sunnuntai 23. lokakuuta 2016

Syksyn kuulumisia

Aikaa on vierähtänyt paljon ja kirjoittelut on jäänyt välille. Syksy onkin ollut harjoittelurintamalla hiljaisempaa eloa ja sitten töissä pitänytkin kiirusta.

Syksyn alku oli aika masentavaa aikaa. Polvi oireili todella ikävästi ja elokuun aikana polvi olikin noin puolet ajasta turvoksissa. Olin jo varaamassa yksityiselle leikkausaikaa, sen verran rupesi ahdistamaan, mutta sainkin sitten peruutusajan elokuun loppuun Jorvin ortopedille. Siellä käytiin läpi polven löydökset tarkemmin kuin olin kesällä ymmärtänyt yksityispuolen ortopedilta. Kantavalla pinnalla rustovaurio on selkeä ja sitä voisikin yrittää korjailla, mutta polvilumpion alla onkin sitten isompi vaurio. Siellä kuvista näyttää olevan sellainen rustonrepeämä tms, vähän niinkuin olisi hieman irrallaan pieneltä matkalta. Tämän keskustelun jälkeen ymmärsin että oireita aiheuttanut vaurio onkin oikeasti polvilumpion alla oleva vaurio. Kesäkuussa tuli laatoitustöissä kyykittyä povillaan paljon ja siitä se todennäköisesti sitten ärtyi ikävästi ennen kisaa. Tämän jälkeen lopetin kaikki kyykyssä ja polvillaan tapahtuvat liikkeet jotta vähentäisin ärsytystä polveen.

Syyskuun alussa polven turvottelu loppuikin mukavasti ja olen pystynyt sen jälkeen tekemään kivuttomia juoksulenkkejä, joskin lyhyitä vielä, tai no kävin hölkkäämässä Espoon rantapuolikkaan työporukan kanssa kun sinne oli ilmoittauduttu. Lisäksi akiles jänne alkaa olla jo ihan hyvässä kunnossa, välillä hieman kireyttä havaittavissa mutta sekin näyttää kunnossa pysyvän kunhan jaksaa jumpata jonkin verran.

Nyt lokakuussa olen sitten aloittanut jo jonkinmoisen harjoittelun. Päätin loka-marraskuun ottaa uintipainotteisena pitkästä aikaa. Teen kolme treeniä viikkoon niin saa nähdä onko tällä vaikutusta uintiin, toivotaan että on. En ole sitten junnuvuosien näin paljoa uimassa käynyt =)

Muuten totuttelen jalkoja juoksuun ja pyörällä pari kolme treeniä viikkoon.

Odottelenkin sitten jännityksellä josko tänä talvena tulisi lunta ja pääsisi kunnolla tekemään laadukkaita pk treenejä hiihtäen. Sillä olisi iso etu ensi kesää ajatellen jos saisin tehtyä parin kuukauden tehokkaan peruskuntokauden hiihtäen.

On tässä syksyn aikan paljon muutankin tapahtunut ja yritän niistä kirjotella lähiaikoina. Esim. lihastasapainoa on kartoitettu ja jumppaa tehty sekä juoksukenkiä hankittu jotta jalat pysyisi kunnossa paremmin, niin ja ensi kesän kaksi ulkomaan kisailmoitustakin sisällä. Näihin palaan pian.

Mukavaa syksyn jatkoa ja talven odotusta kaikille!

lauantai 23. heinäkuuta 2016

Masentavia uutisia

Tein ensimmäiset harjoitukset polven nesteen poistumisen jälkeen, ensin pyörällä trainerilla pyörittelin puolisen tuntia ja seuraavana päivänä kuntosalilla juoksin juoksumatolla. Pyörällä ei isompaa kipua ollut, mutta hieman omituista jäykkyyttä ja kireyttä havaittavissa. Juoksu sitten olikin jotain ihan muuta, lähes heti juoksun alettua alkoi polven sisäsyrkään voimakas kipu ja juoksu oli lopetettava.

Kipu ole sen verran kovaa että päätin lähteä ortopedille. Seuraavana päivänä lääkäriin ja lähete magneettiin, vielä illalla magneettikuvaukseen. Torstai aamuna sitten lääkäri soitti magneettituloksista. Kierukka on kunnossa, mutta polvessa magneetissa havaittava rustovaurio ja siinä jonkinlainen palkeenkieli, joka aiheuttaa kipua ja ärsytystä polveen. Lääkäri ehdotti tähystysleikkausta jolla palkeenkieli poistetaan ja mahdollisesti rustovauriota silotetaan.

