sunnuntai 13. syyskuuta 2020

Ironman Tallinn 2020

Vuosi 2020

Vuosi on ikimuistoinen monella tavalla. Kaikki tulee muistamaan vuoden ikävistä tapahtumista liittyen korona viirukseen ja sen aiheuttamiin ongelmiin. Kaiken tämän kurjuuden keskellä itselle jää tästä vuodesta myös todella paljon positiivisia muistoja.

Viime syksynä päätimme Jaakon, Tommin ja Juhan kanssa perustaa oman seuran ja ensimmäiselle vuodelle lähdettiinkin vähän jännittyneissä tunnelmissä, kuinka seuran toiminta lähtee käyntiin ja miten hyvin saadaan tiimi hitsautumaan yhteen. Vuoden kuluessa ja keväällä koronan aiheuttaessa alkuvuoden kaikkien kilpailujen peruuntumiset jne. saimme huomata, että seuran toiminnasta muodostui todella suuri voimavara. Yhteiset treenit ja sisäiset cup-kilpailut, sekä keskustelut wa ryhmässä, piti treenaamisen motivaation yllä ja toi lisää halua treenata ja kehittyä.

Tämä vuosi oli tulosten puolesta minulle ennätysten vuosi. Puolimatkalla tein Kangasalassa uuden ennätyksen aikaan 4:41:04. Strömman triathlon perusmatka ei tainnut olla nopein aika koska oli siellä hieman ylipitkä pyörä verrattuna Vantaan alimittaiseen pyörään, mutta sanoisin, että parasta tekemistä minulla perusmatkalle koskaan, aika 2:16:22. Sitten kruununa tämä Ironman Tallinna ennätys parani yli 18 minuuttia ollen nyt lukemissa 9:50:36

Treenit kohti IM Tallinnaa

Vuoden treenit sujui todella hyvin. Olin pääsääntöisesti terveenä ja ihan yksittäisiä päiviä lukuunottamatta pystyin tekemään suunniteltuja treenejä. Teemu Lemmettylä jatkoi valmentajana ja saatiin rakennettua hyvin treeniohjelma jolla polveni oireilu pysyy kurissa ja samalla kehitettää kuntoa tasaisesti paremmaksi.

Kokonaisuudessa treenitunteja vuoden alusta elokuun loppuun kertyi 321,5 h, joka tarkoittaa noin 9,2 h/vko. Kokonaismäärää pystyin siis lisäämään hieman aikaisemmista vuosista, viimevuosina tuntimäärät olivat olleet noin 8,5h/vko luokkaa. Treenit painoittuivat vahvasti peruskestävyydelle ja Z1-Z2 alueella tuli vietettyä noin 80 % kaikesta treeniajasta.

Treenimäärät jakautui erilajeihin alla olevan kuvan mukaisesti, pyöräpainotus näkyy mutta erittäin positiivisena asiana on juoksun määrän kasvu huomattavasti edellisistä vuosista.


Kisaan valmistautuminen

Alunperin minun piti osallistua tänä vuonna IM Italy syyskuun 22 päivä, mutta siellä organisaation kommunikointi kesän aikana oli niin epäselvää ja epäilyttävää, että päätin siirtää osallistumisoikeuteni Tallinnan kilpailuun. Ironman Estonia organisaatio hoiti todella mallikkaasti ennakkoon viestintää ja informaatiota tilanteesta kilpailijoiden suuntaan heidän Facebook sivuillaan.

Kilpailu järjestettiin normaalista Ironman touhusta monilla tavoilla poikeavasti, järjestelyissä pyrittiin vähtentämään kilpailijoiden ruuhkautumista ja isojen massojen muodostumista samaan paikkaan. Jokaisella kilpailijalla oli oma määrätty kellonaika, jolloin piti hoitaa kilpailun rekisteröinti ja pyörän check-in, sekä kisa-aamun pyörän tarkastus ja energioiden laitto pyörään. Pääsääntöisesti nämä järjestelyt toimivat oikein hyvin ja voin kuvitella, että ensivuonnakin tullaan näkemään vastaavan tyyppisiä toimintamalleja, ehkä jopa tulevaa normaalia muodostetaan tähän tyyliin. Ikävänä puolena oli tietysti se, että kilpailun jälkeen ei ollut perinteistä elpymisalueetta, jossa voisi käydä suihkussa, levätä, ehkä hierottavana käydä ja syödä sekä jutella tuttujen kanssa, mutta tilanne huomioiden täysin mahdotonta sellaista oli nyt järjestääkään.

