean seikkailun jälkeen. Juoksuosuuden aika 4:21:39 on aivan karmea, mutta lähtökohdat huomioiden hyvä että maalissa.

Huh, vihdoin maalissa!
Kokonaisaika vaihtoineen oli 10:41:29.
Tämä oli minun täyden matkan kisoista hitain aika, mutta täytyy sanoa että oli myös raskain sekä tunteikkain kokonaisuudessaan, kevään ja kisaviikon tapahtumien sekä kisan viimeisien kilometrien osalta. Pieni pettymyksen siemen kaivertaa että ei pystynyt mennä kovempaa mutta kyllä ajan kanssa ajatellen täytyy olla tyytyväinen että yleensäkin pystyin olemaan viivalla ja suorittamaan kisan loppuun.



Suihkun jälkeen menin syömään, mutta jo muutaman palasen jälkeen vatsa sanoi sopimuksensa irti, taas bajamajaan ja aivan karmea olo. Ei auttanut kuin lähteä raahautumaan pyörän ja tavaroiden hakuun ja majoitukseen. Harmitti kun en pystynyt vaihtamaan kuulumisia ja fiilistememään seurakavereiden kanssa. Majoitukseen matka tuntui turhan pitkältä kun vatsakivut tulivat aaltoina, lopulta pääsin makuulleen lepäämään. Jonkin ajan levättyä jouduin käydä vessassa oksentamassa, vatsa oli loppumatkasta mennyt täysin lukkoon eikä mitään imeytynyt. Luulen että pyöräilyosuuden virheet kostautuivat, alussa liian vähäinen nesteen saanti ja siihen perään hieman liian kovaa menty osuus teki varmasti oman vaikutuksen lopun vaikeuksiin. No tyhjennys helpostti hieman ja pystyin syömään vähän jäätelöä ja sen jälkeen jo nukahdinkin...

Nyt ajatuksen kääntynyt jo ensivuoteen ja miettimiseen missä seuraavan kerran itsensä laittaisi likoon. Tänä vuonna on vielä Turun puolimatkan kilpailu (Challenge Turku), johon mennessä yritän saada polven juostavaan kuntoon. Toivottavasti siellä ollaan pirteänä viivalla ja saisi ehjän suorituksen, katsotaan kuinka käy!