Vakuutus ei minulla korvaa leikkausta, koska noin 16 vuotta sitten polvesta on kierukka leikattu ja sairasvakuutuksen ottaessa ovat sulkeneet pois kaikki oikean polven vaivat. Nyt yritän selvittää vielä saisiko työpaikan vakuutukseen leikkauksen, muuten joutuisin itse maksamaan leikkauksen, jonka kustannusarvio on vähintään 2 750 €. En kyllä tiedä mistä tuommoiset rahat itse kaivaisin.

Viimeisen paripäivää on ollut aika masentavia. Tunteet vaihtelee turhautumisesta, ärtymykseen ja lannistumiseen. Välillä mietityttää onko oikeasti lopetettava urheilu, jotta näiltä vaivoilta välttyisi, mutta ne ajatukset on onneksi lyhyitä. Liikunta kaikessa muodossa on ollut itselleni koko elämän niin suuressa roolissa että tulen liikkumaan varmasti hautaan asti parhaan kykyni mukaan.

Rustovaurio on nivelrikon esiaste, rustovaurio on siitä puolesta ikävä vaiva, että se ei tule parantumaan vaan ajan kanssa todennäköisesti huononee. Tarkoittanee sitä että ikää ja vuosia karttuesssa on minulle tiedossa keinonivel leikkaus. Lääkäriltä kysyin suoraan että onko tässä nyt parempi lopettaa juokseminen niin hän oli sitä mieltä että ei missään tapauksessa, nyt olisi hyvä ollut poistaa se ärsytystä aiheuttava palanen ja sitten kuntoutuksen kautta taas juoksun pariin.

No katsotaan miten tilanne etenee, ensiviikolla saan postissa diagnoosin ja sitten ensiviikon jälkeen työterveyslääkärille juttelemaan.

Minulla oli vielä tälle kesälle ilmoittautuminen sisällä Challenge Turun puolimatkan kisaan. Se kisa jää nyt harmillisesti välistä, olisi ollut mukava mennä kyseiseen tapahtumaan kun olen kuullut siitä paljon hyvää ja on ensimmäinen Challenge sarjan tapahtuma Suomessa. Onneksi järjestäjät olivat erittäin ymmärtäväisiä ja palauttavat osallistumismaksuni täysimääräisinä takaisin! Aivan huikeaa palvelua ja ystävällisyyttä, suuri kiitos ja kumarrus Turun kisan Race Directorille Heikki Jaatiselle!

maanantai 18. heinäkuuta 2016

Toipuminen

Nyt on jo pari viikkoa vierähtänyt kilpailusta ja pikkuhiljaa ajatuksia pitäisi saada käännettyä tulevaan Turun puolimatkan kilpailuun. Kilpailun jälkeisetä kolme päivää meni perheen kanssa reissatessa Luxemburgissa ja Strasbourgissa, joten palautuminen oli sellaista aktiivista kävelypalautusta =)

Sinänsä kilpailusta lihaksisto palautui yllättävänkin nopeasti. Parin päivän jälkeen ei ollut juurikaan mitään kolotuksia tai kipuja lihaksissa. Yleistä väsymystä on ollut yllättävän paljon ja kestänyt pitkään. Polvi ei myöskään tykännyt kisasta (joo tiedän, kuinka yllättävää...), maanantaina keräsi nestettä ihan reilusti, oikeastaan palattiin samaan tilanteeseen missä torstai iltana ennen kisaa oltiin. Lisäksi kolme päivää kävelyä ei tehnyt yhtään hyvää polvelle. No kotia päästyä pystyin lepuuttamaan jalkaa ja hoitamaan kylmällä jne paremmin. Turvotus alkoi laskemaan seuravana viikonloppuna kisasta ja nyt on siinä tilanteessa että nestettä ei juurikaan enää ole.

Tähän mennessä olen tehnyt pelkästään uintitreenejä. Nyt aloitan sitten asteittain varovasti jalan rasitukset ja katsotaan josko tästä vielä juoksemaan päästään. Lyhyitä juoksulenkkeja ja pehmeällä alustalla sekä pehmeillä kengillä. Sama oikeastaan pyörällä aloitan ensimmäiset lenkit tunnustellen ja jos polvi ok niin sitten nostan tehoja jo aika nopeastikin. Ideaalinen tilanne olisi jos parin seuraavan viikon aikana saisin tehtyä pari hyvää tehotreeniä pyörällä ja uiden, juoksussa sitten parin viikon totuttelun jälkeen voisi vauhtia alkaa nostamaan.