Valmistautuminen kilpailuun meni kaikin puolin todella hyvin. Ravinnon osalta noudatin edellisen vuoden tapaan kaksi viikkoa ennen kisaa FODMAP-kuuria, jolla varmistin että vatsani on starttiviivalla hyvässä kunnossa. Kisareissulle lähdin kahden seurakaverin, Lauran ja Peten kanssa. Matkasimme autolautalla porukassa Tallinnaan ja hoidimme kisavalmistautumiset yhdessä, oli mahtavaa olla seurakavereita tukena kisaa ennen!


Sitten itse kilpailuun

Kisa aamu valmistautuminen meni hyvin. Pientä hässäkkää oli pyöräpaikalla kun Lauran pyörän takarengas oli tyhjentynyt yön aikana ja ihmettelimme sitä hetkisen. Siitäkin selvittiin ja sitten hieman kiireellä starttipaikalle ja märkäpuvun pukemiseen sekä jonottamaan lähtövuoroa.

Uinti

Uinti oli Harku järvessä. Vesi oli sameaa (näkyvyys 10 cm) ja viileää (noin 16 astetta) sekä kisapäivänä tuulista joten hieman aallokkoinen uinti. Uinti lähti alusta alkaen hyvin, ei ongelmia päästä rytmiin vaikka ennen starttia ei pystynytkään tekemään normaalia uintiverraa. Ensimäinen puolimatka taittui kevyesti ja vilkaisin kelloa, että hyvin ollaan alle tunnin uintivauhdissa. No viimeinen pitkä suora olikin sitten vastatuuleen ja se oli yllättävänkin hidasta menoa, joten uintiaika painu hieman yli tunnin, ollen 1:00:54. Vieläkään en alle tuntiin päässyt IM uintia :) , mutta täytyy olla uintiin tyytyväinen, kun vertaa muihin tuttuihin kilpakummpaneihin. Uinnissa olin sarjani 6. nopein.



Pyörä 

Pyöräosuus lähti hyvin, hieman viileä sää takasi ettei ainakaan turhaa kuumenemista tulisi sinä päivänä, lämpötila oli arviolta 15 astetta pyörän alussa ja kohosi jonnekin 18 asteen luokkaan matkan aikana. Pöyräosuudelle suunnitelmassa oli ajaa ensimmäinen kierros noin 225 w tehoilla, ja se menikin oikeastaan täysin suunnitelman mukaan. Pyörää jouduin polkemaan ensimmäisellä kierroksella yhtä 10 km jaksoa lukuunottamatta yksin. Monta tuli kyllä ohitse mutta menivät niin kovaa, että ei ollut mitään järkeä lähteä yrittämään samaan kyytiin, pidin malttini ja etenin suunnitelman mukaan.

Toiselle kierrokselle olimme kaavailleet, että tehoja voisi nostaa hieman. Toisen kierroksen alku oli melkoista korttelirallia ja sen jälkeen 10 km vastatuuleen, tässä kohdin pidin reilua 230 w keskitehoja ja huomasin, että syke alkoi noista huomattavasti ylöspäin. Päätin siinävaiheessa rauhoittaa tilannetta ja ajaa sykkeiden ehdoilla, en halunnut että sykkeet olisivat paljoa yli 130, koska tiesin, että silloin mentäisiin yli aerobisen tason ja ongelmia tulisi päivän loppuosassa. Toisella kierroksella ajoin myös 5 km osuutta lukuunottamatta yksin, vahtierot olivat sellaiset, ettei mitään isoja letkoja näkynyt muutenkaan koko päivänä. Tasapuolista kisaamista siis tiedossa!