Mielenkiintoiset viikot edessä, katsotaan kuinka käy. Olisi ollut mahtava lähteä Turkuun tavoittelemaan puolimatkan ennätystä joka on kolmen vuoden takaa Joroisilta (4:46 ja risat), mutta voi olla että tällä juoksukunnolla se jää haaveeksi vaikka polvi kestäisikin.

maanantai 11. heinäkuuta 2016

Ironman Frankfurt 2016 kisaraportti

Hieman yli viikko sitten oli omalta osaltani tämän vuoden pääkilpailu, Ironman Frankfurt 2016. Olin kilpailun jälkeen lomareissulla perheenkanssa, joten raportin kirjoittaminen viivästyi hieman. Olen kuitenkin paljon pohtinut millä tavalla tämän kilpailun raportin kirjoittaisin, tämä oli kuitenkin aika "monivivahteinen" harjoittelu, valmitautuminen ja kilpailu.

Harjoittelu ja valmistautuminen
Viime syksynä harjoitusohjelman runkoa laadittaessa asetin itselleni myös tavoitteen, sub 10 h. Tietysti kisapäivän olosuhteet jne muuttavat tilannetta, mutta ennätystä lähdin tavaoittelemaan. Harjoituskausi meni talvella ihan hyvin ja pysyin pääsääntöisesti terveenä. Perinteisesti harjoituskaudella minulla on aina tunne että en treenaa tarpeeksi, tämäkään vuosi ei tuonut siihen poikkeusta. Pyörä tulokset paranivat testeissä kokoajan sekä uinti tuntui olevan hyvällä tasolla jo kevät talvella, juoksuakin pystyin ylläpitämään aikaisempia vuosia paremmin talven aikana.

Huhtikuun lopussa sitten ensimmäinen takapakki, kun akilesjänne kipeytyi. Siitä seurasi kuukauden jouksutauko, ja senkin jälkeen juoksulenkit olivat 5-9 km pitkiä. Käytännössä ehdin ennen kilpailua tehdä kolme ~10 km lenkkiä (joista yksi Vantaa triathlon juoksuosuus) ja yhden "pitkän lenkin" ~18 km. Huhtikuun alun jälkeen juoksukilometrejä oli kertynyt yhteensä 185 km, eli todella minimillä valmistautuminen Ironman maraton osuudelle.

Keväällä harjoituskilpailut ja kovat treenit antoivat mukavasti uskoa uinnin ja pyöräilyn tekemiseen. Pyörässä tänä vuonna olin saanut ihan eritavalla jalat toimimaan, enää en niin helposti hapottanut reisiä hajalle ja pyöräilyn jälkeen juoksuun lähdöt tuntuivat aikaisempia vuosia paremmalta.

Kisaviikko
Kisa viikkoa edeltävällä viikolla perheessä kaikki muut olivat vuoron perään flunssalla. Minä pyrin kaikella mahdollisella välttämään taudin, käsienpesua, vitamiinejä, buranaa, nukuin sohjvalla jne. Onneksi vältin flunssan ja kisaviikolle lähdettiin ihan hyvästä tilanteesta. Kisaviikolla jouduin käymään töissä maanantai - keskiviikko välillä. Iltaisin hoidin tavaroiden pakkailua, pyörälaukun hakua yms.

Keskiviikkona sitten työpäivän aikana alkoi oikeaan polveen tulla omituista jomotusta. Illalla tavaroita pakatessa sitten totesin, että nestettähän siellä polvessa on, voihan perhonen. Oikea polvi on minulla aikoinaan vaivannut, siitä leikattiin kierukka ja polvi lumpio on käynyt moneen kertaan sijoiltaan. Mutta polvi ei ole vaivannut viimeisen kymmenen vuoden aikana ollenkaan.

Torstain aikana matkustaessa Frankfurtiin polvi turposi jo todella ikävän paljon ja käveleminenkin oli hankalaa. Ei siinä mitään kipua ollut, mutta neste polvessa aiheuttaa sen, että paineen tunnetta tulee polveen varsinkin jos sitä yrittää taittaa. Torstaina kävin rekisteröinnin hoitamassa ja tiedustelemassa järjestäjiltä mistä voisi löytää tähän hätään lääkäriä. Joitain vinkkejä sain fysioterapeuteista tms. Lopulta löysin netistä meidän majapaikan läheltä urheilulääkäriaseman. Sinne sitten perjantai aamuna kyselemään ehtivätkö katsoa polveani. Polvi röntgenkuvattiin ja ultrattiin, näiden kuvauksien ja jalan "vääntelyn" perusteella ei polvessa ollut havaittavissa mitään isompaa vahinkoa. Polvilumpio ei ole, turvotuksesta johtuen, aivan keskilinjassa, joka johtunee aikaisempian vammojen löysentäneistä nivelsiteistä. Sain samalla hoitoa polveen, ensin sähköä kahdella eri tavalla ja vielä syväkylmää (gryofrost). Nesteitä ei poistettu piikillä, tai laitettu kortisonia, koska kilpailu oli alle kahden vuorokauden päässä ja piikitys voi aluksi aiheuttaa lisä-ärsytystä, ennen kuin lääkeaine alkaa vaikuttamaan.

Lisäksi sain parilta facebook kaverilta, sekä ystävälliseltä ortopedia tukiliike myyjältä, luonnon hoitovinkkejä polven nesteen poistamiseksi. Pidin öisin polveni mitä eriskummallisimmissa hauteissa =), lisäksi päivisin aina kun mahdollista kylmää ja kohoasentoa. Näillä avuilla polven nestemäärä pieneni mutta ei lähtenyt aivan kokonaan kisa-aamuun mennessä.

Minä ja innokkaat kannustajat valmiina kisaan =)
Lauantaina kävin viemässä pyörän ja luovutin T1 ja T2 pussit. Kävin myös uimassa kisareittiä ilman märkäpukua, katsoin suuntaukset ja yritin edes vähän saada kroppaa heräteltyä viime päivien hiljaiselosta.

Feltti valmiina taas tositoimiin.
Seuraavan aamun kala-allas =)

Kisa-aamu
Heräsin jo noin 3:30 ja söin tuhdin aamupalan helposti sulavaa ruokaa (paahtoleipää, jugurttia, vanukasta, sosetta proteiinijauholla, mehua, banaani). Ja laitoin kisavaatteet päälle. Yö oli aika viileä joten laitoin coretex kuorivaatteet ja sitten pussi niskaan ja bussikuljetukseen joka vie uinnin starttiin. Olinkin jo ensimmäisessä bussissa ja jouduin odottelemaan jonkin aikaa ennen kuin avasivat klo 5:00 pyörän vaihtoalueen. Odotellessa tuli vaihdettua tunnelmia seuralaisten kanssa.

Pyörän renkaiden pumppaukset, muutaman geelin teippaus pyörään ja vessajonotukset. Sen jälkeen uintiverryttelyyn.

IM Frank, Uintiosuus
Uinnin lähtö oli rolling start tyyppisesti, uimareita päästettiin noin 6 muutaman sekunnin välein veteen. Olin asettautunut ensimmäiseen lähtökarsinaan loppupäähän (< 1h). Uinti lähti ihan ok liikkelle, kuitenkin taas kisajännitys aiheutti sen että lähdin hieman liian kovaa. Kaikki muutkin tuntuvat aloittavan hieman "ylikovaa" joten itsekin siinä huomaamattaan innostuin liikaa. En saanut rentoa vetoa ja hengitystä aikaiseksi, joten hiljensin ihan kunnolla vauhtia jotta saisin rauhoitettua tilanteen. Hetken hidasteltuani (ja uintipoijuna muille oltuani) aloitin uinnin ns uudelleen ja nyt tuntui jo hieman paremmalta. Noin 1,5 km jälkeen on lyhyt maissa kääntymis paikka ja sen jälkeen pitempi toinen lenkki. Toiselle lenkille sain jo ihan eritavalla  otetta uintiin ja sitten alkoi ohittelu. Uinti sujui hyvin loppuun asti, viimeisen suoran siksak uintia lukuun ottamatta. Aika 1:00:54 jäi 55 sekunttia tavoitteesta. Olisin päässyt tavoitteeseen ilman alun hätäilyä. No mutta ihan hyvät fiilikset oli jatkaa!



IM Frank, Pyöräosuus
Pyörän alku oli tarkoitus ottaa ihan rauhallisesti. Tasata syke ja juoda electrolyytti vettä jota olin laittanut tangon juomapulloon. Jostain syystä kellonin ei tunnistanut wattipolkimia ja jouduin kalibroimaan mittaria vauhdissa (joka ei muuten onnistu kovin hyvin ilman alamäkeä kun pitää olla polkematta) ja jälkeen päin katsoessa ei kalibrointi onnistunut oikein, vasen jalka olevinaan 33 % tehosta, ei pidä paikkaansa. Alussa oli myös aivan älyttömästi porukkaa kasassa, ensimmäinen 10 km pyöräilin ison ryhmän perässä, jossa osa meni kolmen rinnan. Keskustan jälkeen ohitin ryhmän ja lähdin omaa vauhtia polkemaan.