Pyörä tuli ihan kivasti loppuunasti, jos nyt pientä jalkojen puutumista ei lasketa, ajattelen sen nyt olevan aika normaalia tuollaisen 180 km ajelun jälkeen :)

Energian osalta pyöräosuus meni täysin suunnitellusti. Nautiskelin matkanvarrella 14 geeliä ja pullon urheilujuomaa, sekä vettä päälle sen mukaan miten oli janon tarve. Join muuten yllättävän vähän matkan varrella, ehkä viileä ilma takasi sen, ettei juomista tarvinnut nauttia lähellekään totuttua määrää.

Pyöräosuuden aikani oli hieman parempi kuin ajattelin alunperin. Tallinnan pyöräreitti on kyllä supernopea, ei voi muuta todeta, ajan ollessa minulla 4:50:47. Pyöräosuuden lopussa olin sarjassani sijalla 11.

Juoksu

Sitten päästiin siihen päivän jännittävimpään osuuteen. Tallinnan juoksureitti kulki Kalamaja-alueen ja vanhankaupungin väliä neljä kierrosta. Tiedossa oli jonkin verran nousua reitillä, mikä on minulle aina myrkkyä, lievästi painava kun olen =).

Juoksu lähti ihan hyvin liikkeelle, pidin alussa suunniteltua 5:10-5:15 km vauhtia yllä ja matka eteni kohtalaisen rennosti ja iloisestikin. Mieli oli virkeä ja pystyin ottamaan lisäenergiaa matkalla sekä join jokaiselta juottopisteeltä joko vettä tai kokista. Toisella kierroksella alkoi hieman jalkojen lihakset ilmoittaa jo arkuutta ja hieman aloin pohtia, että mitenhän vaikea reissu tästä lopulta kehkeytyy. Ensimmäinen puolisko juoksusta tuli ihan hyvään aikaan, noin 1:50.
Rentoa juoksua alkuun.

Kolmannella kierroksella sitten jalkalihakset kipenivät kokoajan enemmän ja enemmän enkä pystynyt pitämään enää samaa tahtia yllä. Ylämäkiin vaihti hidastui enemmän, tasaisilla tai alamäissä pystyin kuitenkin pitämään vahtia yllä vielä ihan hyvin. Onneksi energiataso yleisesti oli hyvä joten pystyin henkisesti kestämään kipua ja tsemppaamaan itseäni eteenpäin.

Nyt alkaa jo sattumaan

Viimeiselle kierrokselle lähtiessä katsoin kellosta tilanteen, että jos nyt vain 6 min/km vaihtia juoksen niin silloin mennään alle 10 tunnin kokonaisajan. Pystyin napsuttamaan kilometrejä yhtä lukuunottamatta alle 6 min/km ja viimeisille kierroksille tultaessa, fiilis alkoi kohota ja pystyi rallattelemaan rennosti eteenpäin, vauhti taisi kasvaa viimeisille kilsoille ja pystyin vielä reilun puolen kilsan loppukirin ottamaan lopussa. Juoksun loppuaika 3:51:57, sijoitus sarjassani lopulta 27.

Vihdoin sub 10!

9:50:36! Olen tätä alle 10 tunnin rajaa metsästänyt sitten vuoden 2013 ensimmäisen IM Köpiksen kisan, siellä aloittelijan tuurilla tehty 10:09 aika oli tähän asti minun ennätykseni, vaikka tiesin kyllä olevani paljon kovemmassa kunnossa. Jokaisen kilpailun reitit ja olosuhteet on tietysti erilaiset, joten tiettyyn aikaan tähtääminen on hieman hassua, mutta pakko todeta, että oli tuo raja jotenkin muodostunut maagiseksi omassa ajattelussani. Sen verran monesti olin ihan hyvässä kunnossa kisaan lähtenyt ja vatsaongelmien vuoksi ehjän suorituksen tekeminen muodostunut jo itselleni mahdottomaksi. Olin miettinyt, että onko tämän Ironmanin matka oikeasti minun kropalleni vain sittenkin liian pitkä matka?