Noin 20 km jälkeen oli ensimmäinen kunnon ylämäki, ja siinä porukkaa meni ohi todella paljon, itse maltoi mielen lähteä perään vaan otin vielä hyvin rauhallisesti ylämäkiosuudet. Alamäet oli sitten todella vauhdikkaita, osa alamäistä jopa niin vauhdikkaita että meinasi ruveta ihan jännittämään =). Huippunopeus näytti gps mukaan olleen 75 km/h. 20 km jälkeen oli ensimmäinen juottopaikka josta oli tarkoitus ottaa urheilujuoma ja geeli. No missasin urheilujuomapullon kun edelläajavat ottivat kaikki pullot ja viimeistä puolloa en aivan saanut kiinni, virhe numero yksi. Minulla oli enää arviolta 2-3 dl electrolyytti juomaa ja seuraava paikka urheilujuomaa oli jossain 50 km kohdilla.

Pyöräosuuden pohjoisimpaan paikkaan Freidberg:n oli ylämäkivoittoista mutta myötätuulta ja vauhti oli yllättävänkin hyvää. Friedbergkin juottopaikalla jouduin pysähtymään bajamajassa, hieman vatsa tuntui olevan sekasin (ehkä edellisten päivien buranat vaikuttaneet tähän?)

Ohi mennään että heilahtaa ;)

Olin ajatellut että takaisin tullessa pitkiä alamäkivoittoisia peltoteitä pääsee tyrkkäämään oikein kivasti sellaista 40-50 km/h, mutta sehän oli kaikkea muuta. Vastatuuleen alamäkeen 30 km/h ja sai tehdä töitä. Ensimmäisen kierroksen vastatuuliosuuden otin liian kovaa, se oli virhe numero kaksi. Näillä vastatuuli osuuksilla muodostui myös aika suuria ryhmiä. Osa kilpailijoista ei vain osaa myös ajaa. Ajetaan kolmen rinnan pitkän aikaa, jäädään vasempaan reunaan ajamaan ohituksen jälkeen ja peesataan aivan röyhkeästi. Onneksi moottoripyörä seriffejä oli liikkeellä riittävästi ja pyrkivät hajoittamaan ryhmiä sekä antoivat kyllä rangastuksia (joskin vielä enemmän olisi voinut antaa), jokaisella penatly box:lla oli aina pari kolme seisoskelemassa.

Ensimmäisen kierroksen lopussa oli perhe kannustamassa Bad Vibel kylässä "Heartbrake Hill" ylämäen alkuosalla, tässä ylämäessä oli aivan huikea määrä porukkaa kannustamassa, tuli ihan kylmän väreet ja tässä mäessä ei voinut olla hymyilemättä =)

Kannustajille läpsyt ja matka jatkuu!
Toiselle kierrokselle lähtiessä jaloissa oli jo väsymisen merkkejä ja ylämäet tuntuivat entistä vaikeammilta, muuten olo oli hyvä ja virkeä, sekä sain nyt juotua riittävästi sekä urheilujuomaa että geelejä/patukoita. Toinen kierros meni hyvin kokonaisuudessaan, sain maltettua mielen lähteä kiristämään vauhtia ja sain säästeltyä jalkoja juoksuun. Aivan pyörän loppuosuudella alkoi sataa vetta ja kaupunkiosuudella otin ihan rauhassa jonon perässä, ei ollut enää tarve lähteä ohittelemaan vaikka ajettiinkin aika "hitaasti".

Aurinko paistaa niin mikäs siinä mennessä.


Pyöräaika 5:09:07, oli juuri sitä mitä olin ajatellutkin.

IM Frank, juoksuosuus
Vaihdossa laitoin vaseliinit varpaisiin ja kainaloon sekä nänneihin, jotta välttyisin hiertymiltä. Polveen kevyttuki päälle ja sitten juoksemaan. Ensimmäiset kilometrit tuntuivat hyvältä. Aikaisempiin täyden matkan juoksuosuuksien alkuun verrattuna jalat tuntuivat paljon tuoreemmilta. Lähdin rohkeasti juoksemaan 5:10-5:30 min/km vauhtia, jolla loppuaika olisi lähellä ennätystä (10 h alituksen sai jo unohtaa). Juoksu kulki ihan kivasti ensimmäisen 15 km. Tämän jälkeen kävin ensimmäisen kerran bajamajassa juoksuosuudella, hieman enemmän vatsa sekaisin, vielä ei isompaa huolta.

Juoksun alussa veilä hymyilyttää =)
15 km jälkeen vauhti alkoi pikkuhiljaa hiipumaan mutta muuten ei ollut isompia ongelmia. Kuitenkin jokainen kilometri tästä eteenpäin alkoi tuntua pahemmalta ja pahemmalta. Puolimatkan jälkeen alkoi jalkojen lihakset kipeytymään pahasti, yritin ottaa suolatabletteja, geeliä ja urheilujuomaa jos ne auttaisi, mutta ei. Aikatavoitteet oli mennyt, joten tavoite muuttui maaliin pääsemiseksi, tämä oli henkisesti aika paha, koska sallin itseni kävellä ja sitten matkanteko oli todella hidasta. Viimeiselle 10 km kierrokselle lähtiessä jalat olivat jo aivan rikki, jokainen juoksuaskel oli yhtä tuskaa, pystyin juoksemaan lyhyitä pätkiä kovasti tsemppaamalla ja sitten oli taas käveltävä. Jalkaongelmien lisäksi alkoi vatsa oireilemaan pahemmin, nesteet hölskyivät vatsassa sekä vatsaan kivisti, joiduin pystähtymään viimeisen kierroksen aikana vielä pari kertaa bajamajaan. No maaliin menisin vaikka kävellen, mutta täytyy sanoa että oli henkisesti aika raskas 10 km.
Nyt jo melkein itkettää =)
Lopulta viimeiset kilometrit ja loppusuora häämöttivät, käännyin maalisuoralle, jossa oli väkeä todella paljon ja tunnelma aivan mahtava. Jalkojenkin kipu unohtui ja pystyin juokseman ihan reippaasti maaliin. Loppusuoralla ja siinä tunnelmassa meinasi tulla tippa linssiin, olin vihdoin maalissa tämän huikean seikkailun jälkeen. Juoksuosuuden aika 4:21:39 on aivan karmea, mutta lähtökohdat huomioiden hyvä että maalissa.

Huh, vihdoin maalissa!
Kokonaisaika vaihtoineen oli 10:41:29.
Tämä oli minun täyden matkan kisoista hitain aika, mutta täytyy sanoa että oli myös raskain sekä tunteikkain kokonaisuudessaan, kevään ja kisaviikon tapahtumien sekä kisan viimeisien kilometrien osalta. Pieni pettymyksen siemen kaivertaa että ei pystynyt mennä kovempaa mutta kyllä ajan kanssa ajatellen täytyy olla tyytyväinen että yleensäkin pystyin olemaan viivalla ja suorittamaan kisan loppuun.



Suihkun jälkeen menin syömään, mutta jo muutaman palasen jälkeen vatsa sanoi sopimuksensa irti, taas bajamajaan ja aivan karmea olo. Ei auttanut kuin lähteä raahautumaan pyörän ja tavaroiden hakuun ja majoitukseen. Harmitti kun en pystynyt vaihtamaan kuulumisia ja fiilistememään seurakavereiden kanssa. Majoitukseen matka tuntui turhan pitkältä kun vatsakivut tulivat aaltoina, lopulta pääsin makuulleen lepäämään. Jonkin ajan levättyä jouduin käydä vessassa oksentamassa, vatsa oli loppumatkasta mennyt täysin lukkoon eikä mitään imeytynyt. Luulen että pyöräilyosuuden virheet kostautuivat, alussa liian vähäinen nesteen saanti ja siihen perään hieman liian kovaa menty osuus teki varmasti oman vaikutuksen lopun vaikeuksiin. No tyhjennys helpostti hieman ja pystyin syömään vähän jäätelöä ja sen jälkeen jo nukahdinkin...

Nyt ajatuksen kääntynyt jo ensivuoteen ja miettimiseen missä seuraavan kerran itsensä laittaisi likoon. Tänä vuonna on vielä Turun puolimatkan kilpailu (Challenge Turku), johon mennessä yritän saada polven juostavaan kuntoon. Toivottavasti siellä ollaan pirteänä viivalla ja saisi ehjän suorituksen, katsotaan kuinka käy!


keskiviikko 29. kesäkuuta 2016

Uusi märkäpuku

Kevään ensimmäisen rykäsyn uinti floppauksen jälkeen päätin että nyt on hommattava uusi puku. Vanha puku on yksinkertaisesti vain liian kireä hartian ja kaulan kohdalla, sekä oli aivan liian tarkkaa kuinka puvun laittoi päälle jotta kovempivauhtinen uinti sujuisi ilman ongelmia.

Tämän jälkeen aloin selvittämään eri vaihtoehtoja, Niitähän on paljon nykyään, TYR, HEAD, HUUB, Profile Design, Mako ja triathlon messuilla bongasin uuden merkin ZOGGS, lisäksi varmasti muitakin mitä nyt unohdin.
Kriteerit puvun hankintaan oli:
- päästävä sovittamaan
- hartiassa tilaa ja käsien liike vapaata
- edullinen.