Tällä kertaa vatsani toimi loistavasti ja energian ottaminen meni mainiosti. Viileä sää ei minua haitannut ollenkaan. Kilpailu meni hyvin ja pystyin tekemään täysin kunnon mukaisen suorituksen. Ei jossiteltavaa, ei seliteltävää.
Jes jes jes, se on siinä!

Kilpailun jälkeen oli todella euforinen olo. Olin saavuttanut jotain minkä eteen olin tehnyt todella paljon töitä. Nyt onkin viimepäivinä ollut hieman tyhjä olo, että mitähän sitä seuraavaksi sitten tavoittelisi.
Mä tein sen!

Haluan kiittää tämän vuoden matkan kanssani kulkemisesta perhettäni ja rakasta vaimoa, jotka mahdollistavat minun harrastavan tämmöistä hullua ja todella paljon aikaa vievää lajia. Katja olet rakas! Haluan kiittää myös upeita seurakavereitani tältä vuodelta, meillä on aivan mahtava tiimi ja tästä tiimistä saa todella paljon lisävoimaa ja kiritystä kohti kovempia tuloksia! Toivottavasti pystyn edes vähän antamaan takaisin teille seurakaverit. Kiitoksia myös Teemu tämänvuoden treeniohjelmista ja minun kuntoni virittämisestä ennätyskuntoon!

sunnuntai 4. elokuuta 2019

IM Zurich Switzerland

Kirjoitan tähän blogikirjoitukseen koko vuoden yhteenvedon, joten tekstistä tulee pitkä. Jos pelkkä kisaraportti kiinnostaa niin hyppää ensimmäisien kappaleiden yli.

Vuoden 2020 kisakalenteri rakentui päätavoitteen IM Zurich Switzerlandin ympärille. Valitsin puolimatkan kisaksi Otepään, joka oli kuusi viikkoa ennen päätavoitetta.

Kauteen valmistautuminen viime talvena oli poikkeuksellisen raskas ja vaikea. Marraskuusta alkaen polveni rustovaurio turpoili ja ärtyi jatkuvasti. Aina kun hieman sain harjoittelua alle, polvi turposi ja jouduin ns. telakalle ja makaamaan jalka ylhäällä sohvalla. Tämän tyyppinen tilanne jatkui koko talven ja helmikuussa aloin olla jo henkisesti aika epätoivoinen, jalka ei kestänyt edes 2,5 km juoksumatto juoksua ennen kuntosalitreeniä.

Kuvaote TraininPeaks ohjelmasta viime talvelta, tuosta huomaa kun sininen käyrän (kuormitus) sai nousemaan treenin myötä niin aika nopeasti tuli totaali stoppi.

Helmikuussa kävin työpaikkalääkärillä ja sieltä sain lähetteen ortopedille. Ortopedilta lähete magneetti kuvaukseen ja sitten tuomiota kuuntelemaan. No magneettikuvassa näkyi se vanha rustovaurio, polvilumpion alapinnalla oleva vaurio on pahempi kuin kantavan pinnan vaurio. Ortopedi oli sitä mieltä, ettei leikkauksella ole riitävää todennäköisyyttä korjaantumiseen, joten lähete fysioterapiaan, jossa tarkoitus oli saada polven kiertyminen hallintaan.

Maaliskuun alussa aloitin fysioterapian ja ensimmäisellä fysion vastaanotolla päädyttiin siihen, että polven kiertymisen ongelma lähtee lantion hallinnasta. Lantion koordinaation harjoitteita aloin tehdä 5 kertaa viikossa sekä syvien vatsojen staattisia liikkeitä. Myöskin oikean jalan etureittä oli saatava vahvistettua, koska talven aikana etureiden lihakset olivat surkastuneet merkittävästi. Jumppaan oli kova motivaatio ja teinkin harjoitteita tunnollisesti. Maaliskuun aikana tilanne parani sen verran, että ihan pienistä rasituksista polvi ei enää "suuttunut". Vielä ajatukset Ironman matkasta oli kaukana, tässä vaiheessa juoksua oli koko vuonna kertynyt yhteensä 30 km.

Treenin aloitus
Huhtikuun alussa palaveerasin koutsin (Teemu) kanssa ja teimme harjoitussuunnitelman. Koska juosta en pystynyt juurikaan tekemään, lähdettiin treeniohjelmassa vahvalla pyöräpainotuksella liikkeelle. Uintia pidettiin mukana kerran tai joskus kaksi kertaa viikossa, se tiedettiin riittävän ihan tarvittavalle tasolle.

Pyörä treeni alkoikin maistua hyvälle ja jalka kesti rasitusta hyvin. Pyöräkunto tuntui nousevan vauhdilla ja henkisesti alkoi myös helpottaa olotila, pientä valoa alkoi näkyä, että kesällä vielä kisataan. Pyörätreenin lisäksi kuntosalia ja lihaskuntojumppaa 3-5 kertaa viikossa.

Tässä muutamia liikkeitä joita tein koko kevään.
Toukokuun puolessa välissä osallistuin Giro D'espoo kuntopyöräilytapahtumaan. Ensimmäistä kertaa maantiepyörätapahtumassa ja kivasti meni, aika erityyppistä pyöräillä isossa ryhmässä kuin itsekseen tasaisilla tehoilla, maantiellä tai trainerilla. Giron jälkeen lisäsimme juoksua mukaan harjoitusohjelmaan ja toukokuun viimeiseen puoleentoista viikkoon pystyin jo muutaman ehjän juoksutreenin tehdä. Huhti-toukokuu oli treenien puolesta aika onnistunut, kuormitus kasvoi tasaisesti kahdeksan viikon ajan. Toukokuun loppuun mennessä oli juoksua koko vuonna takana jo 121 km.

Harjoitusten kesto eri lajeissa huhti-toukokuu. Pyöräpainotus näkyy =)
Kesäkuu ja ekat kisat
Huhti-toukokuun nouseva kuormitus alkoi näkyä kesäkuun alussa väsyneinä jalkoina. Lapinkylän tempo n. 20 km ja Vanajalinnan sprintti menivät lävitse väsyneillä jaloilla taapertaessa. Vanajalinnan jälkeen oli kevennettävä treenimäärää ja annettava jalkojen palautua ennen Otepään puolimatkan kisaa. Kesäkuun aikaan pariin otteeseen polvessa oli lievää "ärtymisen" oireita, niihin kuitenkin reagoitiin nopeasti ja pidettiin juoksusta taukoa tarvittaessa.

Otepään kisa oli kesäkuun puolessa välissä ja siellä menikin ihan kivasti. Juoksureitti Otepäässä on todella rankka, joten se osuus näillä minun juoksupohjilla. Mutta positiivista oli että pyöräjalka toimi hyvin. Otepään kisa oli  muuten oikein hieno tapahtuma, hyvin järjestetty ja hotellit aivan tapahtumapaikan vieressä. Otepään jälkeen hyvä palautuminen kisasta ja sitten siirryttiin viimeisiin treeniviikkoihin ennen kauden päätavoitetta.

Viimeiset treeniviikot
Viimeistelyvaiheessa lähdettiin hakemaan juoksuun parannusta. Teemu laati fiksun jaksottaisen ohjelman jolla saatiin juoksuun kuormitusta ja laadukkaita treenejä. Tehtiin ns. mini blokkeina juoksuja, vk vauhtia ja pitempää kisavauhtista. Polvi kesti nämä parin päivän rypistykset, jonka jälkeen se sai taas jonkin verran palautusta pyörä ja uintitreenin aikana. Juoksuvauhti alkoi parantua koko ajan ja pyörä- sekä uintikunto tuntui säilyvän hyvällä tasolla. Kisaviikkoon lähdettiin oikein positiivisella mielellä. Juoksutreeniä ennen kisaa tuli koko vuonna yhteensä noin 250 km, joten mistään huikeista juoksupohjista ei voi puhua =)

Kokonaisuudessaan treeniä tuli keskimäärin noin 8,5 h / viikko. Se on minulla aika optimi kun perhe-elämä ja työ pidetään suurinpiirtein balansissa. Erittäin paljon joustoa ja ymmärrystä tähänkin määrään tarvitsee rakkaalta vaimolta ja tietysti lapsilta, jotka tosin aikalailla tottuu siihen, että olen koko ajan menossa pyöräilemään =)
Treenien painotus koko harjoittelujaksolla.
Kisaviikko
Zürichin sääennusteita tuli seurattua tiiviisti, lämpöä oli luvassa ja vaikutti todennäköiseltä että 25-33 asteen lämmössä pääsisi kisaamaan. Hieman lämpötila jännitti, kun Suomessa edelliset viikot olivat olleet viileitä, niin lämpöön ei juuri päässyt treeneissä tottumaan.