Lopulta päädyin Zoggs Fx1 malliin. Puvun ostin Klubbensport.fi, josta sain sen messuhintaan =). Iso bonus heidän osalta oli että pääsin kokeilemaan pukua Ahveniston uimalassa. Tämän jälkeen oli helppo tehdä päätös kun puvun pystyy toteamaan sopivaksi vedessä.
Puvussa plussia:
+ erittäin venyvä neopreeni hartioissa ja käsissä
+ tilaa hartioille
+ pystyy pukemaan yksin kun vetoketju on alhaalta ylös
+ nopea riisua

Pari asiaa täytyy puvun osalta pukiessa pitää mielessä, reisien ja lantion osalta nostettava riittävän korkealle, ettei vedä alaselästä pukua alaspäin ja aiheuta ilmapussia selänpuolelle. Kaulan tarra laittaa riittävän kireälle jottei falskaa vettä sisään (tähän ei ole tottunut kun aikasemmin täytynyt kaula-aukko laittaa mahdollisimman isolle).

Olen nyt muutaman kerran uinut puvulla ja vaikuttaa hyvältä. Ensimmäisellä kerralla gps näytti todella hitaita lukemia kun olin Kaitalammella uimassa. Se aiheutti hieman hämmennystä että voiko olla totta että 1:50/100m on mun vauhti?? Pakko oli muutaman päivän päästä ajaa Kuusijärvelle uimaan jotta näkee oikeasti todellisen nopeuden. Uin pari kertaa sen 750 metrin reitin ja toisella kertaa rennon reippaasi jolla vedolla aika oli samaa luokkaa kuin Vantaa triathlonissa, eli noin 11:35. Tähän olin tyytyväinen ja levollisella mielellä voi täydelle matkalle lähteä hakemaan sitä tunnin alitusta =)

maanantai 20. kesäkuuta 2016

Next Triathlon Långvik, joukkuesarjassa

Ensimmäistä kertaa osallistuin triathlon kisoihin joukkuesarjassa. Joukkueen nimi Team Hattivatti =) ja jäsenet: uinti Christoffer Nyman, pyörä minä ja juoksu Timo Espo. Alun perin uinnissa piti olla Tina Krusberg, mutta hän teloi jalkansa keväällä joten onneksi saimme toffen lyhyellä varoitusajalla mukaan tiimiin. Ennakko ajatuksena oli että lähdetään pitämään hauskaa. Hieman aamulla epäilytti säätila kun luvassa oli 14 astetta, tuulta ja sadetta. Onneksi sade jäi lopulta kisan aikana vähäiseksi.

Uinti oli matalassa lahdessa ja odottelin jännityksellä miten toffe suoriutuu uinnista, hänellä uintimäärä on jäänyt vähäiseksi ja ei ollut varmuutta kuinka käy. No lopulta toffe nuosi hyvällä sijalla vedestä ja lähetti minut pyöräilemään joukkuesarjan toisena.

Lähdin pyöräilemään ajatuksella tehdä viimeinen kova valmistava treeni. Lähdin alusta jo hyvällä rytmillä eteenpäin. Alku matka kohti porkkalaan oli monessa kohtaa voimakasta vastatuulta ja alku tulikin otettua hieman liian kovaa, jalat alkoi jo hapottaa. Täytyi hieman rauhoittaa, mutta tällä reitillä oli paljon tempoilevaa nousua nousua ja laskua, lyhyitä "jyrkkiä" ylämäkiä, joten missään vaiheessa ei päässyt rentoon tasaiseen pyöritykseen, vaan pakko oli tehdä töitä kokoajan. Ensimmäinen kierros meni noin 1:13:40. Toisella kierroksella sain vastatuuli osuudet otettua paljon tasaisemmin ja takaisin kääntymisen jälkeen otin reilun viiden kilometrin pätkän ns ylikovaa. Viimeisellä 15 kilometrillä alkoi väsymys jo hieman tuntia jaloissa ja ylämäissä hapottaa, mutta sain pidettyä ihan kotuu vauhtia yllä. Lopulta vaihtoon ja oman osuuden aika 2:28:57, joka on hieman hitaampi jonka ajattelin pystyväni mutta pidän sitä ihan hyvän tähän reittiin ja tuuleen nähden. Gps jälki.

Juoksuosuudelle lähetin Timon matkaan joukkuesarjan ensimmäisenä. Timo juoksi hyvää vauhtia rankalla juoksureitillä, mutta hänellä oli aikamoisia haasteita vatsan kanssa ja piti pysähtyä vesan puolella pari kertaa. Lopulta Tmo sai pidettyä joukkueen hienosti toisena. Kärkijoukkueen juoksija meni todella kovaa (noin 1:20), joten joukkueemme otti sen mikä oli otettavissa. Hyvä Team Hattivatti! =)
Tulokset.