Kisaviikon torstaina matkustus Zürichiin ja perjantaina kevyt pyörälenkki kisareitillä. Perjantain lenkillä tuli tutuksi reitin tiukin nousu ja pahimmat laskut. Oli hyvä nähdä ennalta varsinkin se pahin nousu, noin 900 m keskimäärin 9 % nousua, tuntui kyllä kiitettävän raskaalta. Siihen pitäisi säästä kisassa voimia. Jyrkät laskut ovat myös erittäin nopeita ja hieman jopa pelottavia, toivoin että kisapäivänä ei tulisi sadetta. Treenien lisäksi normaalit kisan rekisteröinnit, kisainfot, expot jne tuli hoidettua hyvin ja valmistautuminen oli levollista.

Kisaviikolla tutustuttiin perheen kanssa Zürichin vanhaan kaupunkiin sekä eläintarhaan. Zürich vaikutti oikein kivalta kaupungilta, puhdasta, hyvät liikenneyhteydet ja erityisesti Zürichjärven puhtaan veden rannalla oli mukava touhuta lasten kanssa.

Kisapäivä

Aamu alkoi pilvisenä ja sateisena. Kävelin juna-asemalle viiden aikaan ja lyhyen junamatkan jälkeen kävelin sateessa Jaakon (Rantala) ja Tommin (Lindholm) kanssa vaihtoalueelle. Nopeat pyörän renkaiden pumppaukset, energian laitto pyörään, T1 ja T2 vaihtopussien tarkistus, ja vessan jonotus. Tämän jälkeen olikin jo aika pukea märkäpuku ja lähteä kävelemään lähtöaluetta kohti. Vesisateessa märkäpuvun pukeminen on aika ikävän nihkeää touhua ja tuntui, etten saanut pukua parhaalla mahdollisella tavalla päälle. Ehdin käydä vain 5 minuutin uintiverryttelyn ennen lähtökarsinaan menoa ja hieman nihkeältä uinti tuntui verryttelyssä, hengitystä en saanut ihan toimimaan ja oikea hartia jotenkin kiristi, vaikka kuinka yritin korjailla märkäpukua parempaan asentoon. Normaalia hermoilua?

Uinti (1:04:03)

Ensimmäinen osuus suoritettu
Uinnissa olin kesän aikaan tehnyt todella vahvoja treenejä ja kisoissa uinti oli ollut hyvällä tasolla. Tästä johtuen olin luottavainen uintikuntoon ja ajattelin, että tunnin alitus tulisi tällä kertaa. No ei se niin helppoa ole =) Uinnin alku tuntui tosi nihkeältä ja en saanut hengitystä ollenkaan rennoksi. Noin 1-1,5 km kohdilla sain vasta hengityksen toimimaan paremmin ja uintia rentoutettua. Pitkällä takasuoralla oli sitten haasteita suunnistuksen suhteen ja uinti kaartui kokoajan vasemmalle. Garmin mukaan uin 4 km, joten todennäköisesti hieman ylimääräistä matkaa tuli kaarreltua. No uintiaika on kuitenkin ihan ok ja ihan hyvät fiilikset oli jatkaa kisaa.

Pyörä (5:38:57)
Pyöräosuus lähti käyntiin kuten olimme Teemun kanssa jutelleet. Ensimmäinen 20 km matka tuntuman mukaan ja sen jälkeen hakea tarkoitus noin 230 wattia keskitehoksi. Ensimmäinen kierros olisi ollut tarkoitus taivaltaa keskimäärin 230 wateilla ja sitten toisella kierroksella lisätä 10 wattia... kuinka sitten kävikään?
Pyörän ensimmäinen kierros sateinen
Tasaisen 20 km jälkeen tulikin ensimmäinen ylämäki, lyhyt alle 2 minuutin ylämäki 11,8 % nousua, joka meni sitten reilulla yliteholla, 367 wattia. Toinen pitempi ylämäkiosuus 30 km kohdilla noin 17 minuuttia ja edelleen liian kovilla tehoilla, noin 270 wattia. Kolmas pahin nousuosuus 50 km kohdalla noin 10 minuuttia ja ihan liian kovat tehot, noin 317 wattia (tämä on 1,5 vuoden kaikista pyöräilyistä toiseksi kovin 10 min keskiteho... että sillä lailla). Neljäs loivempi ja pitempi nousuosuus 60 km kohdilla hieman vajaa 15 min ja 266 wattia. Sitten vielä kierroksen lopussa viides viimeinen nousu Heartbrake hill noin 5 minuuttia ja 320 wattia. Oli siellä tietysti näiden nousujen lisäksi muitakin nousuja, mutta nämä viisi nousua oli merkittävimmät nousut. Oli todella hankala henkisesti ylämäkiin kiivetä tavoitetehoilla kun kilpailijoita meni todella paljon ohitse, sitä ei vain kestänyt kantti rauhassa omaa vauhtia mennä, vaan liikaa tuli puristettua ylämäkiin.

Tiukimman nousun päällä ensimmäisellä kierroksella
Ensimmäisellä kierroksella muutamaan otteeseen satoi vettä, joka toisaalta viilensi mukavasti, mutta toisaalta aiheutti laskuihin ylimääräistä varovaisuutta. Zürichin reitillä laskut ovat todella jyrkkiä ja lähes kaikissa laskuissa on jyrkän osuuden lopussa joko risteys tai tiukka mutka, johon jarrutettava reilusti, varsinkin märällä asfaltilla. Se, että ylämäkiin jouduin päästämään ohi kilpailijoita, niin olihan se aika masentavaa, että alamäkiin myös menee taitavammat laskijat ohitse... enpä ollut ihan hetkeen noin masentavan hitaaksi pyöräilijäksi itseä tuntenut =)
Heartbrake hillissä oli mahtava kannustus ja hyvä tunnelma!
Tasaisilla osuuksilla sitten hieman rauhallisemmat keskiwatit, mutta silti ensimmäisen kierroksen keskitehot oli 256 w (np teho). Eli melkein 20 wattia kovemmat kuin tavoite.
Tasaisilla kulki ihan kivasti ja hyvällä vauhdilla.
Toiselle kierrokselle lähtiessä jalkojen tunne oli selkeästi sellainen, että aivan turha yrittää yhtään kiristää. Toisen kierroksen nousuissa oli hieman enemmän malttia mukana ja noin 10 wattia pienemmillä tehoilla menin toisen kierroksen nousuosuudet, samoin keskitehon osalta, joka oli 247 w (np). Viimeisen 10 km ajan alkoi jo odottaa tulevaa juoksua ja ehkä hieman pelon sekaisin tuntemuksin, miltä jalat tuntuvat.
Tiukimman nousun päällä toisella kierroksella alkoi jo puhalluttaa =)

Juoksu (4:21:59)
Rauhallisen vaihdon jälkeen aloitin juoksun. Jalat tuntuivat pökkelöiltä ja raskailta, ei kuitenkaan ihan mahdottomilta. Pystyin aloittamaan ennen kisaa ajattelemaani kilometrivauhtia noin 5:30 min/km vauhtia. Lämpötila oli ehtinyt nousta jo noin 28 asteeseen ja kropan viilentämiseen piti kiinnittää erityistä huomiota koko juoksun ajan. Ensimmäisiltä juottopaikoilta alkaen vettä niskaan ja rinnalle, jääpaloja puvun sisälle, sieniä olkapäille ja niskaan.
Juoksua takana alle kilometri.