Joukkuesarjan kilpailu oli yllättävänkin kivaa. Pystyin tekemään tarkoituksen mukaisen treenin omalla osuudellani ja sen jälkeen kannustaa muita kilpailijoita ja Timoa jouksuosudella. Uudestaan voi miettiä joukkuekisaa jossain sopivassa ajankohdassa. Hieno laji kun löytyy uusia ulottuvuuksia vuosien jälkeenkin =)

torstai 16. kesäkuuta 2016

Jäätävä tri treeni

Viime sunnuntaina oli ohjelmassa viimeinen tri treeni ennen kolmen viikon päästä olevaa Frankfurtin kisaa. Tarkoitus oli tehdän suurinpiirtein tällä kaavalla, 40-60 min uinti, noin 90 km pyörä ja 30 min juoksu. Jokaisessa lajissa sitten IM tavoitevauhtisia osuuksia. Sää oli kohtalaisen vilpoinen ja tuulinen, mutta silti aamulla kun aurinko pilkahteli niin en ymmärtänyt kuinka viileä päivä siitä oikein muodostuisikaan.

Olin heti 7:00 uimapuku päällä (uusi märkäpuku zoggs, josta myöhemmin oma juttu) Oittaan rannalla valmiina starttaamaan. Kova tuuli oli pohjoisesta päin, eli suoraan rannallepäin. Katsoin veden lämpötilaa mittarista ja 14 astetta näytti. No ei auta kuin aloittaa. Ensimmäinen suora vasta-aallokkoon tuntui ihan karmealta. En saanut rytmiä ollenkaan, suunnistaminen oli mahdotonta ja hapenotonkanssa myös haasteitta. Jouduin ensimmäisellä 500 m matkalla pysähtyä pari kertaa rauhoittamaan tilannetta. No onneksi sen jälkeen aloin oppimaan uintia aallokossa ja sain rentoutettua menoa, loppu menikin ihan hyvin. Lyhensin kuitenkin uintiosuuden puoleen tuntiin, koska sen verran viileä olotila alkoi olla. gps jälki.

Vaatteiden vaihto, pyörän kasaaminen auton katolta ajokuntoon ja edessä pisin osuus päivän harjoituksesta. Onneksi päätin laittaa irtohihat päälle kun tuuli vaikutti viileältä.

Ensimmäisen 20 km "siirtymän" Velskolan läpi otin rauhallisesti ja oli ajatus lämmitellä ennen kisavauhtisia osuuksia. No tässä vaiheessa olin aivan jäässä, kädet ja jalat ihan kohmeessa ja olo oli aika kurja, kokoajan teki mieli kääntyä takaisin ja lähteä lämmittelemään. Muutama voimasana oli pakko sanoa ja tsempata itsensä vetämään hieman kovempaa, sää lämpeni onneksi hieman päivän mittaan ja ainakin kädet lämpeni noin puolentoista tunnin kohdilla. Kyllä se pyörä ihan hyvin lopulta kulki, 30 km/h pystyi pitämään kovaan vastatuuleen tai ylämäkiin ja jaloissa tuntui olevan hyvin voimaa. Omituisinta oli että syke oli todella alhaalla, vaikka ajoin noin 35 km kisavauhtia niin syke oli aerobisella kynnyksellä! Olisikohan tämä johtunut lämpötilasta, tai sitten sykerajat muuttuneet tai vedin vain aivan liian hiljaa. Nyt olisi ollut tehomittarista hyötyä. Kisavauhtisen osuuden jälkeen sitten jäähdyttelynä takaisin Velskolan läpi Oittaalle. Matkaa kertyi yhteensä 88 km. gps jälki.

Pyörä auton katolle, lenkkarit jalkaan, hieman juomaa ja menoksi viimeiselle osuudelle.

Juoksu oli ihan hyvää alusta asti. Jalat eivät olleet pahasti väsyneet ja pystyin heti alusta asti juoksemaan kohtalaista vauhtia. Keskityin juoksuasentoon ja askeltiheyteen. Sykkeet juostessa nousi huomattavasti helpommin kuin pyörässä ja jalatkin alkoi pikkuhiljaa sulaa =). Juoksin aerobisen kynnyksen paikkeilla (yli ja ali) noin 6 km ja keskivauhti oli 5:10 min/km, joten olin ihan tyytyväinen juoksuun. Lisäksi akiles ei ollut pahasti kipeä, vain hieman jäykän oloinen. gps jälki.

Vaikka päivä olikin jäätävän kylmä ja varsinkin pyöräilyn osalta oli vaikeuksia motivoida itseä jatkamaan. Hyvä menttaaliharjoitus tuli huomaamatta tehtyä =) Tästä on ihan hyvä jatkaa viimeistely viikoille kohti Frankfurtia. Ensi viikolla Lånvik puolimatkan joukkuesarjassa pyöräosuus ja muuten treenit painottuu pyörä+juoksu yhdistelmiin ja erillisiin uintitreeneihin.