Ensimmäisen kierroksen aikana alkoi reisiä jo väsyttää ja oli havaittavissa, että raskas reissu tulossa. Jossain 8-9 km välillä takareidet alkoi sitten kiristyä, sellaista lievää kramppaamisen oiretta. Ensimmäisen kympin kierroksen jälkeen oli loppujuoksun suunnitelma selvä, mennään eteenpäin niin kovaa kuin pystytään ilman yhtään ylimääräistä nopeaa liikettä. Jaloissa oli koko ajan sellainen olo, että pienikin nopea liike voisi laukaista krampin. Toinen kymppi meni vielä ihan hyvin juosten, mutta sitten alkoi vauhti koko ajan hiipua ja hiipua. Takareidet kiristyi ja oli pysähdyttävä venyttelemään jalkoja, jotta juoksu onnistuisi. Venyttely auttoi aina vähän aikaa eteenpäin.

Alkaa askel jo painaa
Juoksun edetessä lämpötila nousi myös koko ajan ja aurinko paahtoi osalla kierrosta todella kuumasti. Juottopaikoilla kävelin ja käytin kaikki suihkut ja vesipaikat hyödyksi. Maraton tuli vedettyä aika märkänä koko matkan =)

Viilennystä tarvitsin koko juoksumatkan
Minun huippu ja rakas supporteri porukka! Tästä sai taas voimaa jatkaa matkaa!

Viimeisellä lenkillä juokseminen oli jo aika tuskaista, reisiin alkoi sattua enemmän ja jouduin kävelemään välillä ja venyttelemään yhä tiheämmin. Maaliin kuitenkin tiesin pääseväni vaikka hitaasti edeten.

Lopulta viimeinen kilometri alkoi ja fiilis nousi taivaisiin. Tuuletellen yleisön kannustaessa maaliin,  mahtava hetki. Vaikka loppuaika ei ollut sitä, mitä kuvittelin pystyväni suorittamaan, olin todella iloinen maaliin tulosta ja kuitenkin loppujen lopuksi suhteellisen ehjästä suorituksesta.

Maalissa!
Lopputulos 11:13:49
Tämä oli hitain Ironman minulle. Kaikkiaan viides maaliin asti taivallettu täyden matkan kisa. Mutta pyöräilyreitti oli rankin ja hitain mitä olen ajanut kisoissa. Eikä minun tyyppiselle painavalle kisaajalle nuo jyrkät ylämäet ihan parhaalla mahdollisella tavalla sovi =)



Loppusanat
Ironman Zürich oli todella hieno kilpailu. Reitit olivat heinot, järjestely toimi loistavasti, kaupunki oli kiva, ei mitään valittamista.

Omaan suoritukseen olen todella tyytyväinen, vaikka hitain IM se minulle olikin. Kaikki on suhteellista ja kun ottaa huomioon maaliskuun fyysisen tilanteeni, oli mielestäni tämä suoritus aika lähellä maksimia. En maaliskuussa voinut vielä varmuudella tietää pääsenkö edes lähtöviivalle. Suoritusessa olisi parannettavaa ollut pyöräilyn vauhdinjako ylämäkiin.

Toinen erittäin iloinen asia oli, että vatsani toimi hyvin koko kilpailin ajan. Pystyin ottamaan nestettä ja energiaa juoksun loppuun asti. Jopa lihakeitto (enemmänkin liemi) maistui hyvältä =) Jokaisessa aikaisemmassa Ironman kisassa vatsani on alkanut viimeistään puolimaratonin kohdalla "temppuilemaan" ja viime vuonna Tallinnassa todella pahasti. Tämän vuoden onnistuminen vatsan suhteen johtuu jommasta kummasta tai molemmista näistä asoista, joita muutin tänä vuonna, FODMAP dieetti kaksi viikkoa ennen kisaa, Hammer nutrition energiat, jotka ovat gluteenittomia ja ei sisällä fruktoosia. Mahtava tunne kun olen löytänyt toimivan ratkaisun tähän vuosia huolta aiheuttaneeseen ongelmaan ja tästä johdosta luottavaisella mielin seuraaviin koitoksiin lähden.

Kiitoksia kaikille jotka jaksoitte lukea tänne asti =) Palataan taas ensi vuonna uusien seikkailuiden parissa.